Project CARS

Kirjoittanut: Livegamers

15.06.2015

Pitkä odotus päättyi toukokuun alussa, kun Slightly Mad Studiosin Project Cars näki päivänvalon useiden julkaisupäivän siirtojen jälkeen. Peliä on kehitetty kolmisen vuotta, ja rahoitus tälle projektille tuli osittain yhteisöltä. Kehityksessä on ollut mukana kokeneita virtuaalikuskeja sekä tunnettuja ammattikuskeja kuten muun muassa Ben Collins (ex-Top Gearin ”Stig”), Nicolas Hamilton (BTCC) ja Oli Webb (ELMS-sarjan mestari). Internetin syövereistä löytyivät myös herrojen antamat täydelliset raportit autojen käyttäytymisiin liittyvistä asioista, renkaiden testauksista sekä eri ratojen yksityiskohdista. Jo kauan ennen julkaisua olemme saaneet nähdä gameplay-videoita pelin eri kehitysvaiheista, joten Project Cars ehti saavuttaa ison hypen ennen julkaisuaan. Näyttäisi siltä, että peli tosiaan on hypen arvoinen, vai onko?

Kurkkaus konepellin alle

Heti pelin ensikäynnistyksen yhteydessä käy ilmi, kuinka muokattavissa pelikokemus on kullekin pelaajalle. Alkuun tarjotaan pohja-asetuksia kolmella eri ajopelien kokemustasolla. Ensikertalaisille on tarjolla hieman helpompaa lähestymistä ajoapujen kautta, kun taas pro-tasolla avut ovat poissa ja kokemus on realistisempi. Project Carssissa asetusten muokkaamisen mahdollisuus on todella kattava. Ajamiseen liittyvissä säädöissä pystyy esimerkiksi laittamaan realistiset ajoavut päälle, mikä tarkoittaa sitä, että peli itse asettaa autokohtaisesti siihen kuuluvat avut päälle tai pois. Sisäkuvakulmaa käyttäessä voi jopa säätää virtuaalikuskin penkin etäisyyttä sekä penkin kulmaa.

Autoja Project Carsissa löytyy huomattavasti vähemmän kuin Forzassa tai Gran Turismossa, sillä niitä on vain hieman yli 60. Kaikki autot ovat enemmän tai vähemmän kisarasseja, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Valmistajien joukosta puuttuu vielä muutamia autovalmistajia kuten muun muassa legendaariset Italian orit eli Ferrarit, joihin pelillä ei ole vielä lisenssiä. Autoja ei pysty muokkaamaan ulkoisesti, koska niiden tarkoitus on edustaa omaa luokkaansa. Fysiikka ja massa vaihtelevat ajoneuvon mukaan, mikä tarkoittaa myös erilaista renkaiden- sekä polttoaineenkulutusta, mikäli nämä optiot ovat päällä. Vauriomallinnukset ovat visuaalisesti hieman kankeita. Pelti menee kyllä ruttuun ja renkaat irtoilevat isoista törmäyksistä, mutta suurin mallinnus löytyy konepellin alta. Liiallinen revittely saattaa johtaa esimerkiksi konerikkoon tai vaikkapa jousituksen hajoamiseen. Molemmat edellä mainituista vaurioista pystyy välttämään säätämällä autoaan ja mukauttamalla ajotyyliään auto- sekä ratakohtaisesti. Jokainen auto käyttäytyy eri tavalla ja saattaa vaatia erilaista lähestymistapaa samalla radalla.


Kilparatoja onkin sitten riittävästi. Ratoja löytyy 30 eri lokaatiosta yli 100 erilaista variaatiota Chesterfieldin karting-radasta aina Nordschleifen kiemuroisiin mutkiin. Ratojen mallinnuksissa on käytetty pelin kehityksessä olleiden ammattikuskien tietoja ja kokemuksia ratojen pinnoista sekä yksityiskohdista. Lisenssiasiat näkyvät myös tietyissä radoissa muutamana erilaisena mutkana tai yksityiskohtana. Esimerkiksi Japanin Sakitto-rata vastaa suurelta osalta profiiliaan Suzukan rataa, mutta esimerkiksi radan keskiosassa olevan tunnelin jälkeistä neulansilmää ei siitä löydy.

Kypärä päähän ja radalle

Project Cars ei tarjoa useita erilaisia pelimuotoja, vaan keskittyy oleelliseen, eli kilpa-ajoihin. Yksinpelinä toimii uramuoto, jossa pelaaja luo oman kuskin ja alkaa rakentamaan uraansa haluamastaan pisteestä. Uran voi aloittaa vaikka karting-sarjasta, kuten suurin osa nykyajan huippukuskeista, tai sitten hypätä suoraan kestävyyssarjaan, jossa kisapituudet täydellä kestolla voivat olla jopa 24 tuntisia. Kyllä, kuuluisa 24 tunnin Le Mans on sisällytetty mukaan. Toisin siis kuin aiemmissa konsoleiden autopeleissä, Project Cars tarjoaa vapauden aloittaa ajamisen siitä, mistä haluaa. Kaikki pelin autoluokat, autot ja radat ovat käytettävissä heti kättelyssä. Niitä ei siis tarvitse availla erikseen etenemällä urallaan tai kisoista ansaituilla rahoilla. Kilpailut itsessään ovat myös säädeltävissä omiin mieltymyksiin sopiviksi tekoälyn tason sekä tapahtumien keston osalta. Kisaviikonloppu sisältää yleensä harjoitukset, aika-ajot sekä kilpailun. Oman sarjan lisäksi saattaa postilaatikkoon kolahtaa kutsu muihin sarjoihin, joihin ei sopimuksia tarvita. Nämä voivat olla esimerkiksi historic-luokan formula-kisoja. Mikäli niitä ei halua ajaa, voi ne tylysti skipata. Uratilan lisäksi löytyy myös aika-ajoa, pikakisaa, vapaat harjoitukset sekä moninpeli.


Tekoälyn ohjastamat kuskit aiheuttavat ristiriitaisia tunteita. Ne antavat hyvän vastuksen tehden kisoista intensiiviä ja palkitsevia tason ollessa kohdillaan. Toisinaan taas tekoäly sortuu hieman liian aggressiivisiin ratkaisuihin, ja sen tuloksena yleensä pelaaja saa kärsiä. Tietyissä radoissa on myös bugeja, joissa tekoäly-kuskit jäävät seinään kiinni ja aiheuttavat ruuhkan, josta ei kukaan pääse läpi. Näitä ei kuitenkaan tapahdu niin usein, että se täysin pilaisi pelinautinnon.

Moninpelissä radalla pystyy kurvailemaan 16 kuskia samanaikaisesti. Verkkopelit tehdään aulan kautta, jossa pelisession isäntä pystyy päättämään ajettavat autot, radat, kierrosmäärät, rengas- ja polttoainekulumat, ajoavut, sääolosuhteet ja jopa vuorokaudenajan, jona kisa käydään. Project Cars siis tarjoaa erittäin kattavat työkalut verkkopelin puolelle. Valitettavasti moninpelikään ei ole säästynyt pieniltä bugeilta.

Se tuntuma

Ajotuntuma välittyy pelaajalle hyvin, ja aiemmin mainittu auton säätäminen parantaa sitä entisestään. Project Cars on parhaimmillaan hyvän ratti/poljin-setin kanssa, mutta ohjaimella ajaminenkin luonnistuu hyvin. Pelin saapuessa arvosteltavaksi Xbox One -version pelaaminen ohjaimella aiheutti suurta päänvaivaa liian kovien herkkyyksien sekä bugien johdosta. Slightly Mad Studios korjasi kuitenkin tilanteen nopeasti päivityksellä, joten nyt ohjaimella ajaminen on myös nautittavaa. Renkaiden pito jarrutuksissa sekä kiihdytyksissä välittyy pelaajalle liipaisimien tärinän avulla, kun taas radan epätasaisuudet tuntuvat ohjaimen tärinässä. Ratilla tuntuma on luonnollisesti tarkempi, jolloin esimerkiksi renkaiden kulumaa on helpompi hallita. Ohjaimien ja ratin asetuksia on riittävästi, ja niitä muuttamalla ajokokemuksesta saa itselleen sopivan. Useita kisoja verkossa ajaneena uskallan todeta, että ohjaimella pystyy haastamaan ratin kanssa ajavan kuskin.

Ajopelin yksi tärkeimmistä ajotuntumaan vaikuttavista tekijöistä on äänimaailma, joka ei myöskään petä Project Carsissa. Moottorien äänet on mallinnettu tarkasti, ja nämä ovat sulosointuja korville. Aston Martin Vantage GT3 V12- moottori murisee miehisesti kun taas formula A -mylly kirkuu karvat pystyyn korkeimmilla kierroksilla. Äänimaailmasta löytyy hienoja muitakin yksityiskohtia, kuten jarrujen pitämä vinkuna, vaihteiston aiheuttama mekaaninen vihellys sekä sateen ropina auton katolla. Tiimiradiosta kuuluu välillä ohjeita, ja pelaajan kisainsinöörinä toimii Ben Collins. Tässä kohtaa täytyy mainita, että PlayStation 4:lla tiimiradion äänet tulevat ohjaimen kaiuttimesta, mikä luo hienon illuusion radiosta. Äänimaailmaa kuitenkin piinaa pieni äänibugi, joka esiintyy aina silloin tällöin hetkittäisenä äänien hajoamisena Xbox Onella pelatessa.


Graafisesti peli ei ehkä ole kaikilta osa-alueiltaan sieltä ihan terävimmästä kärjestä, mutta samaan aikaan kuitenkin riittävän kaunis. Varsinkin sisäkuvakulmasta ajettuna kaikki näyttää hyvältä ja vauhdin tunne saavuttaa pelaajan. Autot ja niiden sisustat on mallinnettu tarkasti, aina toimivia mittareita sekä varoitusvaloja myöten, mutta esimerkiksi varjot radan varrella näyttävät rosoisilta. Tätä tosin ei huomaa helposti, sillä kilpailun keskellä ei ole aikaa ihmetellä tällaisia asioita. Puiden välistä loistavat ilta-auringon säteet ovat kaunista katseltavaa, mutta vasta-aurinkoon ajaessa aurinko häikäisee yhtä ärsyttävästi kuin oikeastikin. Siirtymät päivästä yöhön sekä eri sääolosuhteiden välillä on onnistuttu toteuttamaan melko saumattomasti. Säätyyppejä on useita kevyestä sumusta aina ukkosmyrskyyn, ja kaikki nämä vaikuttavat ajamiseen tavalla tai toisella. Miltä kuulostaa ukkosmyrsky keskellä yötä? Niinpä! Visuaalista puolta pystyy myös säätämään laajasti asetuksista. Mikäli esimerkiksi auringon häikäisy, vesipisarat tuulilasilla tai muut sääilmiöt häiritsevät liikaa ajamista, saa ne otettua pois päältä.

Box, box, box

Project Carsia en kuitenkaan loppupeleissä lähtisi vertailemaan muihin konsoleille tulleisiin autopeleihin. Oikeastaan en edes lokeroi Project Carsia autopeleihin, vaan ajopeleihin. Slightly Mad Studios onnistui luomaan pelin joka kasvattaa pelaajakuntaansa tasolla, jolla ei toistaiseksi vielä ole kilpailijoita. Pienistä bugeista huolimatta Project Cars on todella kovan luokan ajopeli. Peliä on studion toimesta luvattu päivittää säännöllisesti autojen, ratojen ja tietenkin bugien suhteen, joten luvassa saattaa olla todella pitkäikäinen ja nautinnollinen kokemus. Potentiaali Project Carsissa on vaikka mihin. Arvostelun kirjoituksen yhteydessä allekirjoittanut käytti peliin 90 ajotuntia, eikä kyllästymistä ole havaittavissa lainkaan. Bugit syövät hieman arvosanaa, mutta uskon, että ne tullaan korjaamaan vielä muutaman kuukauden sisällä. Uskallan suositella peliä kaikille hurjapäille, joille kilpaileminen maistuu.