Project Gotham Racing 4

Kirjoittanut: Livegamers

11.10.2007

On ikävä seurata Project Gotham Racingin kehittymistä, sillä se ei ole enää entisensä. Sarjan luojat ovat ilmeisesti menneet sieltä, mistä aita on matalin, ja tyytyneet päivittämään peliin ainoastaan sääolosuhteet ja laittamaan mukaan kaksipyöräisiä. Kuulostaahan kyseinen ominaisuus hienolta ja sitä se onkin hetken verran.
Visuaaliselta ilmeeltään PGR4 on todella kaunista katsottavaa. Sääolosuhteiden tuomat sade-, ukkos-, lumi-, jää-, sekä sumuefektit on tehty mallikkaasti – mutta mitä järkeä on kyseistä ominaisuutta peliin tuoda, ellei se vaikuta olennaisesti auton käyttäytymiseen?

Moottoripyörillä on taas mukava ajaa, mutta kuka haluaa ohjastaa niitä autojen kanssa, kun autot ovat suorituskykyisempiä sekä helpommin hallittavia? Kaiken lisäksi autot eivät kaadu, kun niihin törmää.

PGR-sarjassa on aina ollut kyse hauskasta ja tyylikkäästä auton hallinnasta, joka tehtiin loistokkaasti viimeksi pelin kakkososassa. Edelleenkään kudoksilla ei ole mitään virkaa koko pelissä. Vaikka Xbox Livessä ajetut kudokset menevät pelaajan tilille, niillä ei kasvateta minkäänlaista tasoa, kuten kakkososassa tehtiin.

Nice slide!

Neljäs osa on täynnä pieniä uudistuksia. Valikkorakenne on uudistettu parempaan suuntaan: mukana on läjä säätömahdollisuuksia, kuten esimerkiksi kaiuttimien virittäminen, jossa voi valita, pelaako isossa huoneessa vai pienessä. Lisäksi kaiuttimien sijaintia voi säätää. Omassa kotiteatterissani en kyllä huomannut eroa kaiuttimien sijainnin muokkaamisella.

Pelissä kuuluvaa musiikkiakin on kohtalaisen helppo hallita – käy vain valitsemassa pois halutut genret tai raidat sen sisältä, joita ei halua kuulla. Valikkorakenne vaatii kuitenkin pientä totuttelua, sillä melkoinen vaihtoehtoviidakko se on. Onneksi kuitenkin valikko reagoi näppäinten paineluun hienosti.

Yksinpeliä pelatessa voi valita, ajaako arcade-haasteita, uraa, paranteleeko omia rata-ennätyksiään timed runissa, vai tekeekö oman pelimuodon, jossa valitaan tekoälykuskit. Viimeinen vaihtoehto on ehkä turha, sillä järkevää käyttöä sille ei oikein ole. Uramoodi tarjoaa paljon paremmat kisat.

Arcade-kisan haasteet ovat sitä tavanomaista kilpa-ajoa, eliminointia, speed challengea ja muuta aiemmista osista tuttua kauraa. Toki mukana on muutama uusi osuus, joista osa ärsyttää ja osa pistää suun muikeaksi. Uramoodi on taas toteutettu kalenterimaiseen tyyliin, jossa edetään kalenterin tarjoamia kisoja voittamalla. Mukana on samat kisavariaatiot kuin arcadessakin. Tosin Cone Challengea, jossa pitää kerätä tietty määrä kudosta, ei ole enää olemassa. Ura on muutenkin läpihuutojuttu pelata läpi, sillä normaalilla vaikeustasolla pelatessa PGR-veteraanilla ei ole ongelmia. Vaikeustasoa nostettaessa taas tuntuu, että kuskeista tulee yli-ihmisiä – tai tässä tapauksessa -koneita.

Ura sekä arcade-moodissa kerätyt kudokset menevät pelaajan pistetilille, jolta voi sitten ostaa PGR Shopista auto-, rata- ja moottoripyöräpaketteja. Onpa shopissa mukana vielä yksi kypäräpakettikin sekä gamer picture, joka maksaa miljoonan.

Kaupassa käydessä kannattaa muutenkin huomioida, että moninpelissä jokainen pelin auto on auki, joten kaikkia ajopelejä ei kannata käydä ostamassa. Ostakaa ennemmin ratapaketit ensimmäisenä, sillä ne ovat lukittuina Xbox Livenkin puolella.

Cars ’n Motorcycles or whatnot?

Kaikesta ennakkoasenteista huolimatta oli mukava huomata, kuinka moottoripyörillä ajaminen olikin hauskaa. Autoissa ajomallinnusta on hiukan viilattu parempaan suuntaan, ja auto jopa puskee, varsinkin lumella. Ajokkeja pelissä on yhteensä n. 120kpl, joista n. 70% on autoja ja loput 30% moottoripyöriä, joten valinnanvaraa riittää.

Moottoripyörällä ajaminen on kuitenkin sen verran haastavaa, että autojen ja moottoripyörien sekoitus samaan kisaan on megaluokan erehdys, ellei todella hallitse kaksipyöräisellä ajoa. Kanssakilpailijat voivat nimittäin autoillaan kaataa onnettoman motoristin melko helposti, ja vieläpä saman luokan ajokeista puhuttaessa motoristi jää jalkoihin silläkin saralla. Lisäksi mikäli ajokulma on pakotettu auton sisälle, jälleen kerran voi moottoripyörällä ajavat kuskit ottaa herneen nenäänsä, sillä mittariston takaa on lähes mahdoton ohjastaa pyörää. Siksi onkin tärkeää, että moninpelissä löytää herrasmiesseuraa, joka kunnioittaa myös motoristeja.

Vaihtuvat sääolosuhteet vaikuttavat onneksi ajokkeihin samalla tavalla. Lumi on kylläkin pettymys, sillä autot lähinnä vain puskevat hitusen verran enemmän. Jää ja vesilätäköt ovat taas kohtalaisen autenttisia, sillä jäällä pitoa ei ole olenkaan ja vesilätäköissä liirtoefektin huomaa saman tien. Harmi vain, että jäätä ja vettä on vain ennalta määrätyissä kohdissa, joten ennen pitkää nämä paikat osaa välttää.

Autoihin on tullut myös Forza Motorsport 2:sta tuttu maalausvaihtoehto. PGR4:n vastaava on kuitenkin pelkkä vitsi, sillä käytössä on vain yksi layer, jota voi väännellä ja käännellä. Lisäksi layeriin voi valita kolme väriä. Tämän lisäksi vaihtoehtona on vielä maalaus oman maan lipusta, mikä tuo suorastaan rumaa jälkeä.

Autojen valitseminen on onneksi muuttunut parempaan suuntaan edellisestä osasta, sillä nyt autot on jaettu useampaan luokkaan, joten vaihtoehtoja ei ole niin tuhottomasti kuin aiemmin.

Vanhaa uuden seassa

Ratojen puolella on tapahtunut ihan mukavia yllätyksiä, sillä uudet radat ovat yllättävän laadukkaita, varsinkin kun edellisosan ratavalikoima oli melkoista kuraa. Uusista radoista mainittavan arvoinen on Quebec, joka tuo korkeuserot pitkästä aikaa takaisin PGR-sarjaan. Tosin ensimmäisen osan Los Angeles -tyylisistä eroista ei voida puhua.

Radat ovat kuitenkin piirun verran leveämpiä sekä kauniimpia. Varsinkin Nürburgring on leventynyt hieman, mikä on pelkästään positiivinen asia. Se jopa vaikutti hieman kakkososan kaltaiselta. Tosin ensimmäistä kertaa sitä pelatessani yksi kierros meni reippaasti alle kuuteen minuuttiin virheistä huolimatta, joten osaan joko ajaa pirun hyvin tai sitten rataa on helpotettu jotenkin.

PGR3:n vanhat radat näkyvät olevan mukana, joten tuttujakin ratoja valitettavasti näkyy. Tästä taas näkee, että pelintekijät menevät aidan matalammasta kohdasta. Se on valitettavaa. Uusia kaupunkeja on kuitenkin vain neljä (Quebec, Pietari, Shangai, Macau + Michelinin kuviteltu testirata), joten vanhan kierrättämisestä täyden pelin hinnan maksaminen tuntuu typerältä.

Sama koskee ajoneuvojakin: samat vanhat ja pari uutta + moottoripyörät. Mitähän seuraavaan osaan tulee?

Finished

Kaiken kaikkiaan PGR4 tekee kaiken paremmin kuin edellinen osa. Kuitenkin tuntuu, että pelissä on muutama vakava design-virhe, kuten kuvakulmat, joista tuntuu puuttuvan korkeampi puskurikuvakulma. Moottoripyörien epätasainen ajotuntuma autoja vastaan pelattaessa sekä sääolosuhteiden vaikutus ajettavuuteen tekevät uudistuksista lähes nimellisiä.

Arcade pitääkin olla arcadea, mutta kyllä sääolosuhteen pitää vaikuttaa enemmän kuin vain graafisella puolella näkyvillä sade- tai lumisateena auton pinnassa ja pienenä puskemisena radalla.

Gotham Racing -sarjan neljäs osa on hyvä peli; se ei juurikaan säväytä uudistuksillaan, mutta ajotuntuma autojen ja moottoripyörien osalta on hyvää tasoa, kunhan ei sekoita kisaa molemmilla ajoneuvoilla. Yksinpeli on sitä samaa tylsää ajelua tyhmiä kuskeja vastaan, jotka eivät osaa ottaa mutkia kunnolla, mutta tuntuvat aina saavan suorilla kiinni. Moninpeli taas on maittavampaa kuin edellisessä osassa, varsinkin erilaisissa sääolosuhteissa, jotka vaikuttavat silti juuri sen verran auton hallittavuuteen, että pelaaja joutuu muuttamaan ajotyyliään.

Xbox Liven puolella on hyvät moninpelimuodot, ja pelin saa nopeasti pystyyn matchmakingillä. Kaverit voi kutsua samaan partyyn helposti ja pelin saa pystyyn vaivatta.

Kuitenkin tuntuu siltä, että PGR4 on vain vuosipäivitys muiden seassa: uutta sisältöä on käytännössä vain muutama ajokki sekä pari uutta rataa. Täysihintaisena peli kannattaa ostaa, mikäli kolmatta osaa ei ole pelannut, mutta muuten rahoilleen saa aika vähän vastinetta, tosin pelituntuma on muuttunut paremmaksi ja neljättä osaa on paljon hauskempaa pelata.

Valitettavasti ei vieläkään ole PGR2:n voittanutta.