Red Faction: Guerrilla

Kirjoittanut: Livegamers

26.06.2009

Red Faction oli yksi edellisen konsolisukupolven ensimmäisistä hittipeleistä. Tuhoutuva ympäristö oli kahdeksan vuotta sitten jotain todella mullistavaa ja peli menestyikin melko hyvin. Nyt alkuperäiset pelit luonut Volition tuo pelisarjan myös uuden sukupolven konsoleille muutaman vuoden tauon jälkeen.
Sissinä Marsissa

Peli sijoittuu edellisosien tapaan Marsiin, jossa planeetan asumiskelpoiseksi rakentanut Earth Defense Force (EDF) on alkanut hallita kaivostyöläisiä diktatuurin keinoin. Pelin päähenkilö Alec Mason saa heti planeetalle saapuessaan todistaa veljensä kuoleman silmiensä edessä EDF:n toimesta. Alec rekrytoidaan veljensä tavoin kaivostyöläisten kapinaliikkeeseen, Red Factioniin, jonka tavoitteena on alue kerrallaan murtaa EDF:n valta ja vapauttaa Mars.

Red Faction: Guerrilla ei ole enää sarjan edellisten pelien tyyliin ensimmäisen persoonan räiskintää vaan genre on vaihtunut kolmannesta persoonasta kuvatuksi hiekkalaatikkopeliksi. Marsissa saa siis liikkua suhteellisen vapaasti ja suorittaa samalla tehtäviä. Tehtävien lisäksi pelaaja voi auttaa sissiliikettä esimerkiksi tuhoamalla EDF:n rakennuksia ja pelastamalla vankeja. Näiden sivutehtävien avulla lasketaan EDF:n hallintaa ja kasvatetaan omien joukkojen moraalia. Valitettavasti alueelta toiselle etenemiseen tarvitaan aina EDF:n hallinnan pudottaminen täysin nolliin, joten sivutehtävät tulevat vähän liiankin tutuksi – etenkin kun ne toistavat samaa kaavaa. Myös päätehtävien kautta etenevä tarina jää torsoksi. Hiekkalaatikkopelien tuttuun tyyliin liikkuminen onnistuu kätevimmin ajoneuvoilla, ja pelistä löytyvät kulkuneuvot ovat melkoisen omaperäisiä ja Marsin maisemiin hyvin sopivia. Välillä päästään myös melkoisen tuhovoimaisten mechojen ohjaksiin.

Red Faction: Guerrillan kantavana ideana on edelleen ympäristön hajoaminen. Tällä kertaa on kuitenkin siirrytty hajoavasta maastosta hajoaviin rakennuksiin. Ominaisuus on toteutettu erittäin hyvin, sillä rakennukset saa todellakin aivan palasiksi ja tämä näkyy myös koko pelin suunnittelufilosofiassa aina tuhoamistehtävistä loistavaan asevalikoimaan asti. Rakennusten tuhoaminen on myös yllättävän hauskaa puuhaa. Kaivostyöläisen perustuhovälineenä toimii vasara, jolla saa reiän aikaiseksi seinään kuin seinään. Perinteisten pistooli-kivääri-haulikko -linjan lisäksi pelistä löytyy onneksi myös omaperäisempiäkin aseita, kuten scifi-henkinen nanokivääri ja rakennuksen nopeaan tuhoamiseen kelpaava pommi, joka imee kaiken lähellä olevan materian puoleensa ja räjähtää. Aseiden päivittäminen ja uusien kykyjen ostaminen onnistuu rakennusten raunioista kerättävällä metallilla.

Seinät palasiksi

Rakennusten hajoamisen ulkopuolella pelin graafinen toteutus on melko keskinkertaista. Etenkin heittelehtivä ruudunpäivitys ärsyttää hektisissä taistelutilanteissa. Marsin kivinen maasto on pelialueena hiukan yksipuolinen, sillä kenttäsuunnittelua ei ole saatu tarpeeksi vaihtelevaksi jotta suuria eroja alueiden välillä olisi. Kaikki alueet myös käyttävät lähinnä punaisen eri sävyjä ulkoasussaan. Näin ollen pelialueesta tulee hiukan tylsä, etenkin kun planeetalla risteilevät tiet ovat melko tyhjiä eikä ihmisiä näe kuin harvoissa tukikohdissa.

Moninpeli erottuu mukavasti harmaasta massasta, sillä hajoavat rakennukset ja omaperäinen asearsenaali ovat mukana myös verkkopuolella. Näiden lisäksi hommaa maustetaan kentistä löytyvillä erikoiskyvyillä ja lisävarusteilla, kuten jetpackilla. Kavereiden kanssa pelaaminen onnistuu helposti party-systeemin kautta ja omasta menestyksestä pääsee tarkasti selville kattavien tilastojen avulla. Kehityspisteitä keräämällä saa nostettua hahmon tasoa ja kerättyä lisää vaihtoehtoja hahmon kustomoimiseen. Teknisesti homma pelaa moitteettomasti, ja tarjolla on myös runsaasti pelimuotoja ja kustomointivaihtoehtoja. On ilo todeta, että moninpeli on parantunut huomattavasti taannoisesta betasta, jossa se vaikutti vielä melko tylsältä. Samalla koneellakin pääsee moninpelin makuun Wrecking Crew -minipelissä, jossa tarkoituksena on vuorotellen aiheuttaa mahdollisimman paljon tuhoa tietyssä aikarajassa. Minipeli on kiva pikkulisä, sillä osaamatonkin pääsee sen parissa nopeasti tuhoamisen makuun.

Kokonaisuutena Red Faction: Guerrilla on mukavaa kesäviihdettä, joka tarjoilee melkoisen annoksen toimintaa ja tekemistä. Genrenvaihdos tuntuu sopivan peliin loistavasti, sillä se antaa pelaajalle vapauksia suorittaa tehtävät juuri niin kuin haluaa ja leikkiä rakennusten hajoamisella monin eri tavoin. Viimeistely ei ole aivan huippuluokkaa, mutta kyseessä on kuitenkin onnistunut räiskintäpelin ja hiekkalaatikkopelin risteytys sekä yksi vuoden tähän asti kovimmista yllättäjistä.