Resident Evil 6

Kirjoittanut: Livegamers

10.10.2012

Mikäli olet ollut hereillä Resident Evil -sarjan kehityksestä edes jonkin verran, ei kuudennen osan suunta tule minkäänlaisena yllätyksenä. Vanhan koulukunnan selviytymiskauhugenre on siirtynyt ensimmäiseen persoonaan sekä perustuu aistiharhoihin ja pelottavaan tunnelmaan Amnesian ja muiden vastaavien kauhupelien myötä. Resident Evil perusti kauhunsa tönkköön liikkumiseen, luotien vähyyteen ja zombieteemaan, mutta tekniikan parantuessa Resident Evilin täytyi muuttua. Se onko muutos hyvästä vai pahasta on mielipidekysymys, mutta yksi asia on varma: Resident Evil ei ole ollut entisensä pitkään aikaan.
Ympäri käydään – yhteen tullaan

Resident Evil 6 jakaantuu kolmeen eri osioon: Leonin, Chrisin ja Jaken kampanjoihin, joista kaikki kolme osuutta eroavat toisistaan teemallisesti. Leonin kampanjassa haetaan kauhuun perustuvaa tunnelmaa sekasorron vallassa olevassa kaupungissa, Chrisin kanssa liikutaan BSAA-ryhmän matkassa ympäri erilaisia tehtäviä torjumassa infektoituneiden hyökkäyksiä räiskintäpelimäiseen tapaan ja Jaken tarina perustuu ”kissa ja hiiri” -leikkiin. Pääosin paetaan infektiota pysäyttävää vasta-ainetta mukanaan kantavan Jaken perässä olevaa nemesismäistä isoa mörriä. Ustanakiksi nimetty bio-orgaaninen ase tuntuu pysäyttämättömältä uhkalta, jota voi vain hidastaa pakomatkan aikana. Sisältöä uudessa Ressussa on ihan kiitettävästi ja kolmen kampanjan lisäksi aukeaa neljännen hahmon tarina, joten pelaamista riittää noin kolmeksikymmeneksi tunniksi.

Taistelu ja liikkuminen on parantunut sitten viidennen osan. Tähdätessä pystyy liikkumaan ja panosten loppuessa lähitaistelu onnistuu ilman suurempaa hampaiden kiristelyä, kun verrataan aikaisempien pelien lähikontakteihin. Mukaan on lisätty suojausmekaniikka, joka ei toimi aivan samalla tasolla muiden kontrollien kanssa. Tämän ei tosin pitäisi tulla kenellekään yllätyksenä, jos on pelannut sarjan aiempia osia. Resident Evileillä tuntuukin olevan ongelmia uusien mekaniikkojen ja ideoiden tuomisessa uuteen peliin.

”Hei, se oli mun ensiapusuihke!”

Lisäksi tekoälykavereiden toimintaa on parannettu: aikaisemmin apurin tyhmyys sai repimään pelihousuja, mutta nyt tekoäly tuntuu olevan paikoittain jopa hyödyllinen. Tekoäly-Tauno tai -Tiina saa pistettyä zombeja nassuun välillä paremmalla onnistumisprosentilla kuin pelaaja itse ja persaukselleen pyllähtäneelle kaverit antavat taputuksen ilman suurempaa ”Help me! Help me! Help me!” -huutelua – ja taas ollaan pystyssä. Erikoisemmat tilanteet jäävät silti pelaajan harteille, eli peli ei pelaa itseään pelaajan puolesta, mikä on ihan hyvä juttu.

Vaikka maisemat ovat erittäin komeita ja yksityiskohdissa ei olla säästelty, kentät ovat aivan liian lineaarisia. Tähän on pakko vetää mukaan Ressun juuret: tällöin oli tutkittavana melkein puolikas kaupunki tai iso kartano. Mihin on kadonnut se tutkimisen ja löytämisen ilo? Nyt avoimia reittejä tukitaan näkymättömillä seinillä, mikä haiskahtaa puhtaalta laiskuudelta. Meno tuntuu paikoittain erittäin vuoristoratamaiselta, mutta tarina pitää pakettia ihan hyvin kasassa. Pelimuotoja ovat kampanja yksin tai kaverin kanssa, paluun tehnyt Mercenaries, jossa pelaajat listivät infektoituneita aikarajan puitteissa sekä erikoinen Agent Hunt, jossa tarkoitus on pilata muiden kampanja – tai siis ohjata hirviöitä muiden kampanjassa.

Kun katsotaan Resident Eviliä nostalgialasien takaa, on käsissä järkyttävä kasa pettymystä. Sarja on pikkuhiljaa poistanut ensimmäisen kolmen osan selviytymiskauhua ja nostanut toimintaa pääosaan. Kunhan hyväksyy, että tuttu Resident Evil on kuollut, tämä peli ei ole yhtään pöljempi kolmannen persoonan räiskintä. Neljä kampanjaa, seitsemän päähahmoa ja monta tuntia hiukan toisistaan poikkeavaa tekemistä, joita yhdistää pari hassua asiaa: infektoituneet ja räiskintä. Älä odota sarjan reboottia – näin saat pelistä enemmän positiivista ajankulua irti.