Resident Evil HD Remastered

Kirjoittanut: Livegamers

18.03.2015

Resident Evil on yksi niistä pelisarjoista, jotka ovat eläneet vuosikymmenestä toiseen. Julkaisuja brändin alla on jo melkoinen pino – ja elokuvat vielä päälle. Rakastetun pelisarjan kunniaa on puolustettu foorumeilla vaatien tekijöitä pysymään uskollisena tarinalle ja tunnelmalle. Resident Evil HD:n osalta tästä ei tarvitse kuitenkaan kantaa huolta. Kyseessä on ensimmäisen RE:n uudelleenjulkaisu, ja kaikki hyvä on onnistuttu säilömään kuin vahvassa etikassa.

Pelin päähahmot, Jill ja Chris, edustavat S.T.A.R.S. -erikoisjoukkoa, joka saa tehtäväkseen selvittää, mitä tapahtui porukan edeltä menneelle ryhmälle. Helikopterin tippumiset, verikoirat ja juoksut menevät kivasti videoklippinä siihen asti, että kartanon ovi laitetaan sisäpuolelta kiinni. Pelaaja voi lähteä aukomaan kartanon salaisuuksia ja ovia joko Chrisillä tai Jillillä. Molemmilla polku on hiukan erilainen.

Tunnelmalla turpaan

Survivan horror -genren kantaisänä pidetty RE on hitaasti etevä kauhuseikkailu, jota ryyditetään toiminnalla ja pulmilla. Yhtä tärkeää kuin nuo kaksi elementtiä, on aina niiden välissä. Käytävillä ja pihoilla liikuttaessa tunnelma on tiivis kuin teinien parisuhde. Helppohan se on tunnelmaa luoda, kun käytössä ovat ikiaikaiset viktoriaaninen kartano, myrskyinen yö ja epämääräiset viittaukset tieteelliseen tutkimukseen. Nämä olisivat kelvanneet näyttämöksi vaikka H.P. Lovecraftille. RE onnistuu loihtimaan tunnelmaa siinä, missä moni muu vaikuttaa kliseiseltä.

Tunnelman ahdistavuuteen vaikuttavat vahvasti tavaroiden niukkuus ja elävän oloinen maailma. Mitään tarvikkeita ei tunnu olevan kylliksi. Aseita ei kerätä tuosta vain, panoksia on harvassa ja kerosiini on lopussa jatkuvasti. Tämä pistää miettimään jatkuvasti sitä, kannattaako vähäisiä varontoja tuhlata vai säästää isompaan hätään. Pieni hätä on kuitenkin koko ajan. Jokainen ammuttu laukaus tuntuu menetykseltä, josta rokotetaan myöhemmin. Ikään kuin tavaran niukkuudessa ei olisi tarpeeksi, on sitä korostettu tekemällä pelaajan repusta todella pieni. Mukaan ei mahdu koskaan kaikkea mitä haluaa.

Ympäristö ei ole staattinen, vaan muutoksia tapahtuu hiipivään tahtiin. Osaan vaikuttaa pelaaja omilla valinnoillaan, osa on aikasidonnaisia. Jos on kulkenut yhdestä käytävästä useaan kertaan ilman ongelmia, se ei tarkoita sitä, etteikö jotain yllättävää voisi tapahtua sillä yhdennellätoista kerralla. Tällä tavalla pelistä on onnistuttu poistamaan turvallisuuden tunne kaikista muista paikoista, paitsi turvahuoneista. Tallentaminen onnistuu aina, kun löytää vanhan kirjoituskoneen. Onnistuu siis, jos on aikaisemmin löytänyt siihen sopivia mustenauhoja ja niitä on vielä jäljellä. Resident Evilissä on helppo kuluttaa kaikki tallennuksensa ja maalata sillä tavalla itsensä nurkkaan. Jälleen yksi pelin piirre, joka kirvoittaa uudemmalta pelaajasukupolvelta kirouksia.

Hitaan nopeat zombiet

Toimintakohtaukset ovat pelissä harvassa, mutta voittavat sydämet puolelleen kiivaalla sykkeellään. Hitaasti laahustavat zombit ovat todellinen uhka, jos veitsi tai pistooli ei oikein kädessä pysy. Originaalin ”tankki”-kontrolleille on nyt myös vaihtoehto, mutta silti taistelut tuntuvat usein jähmeiltä. Esimerkiksi pääosumien napsiminen järeällä revolverilla on ärsyttävän hankalaa. Vaikka kontrollit hannaavat vastaan, selviää toimintakohtauksista ihan kivasti. Ainakin harjoitusyritysten jälkeen.

Pulmailutilanteet ovat parhautta. Valittu vaikeustaso vaikuttaa myös siihen, miten pulmat esitetään, mutta ihan juoksemalla ne eivät ensikertalaisella mene edes helpoilla asetuksilla. Variaatiota on myös kivasti. Samanhenkisiä pulmia ei ole, vaan jokainen tuntuu tuoreelta. Vinkkejä voi hakea ympäristöstä, äänistä tai vaikkapa tarinanpätkistä. Pelissä, jossa pelaajaa haastetaan pulmilla, pitää niiden myös tarjota ahaa-elämyksiä. Lamppu syttyy mukavasti useaan kertaan ja pulmista jää huoliteltu ja pelikokemusta parantava fiilis.
Moni RE-uskovainen saa lisää veljiä ja siskoja seurakuntaansa tämän pelin myötä. On helppo ymmärtää pelin suosio ja jatko-osien vyöry. RE on kerrassaan loistava kauhuseikkailu, jossa tunnelma pysyy korkealla koko ajan ja tarinan haluaa kokea loppuun. Uudelleenpeluuarvoakin löytyy, koska lopetuksia on useita molemmille valittavissa oleville hahmoille. Jos RE on jäänyt oudoksi, kannattaa nyt viimeistään ottaa selvää, mistä kaverit puhuvat. Ei ole pakko olla aivan pihalla pelimaailman helmistä.