Risen 3: Titan Lords

Kirjoittanut: Livegamers

29.10.2014

Risen 3: Titan Lordsin takana seisovat kehittäjä Piranha Bytes ja julkaisija Deep Silver. Piranha Bytes on ainakin allekirjoittaneelle täysin tuntematon saksalainen studio, jonka ansioluettelosta löytyy Gothic– ja Risen -pelisarjat. Onko nyt löytynyt se piilossa oleva timantti kovien AAA-luokan pelien varjosta vai onko kyseessä vain peli, joka on parhaimmillaan kaupan hyllyllä?
Ewww, i got it on my hands…

Risen 3: Titan Lords on RPG-kategoriaan listautuva peli merirosvojen maailmassa, höystettynä taikuudella ja loitsuilla. Kun pelin ensikertaa aloittaa, pelaaja hyppää tutoriaaliin, jonka aikana huomaa kuinka kehnosti peli on viimeistelty. Quick Time Eventit on toteutettu hölmösti. Minkäänlaista rangaistusta ei pelaajlle tule, jos vaikka päättää käydä vessassa kun pitäisi painaa A-näppäintä väistääkseen putoavan lankun. Peli vain odottaa pelaajan vastausta.

Kameran liike on kehnoa ja voi aiheuttaa pahoinvointia matkapahoinvoinnista kärsiville. Pelin taistelut ovat yksitoikkoisia ja toistavat itseään ikävästi. Väistä, lyö, väistä, lyö. Pelaajan käytössä on taistelun hetkellä väistämistoiminto, jota on liian helppo käyttää. Kunhan nappia ehtii painamaan tarpeeksi aikaisin ─ vaikka hahmo kierisi seinää vasten ─ vihollinen ei osu pelaajaan.

Ei mikään Beethoven

Pelin tarina saa alkunsa heti tutoriaalin jälkeen. Pelaaja nousee laivasta pelin päähenkilön ja tämän siskon kanssa tutkimaan saarta ja etsimään aarretta, jota etsiessä moni on menettänyt henkensä. Aarretta etsiessään sisarukset löytävät oudon portaalin, josta ulos tullut demoni tappaa pelaajan ohjastaman sankarin. Sisko hautaa veljensä ja pelin tarina saa alkunsa, kun haudasta yllättäen nouseekin velipoika ihkaelävänä. Pelaaja aloittaa seikkailunsa kohti tuntematonta metsästäessään sieluaan alamaailmasta.

Pelaajaa seikkailussa auttavat erilaiset kumppanit, joita tarttuu matkanvarrelta kämmenellinen. Kumppaneilla ei pelin kannalta ole niinkään merkitystä. Kumppanit auttavat taistelussa ja kertovat itsestäänselvyyksiä, jos pelaaja ei niitä välttämättä vielä ymmärtänyt.

Myös kohtaukset, joissa pelaajan ohjastamalle sankarille selitetään jonkin saaren historiaa tai muuta yhtä pelin kannalta merkityksetöntä historiaa, tuntuvat todella pitkiltä. Pisimmiltään dialogit ovat pituudeltaan kymmenen minuutin luokkaa. Toki keskustelut voi skipata, mutta silloin saattaa mennä jotain oikeasti pelin kannalta tärkeää infoa ohi korvien.

Ensimmäistä kertaa pelin kelkkaan lyötyäni yllätyin todella hyvästä musiikista päävalikossa, mutta siihen se sitten jääkin. Pelin taustamusiikkiin olisi voinut panostaa enemmän. Yksitoikkoinen pimputus saa aikaan migreenin.

Kiss the frog

Pelin RPG-elementit ovat peliin vasta tutustuvalle todellinen mysteeri, sillä peli ei opeta hahmon kehityksessä tai tehtävän valinnassa lainkaan. Pelaaja voi kehittää hahmonsa eri osa-alueita aina kun siltä tuntuu. Ainakin osittain. Ensin täytyy kehittää osa-aluetta Gloryksi nimetyillä XP-pisteillä, jotta voi juosta hahmon luokse joka opettaa sinulle osa-alueen salat.

Risen 3 ei vastaa odotuksia vuonna 2014 ilmestyneestä RPG-pelistä. Peli yskii hahmon liikkuessa, ja monesti eteen ilmestyy aita tai laatikko, joka ei vielä ehtinyt latautua pelimaailmaan. Peliä ei ilmeisesti ole tarkoitettu pelattavaksi 47-tuumaisella televisiolla, sillä ruudun vasemmassa alakulmassa sijaitsevasta kartasta ei meinaa saada selvää. Pelaajaa esittävä punainen nuoli hukkuu sekaiseen minikarttaan, kun tausta on ruskea ja pelaajan ympärillä olevia rakennuksia esittää viivojen sekasorto.

Jos olet jostain syystä ostanut kyseisen pelin täydellä hinnalla, olen pahoillani. Jos pelin nappaa alelaarista kympillä tai kahdella, vastaa pelin sisältö enemmän hintatasoa.

Pelin ulkomuoto ja toteutus eivät ole vuoden 2014 tasoa ja monta mutteria on jäänyt kiristämättä. Risen 3: Titan Lords kuitenkin tarjoaa tarinan ja RPG-pelin ystävälle varmasti oivan pelihetken, jos onnistuu katsomaan monen kuopan yli.