Rocksmith

Kirjoittanut: Livegamers

28.10.2012

Rokkiseppä lähtee haastamaan musiikkipelit tuomalla areenalle sen, mitä on osattu jo odotellakin. Pelissä ryhdytään soittamaan oikeaa kitaraa ja tavoitteena on, että sitä osataan soittaa myös konsolin sammuttua. Enää ei siis ”pelata”, vaan soitetaan ihan oikeasti. Tämähän on ollut mahdollista jossain määrin aikaisemmin myös Rock Band -sarjan peleissä, mutta vakavasti niitä ei ole juuri otettu. Aikuisen otteen puute johtuu ainakin osittain siitä, että Rock Band lähti tekemään lelumaisia MIDI-kitaroita pelin kylkeen, kun Rocksmith vuorostaan tuo olohuoneeseen minkä tahansa oikean sähkökitaran. Tällä on rokkenrollin kannalta olennainen ero uskottavuudessa, ja sehän on rokin yksi peruspilareista.
Kitaralaukkujen leopardivuori

Rocksmithin pulskassa paketissa tulee mukana kaapeli, jolla kitaran saa liitettyä USB-väylään, tarrat, jotka voidaan tarvittaessa kiinnittää kitaraan merkiksi oikeasta kohdasta sekä itse peli. Uusi ”keppi” pelin kylkeen olisi kiva, mutta ostovoimaltaan vaatimattomimmat kuluttajat joutuvat tyytymään siihen kitaraan, joka serkulta on jäänyt yli. Koska kitarakeskustelu on yhtä loputonta kuin progesoolo, todettakoon tässä lyhyesti, että Epiphonen tuotteet ovat oiva valinta, jos valitsemaan pääsee. Pelin kaapelin voi ostaa myös erillisenä. Tämä mahdollistaa vaikkapa kahden kitaran tai kitaran ja basson yhtä aikaa soittamisen. Bonuksena pohjalla on se, että ainakin Rock Bandin mikrofoni toimitti lauluosuudetkin perille. Tarvittavat roippeet voi siis hankkia monella tavalla ja osissa, mikä on ostajan kannalta mukavaa. Helpommin löytyy kitara kaverin kaapista kuin 300 euroa isän lompakosta sen ostamista varten.

Mutta miten käy Kekkoselta rokkenroll?

Kilpailevia tuotteita käyttäneet ovat hetkessä sinut pelin kanssa. Näytöllä rullaa moniväriset täpät, jotka kertovat milloin mistäkin kohtaa pitää soittaa. Uramoodi on myös tuttua kauraa. Rokkarin taivalta tähtiin mitataan pisteillä, joita kartutetaan tekemällä keikkoja sekä harjoittelemalla biisejä. Pisteet aukaisevat lisää keikkapaikkoja, kitaroita, efektilaitteita sekä minipelejä. Uramoodia voi lähteä puurtamaan ihan aloittelijakin, sillä helpoin taso on todella tarkoitettu pienten askelten ottamiseen. Älykkään pelistä tekee se, että kun Rocksmith haistaa pelaajan osaavan jo ”vetää” juttuja, vaikeustaso nousee automaattisesti. Vaikeustaso vaihtuu portaattomasti biisinkin aikana, eli käytännössä jokainen soittaa koko ajan omalla parhaalla tasollaan.

Uramoodi on kuitenkin vain kattotason mittari sille, miten hyvin soittoniekka biisinsä hallitsee. Keikoille on paha lähteä, jos biisit eivät ole vielä hallussa. Tämäntyyppisiä rokinsoittamisen perustotuuksia Rocksmith ujuttaa pelaajan päähän jatkuvasti. Biisit voisi ottaa haltuun hinkuttamalla niitä loputtomasti alusta loppuun, mutta viisas käyttää pelin loistavia treenaustyökaluja. Kappaleita voi lähteä treenaamaan osissa. Treenaa ensin intron ja siirtyy sitten itse säkeeseen ja kertosäkeeseen. Osia voi soitella myös eri nopeuksilla ja vaikeustaso on itse valittavissa. Tavallista on, että jokin osa menee 100%:sti kuten pitääkin, mutta kipaleen soolokohtaa joutuu vielä hakemaan. Jäin kaipaamaan mahdollisuutta valita itse looppiin sellainen kohta, jota haluaa treenata, vaikkapa vain pelkkä säkeen loppuosa.

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Biisien treenailu on tärkein osa soittamista, mutta Rocksmith ei jätä hommaa siihen. Minipelit tuovat mukaan syvyyttä ja ryhtiä. Ne eivät ole vain hauskoja kilkkeitä, vaikka piilottelevatkin arcade-sanan takana. Jokainen minipeli tähtää hiomaan soittajan jotain teknistä tai tiedollista osa-aluetta. Pelaamisen varjolla opetellaan sormien asemointia, sointuja ja plektratekniikkaa. Moni kitaran kanssa jo vähän tutumpi pääsee treenaamaan vaikkapa asteikkoja mukavalla tavalla. Minipelien lisäksi löytyy myös nippu videoita, jos jokin sähkökitaran sala vaatii kertaamista.

Rockkitaran soitantaan tarvitaan tietenkin efektejä sekä muuta kalustoa. Virtuaalinen treenikämppä tarjoaa paikan, jossa voi rauhassa kokeilla, miten eri tavoin ketjutetut efektit muokkaavat saundia. Omat viritelmät voi tietenkin tallentaa ja ottaa käyttöön soitettaessa biisejä. Ohjaimen nappi toimii jalkapedaalina ja käytettävää kattausta voi näin vaihtaa lennosta kuten pitääkin. Treenikämppään on helppo unohtua tunneiksi soittelemaan ja kokeilemaan vermeitä. Vaikka moni soittamisen kanssa tuttu jääkin kaipaamaan sitä oikeaa TC Electronicsin chorusta tai muuta rakasta rautaansa, on saundimaailma konsoliolosuhteisiin erittäin onnistunut.

Kohti punaista planeettaa

Rocksmith haluaa tarjota polun eteenpäin kitaran soitossa niin aloittelijoille kuin pidemmälle ehtineillekin. Jos haluat soittaa rokkia, tämä on mahtava harjoittelukaveri. Peli tarjoaa riittävästi eritasoista soitettavaa niin biisien kuin tekniikoidenkin osalta, joten se ei käy jo harrastaneille heti pieneksi eikä uusille soittajille liian isoksi. Tasapaino on löydetty hienosti. Pelin biisivalinnat ovat loistavia tai vähintäänkin hyviä, vaikka jokainen jää tietenkin kaipaamaan sitä puuttuvaa suosikkiaan. Radioheadia löytyy, mutta missä on Motörhead? Suomalaisista artisteista on turha haaveilla nyt ja veikkaanpa, että myös tulevaisuudessa. Mitä jäi viivan alle ja oliko rokkaaminen Smithin kanssa hauskaa? Ensimmäinen pelisessio kesti yli seitsemän tuntia, joten en voi kuin todeta, että tämä homma rokkaa.

Biisilista

”(I Can’t Get No) Satisfaction”– The Rolling Stones
”A More Perfect Union” – Titus Andronicus
”Angela”– Jarvis Cocker
”Are You Gonna Go My Way”– Lenny Kravitz
”Between the Lines”– Stone Temple Pilots
”Boys Don’t Cry”– The Cure
”Breed”– Nirvana
”Burnished”– White Denim
”California Brain”– RapScallions
”Chimney”– The Yellow Moon Band
”Do You Remember”– The Horrors
”Go With the Flow”– Queens of the Stone Age
”Gobbledigook”– Sigur Rós
”Good Enough”– Tom Petty and the Heartbreakers
”High and Dry”– Radiohead
”Higher Ground”– Red Hot Chili Peppers
”House of the Rising Sun”– The Animals
”I Can’t Hear You”– The Dead Weather
”I Got Mine”– The Black Keys
”I Miss You”– Incubus
”I Want Some More”– Dan Auerbach
”Icky Thump”– The White Stripes
”In Bloom”– Nirvana
”Islands”– The xx
”Me and the Bean”– Spoon
”Mean Bitch”– Taddy Porter
”Next Girl”– The Black Keys 2010
”Number Thirteen”– Red Fang
”Outshined”– Soundgarden
”Panic Switch”– Silversun Pickups
”Play with Fire”– The Rolling Stones
”Plug In Baby”– Muse
”Rebel Rebel”– David Bowie
”Run Back to Your Side”– Eric Clapton
”Slither”– Velvet Revolver
”Slow Hands”– Interpol
”Song 2″– Blur
”Step Out of the Car”– The Boxer Rebellion
”Sunshine of Your Love”– Cream
”Surf Hell”– Little Barrie
”Sweet Home Alabama”– Lynyrd Skynyrd
”Take Me Out”– Franz Ferdinand
”The Spider and the Fly”– The Rolling Stones
”Under Cover of Darkness”– The Strokes
”Unnatural Selection”– Muse
”Use Somebody” – Kings of Leon
”Vasoline”– Stone Temple Pilots
”We Share the Same Skies”– The Cribs
”Well OK Honey”– Jenny O
”When I’m with You”– Best Coast
”Where is My Mind?”– Pixies