Saints Row: The Third

Kirjoittanut: Livegamers

06.02.2012

Saints Row -pelisarja on Volitionin kehittämä ja THQ:n julkaisema kolmannesta persoonasta kuvattu hiekkalaatikkomainen toiminta- ja seikkailupaketti. Pelisarja on myynyt maailmalla noin kuusi miljoonaa kappaletta ennen uusinta kolmatta osaa ja on täten ansainnut paikkansa isojen poikien leirissä. Grand Theft Autoa monella tapaa muistuttava Saints Row ei kuitenkaan yritä olla kuten kilpailijansa, vaan kulkee omalla kaidalla polullaan. Tämä polku koostuu äärimmäisen yliampuvasta tarinasta, josta ei räjähdyksiä ja äksöniä puutu. Uusin The Third ei ole poikkeus.

Lepää rauhassa, Johnny Gat

Tarina alkaa vähintäänkin tyylikkäästi. Third Streets Saintsien Johnny Gat, Shaundi, uusi tuttavuus nimeltä Josh Burke ja vielä anonyymi päähahmo ovat aikeissaan ryöstää pankin. Lupaavasti alkanut keikka kokee ”yllätyksellisen” käänteen, sillä rakennus täyttyy raskaasti aseistetuista tahoista, joiden tavoitteena on sotkea Johnnyn ja kumppanusten jengille ominaiset violetit kuteet verenpunaisella värillä. Holvin luokse selviydyttyään uljas joukkio huomaa, että holvia ei saa auki. On aika toteuttaa B-suunnitelma ja asettaa räjähteet kattohuoneistoon. Räjähdys paljastaa holvin yläosan, ja samalla katon betoniperustukset menevät uusiksi. Pian hyökkäävät SWAT-joukot, ja lenteleepä ilmassa ohjuksilla varustettu sotahelikopterikin. Onni vaikuttaisi kuitenkin olevan kääntymässä, sillä apujoukot – Pierce mukaan lukien – saapuvat kuljetuskopterin kanssa ja holvin siirtäminen ilmateitse voi alkaa. Hatunnoston arvoisesta yrityksestä huolimatta homma menee puihin ja vankila kutsuu.

Odotusta ei kauaa kestä, sillä pahamaineiset syndikaatit järjestävät poppoon pois vankilasta ja vievät heidät pienelle lentomatkalle. Syndikaattien suuri johtaja ehdottaa sopimusta, jonka johdosta Saintsit saisivat hallita Stillwaterin katuja – heidän tulisi maksaa vain vaatimaton 66 prosentin siivu saaduista tuloista. Tämä ei luonnollisestikaan kelpaa, jonka tähden Saints Row -jengin johtoa on odottamassa vapaapudotus ilman laskuvarjoja. Kaikki tuntuvat tekevän sen yhden pahan virheen – Johnny Gatille ei soiteta poskea. Jopa eeppiseksi kutsuttavan mittelön jälkeen odottaa laskuvarjomatka kohti Steelportia, mutta valitettavasti kaikki eivät selvinneet: lepää rauhassa, Johnny Gat.

Plastiikkakirurgian vakioasiakas

Lusimisen aikana vankilassa räätälöidään pelin sankari. Aikaisemmista osista tuttu hahmoeditori on täällä taas ja muutaman ominaisuuden rikkaampana. Ehkä räikein ja turhin uutuus, mutta siltikin oleellinen, on etumuksen ja rintavarustuksen koon määrittäminen. Onhan tietenkin tärkeää omata valtava ja huomiota herättävä etumus tai silmäpareja keräävät E-kupit. Hahmon pituuden ja lihasmassan kasvattaminen onnistuu käden käänteessä ja jos muskelit eivät miellytä, niin aina voi vetää hommat läskiksi ja iskeä selluliitit ympäri kehoa. Valittavana hahmolle on myös perinteiset äänipankit, kuten sikamainen britti tai horahtava vosu. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen on zombien ääni, jonka myötä edessä on hauskoja hetkiä. Pelisession jälkeen tosin on sitten maha naurusta kipeänä.

Steelport – jengien ja rikollisten luvattu mekka

Tervetuloa Steelportiin; kaupunkiin, jossa on takuulla enemmän säpinää kuin Chinatownissa. Steelport on maailman sekopäisin hiekkalaatikko, jossa sinulla on valta laatia säännöt ja elää oman koodisi mukaan. Edessäsi on vain kolme jengiä sekä yksi pahainen syndikaatti: Morningstarit; seksuaalisesti kieroutuneet jantterit, jotka bilettämisen ohella tykkäävät harrastaa huumebisnestä ja kloonailla supersotilaita – ihan sellaista peruskauraa. Dekkersit koostuvat teknonörteistä, jotka pyörittävät kaupungin rahaliikennettä. He ovat myös Steelportin silmät ja korvat, joten kuvitelmat omien bisnesten pyörittämisestä heidän tietämättään ovat p-puhetta. Luchadoret ovat kadun sotureita, jotka piiloutuvat naamionsa taakse ja elävät intohimojensa varjoissa. Intohimoihin liittyvät keskeisesti raha, naiset, show-paini ja tietenkin jokaisen itseään ylirakastavan peruspahiksen harjoittama ideologia: halu hallita koko maailmaa! Syndikaatit eivät tunne armoa. Niiden jäsenet ovat häikäilemättömiä kierolaisia, jotka eivät epäröi painaa liipaisimesta, jos eivät saa haluamaansa. He ovat myös pääsyy siihen, miksi rahahanat on jäädytetty ja maine vedetty vessanpöntöstä alas. Jälleen kerran ollaan ruokaketjun pohjalla. On vain yksi keino korjata tilanne: ottamalla stadi haltuun ja murskata kaikki eteen tuleva vastarinta. Tosin tällä kertaa kaikki on henkilökohtaista.

Aikaisemmista osista poiketen enää ei päätehtävien avaamiseksi tarvitse kerätä kunnioitusta mittariin, vaan missiot ovat aktivoitavissa suoraan kännykän kautta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kadun kulmilla ei tarvittaisi rispektiä, sillä yksi pelin uusista featureista nimeltään hahmonkehitys kulminoituu siihen. Pelin hahmo saa tehtävien ja sekoilujen yhteydessä lisää tasoja, joiden myötä avautuvat uudet rahalla ostettavat ominaisuudet, kuten esimerkiksi erikoishyökkäykset ja suurempi energiapalkki. Ketäpä ei kiinnostaisi tehdä atleetti, joka juoksee auton kiinni ilman, että tulee edes hiki! Luonnollisestikin uusiin vaatteisiin pukeutuminen, helyjen laittaminen ja tatuoinnin ampuminen kehoon nostavat mainemittaria. Katu-uskottavuus ennen kaikkea.

Sivutehtäviä tarjotaan muun muassa palkkamurhien ja autojen pöllimisen muodossa, ja ne aktivoidaan mööbelistä. Myös sarjalle ominaiset minipelit tekevät paluun ja tarjoavat lisää sekoilua jo valmiiksi päättömän mutta viihdyttävän tarinan taustalla. Sutenöörin palkkalistoille pääsee nopeasti haalimaan prostituoituja kilpailijoilta. Eipä unohdeta myöskään tankilla ajoa keskustassa tai pähkähullua pakomatkaa tiikeri vänkärin puolella – takuuvarmoja viiltoja tiedossa, jos uskallat hidastaa vauhtia. Uusista tulokkaista lämpimimmän vastaanoton ansaitsee professori Genkin super-eettinen reality show, jonka täyttämät massamurhaajat banaani- ja nalleasuineen odottavat hengiltä pamauttamista kuoleman areenalla. Sääntöjä on vain kaksi, joista jälkimmäinen on ehdottoman tärkeä: selvitä tiesi areenan läpi ennen kuin aika loppuu kesken. Kaikkea muuta saa ampua paitsi pandoja. Pandojen ampuminen olisi täysin epäeettistä!

Mikäli säännöllinen ja nopea rahantulo kiinnostaa, on kiinteistökauppa sinun juttusi. Tämä tosin vaatii pääomaa taakse. Ostamalla kiinteistöjä tulee pelaajasta myös sen korttelin hallitsija. Vihollisjengin hyökkääminen alueelle ei vaaranna hallintaa. Vaateliikkeisiin ja asekauppoihin sijoittaminen puolestaan laskee pelaajan hintoja markkinoilla. Kauneusklinikoiden omistajana saat reilun alennuksen, jos mielesi tekee jossain vaiheessa mennä sukupuolenvaihdosleikkaukseen.

Kaksin aina mahtavampi

Kaverin voi halutessaan ottaa baanalle mukaan, sillä Saints Row: The Third tarjoaa mahdollisuuden suorittaa pelin koko tarina kaksistaan Liven kautta. Offline Co-opia pelissä ei ole. Jos aika ei siihen riitä, on valittavana lisäksi survival-henkinen pelimuoto nimeltään Whored Mode. Irstaan nimen taakse lukeutuu 30 tasoa erilaisia aaltoja, jotka tulee selvitä hengissä. Hauskuutta piisaa. Jo heti alkuun koetellaan selviytymistaitoja elävien kuolleiden keskellä ja aseeksi tarjotaan eriskummallisen jättimäinen dildo. Siinä vasta omaperäinen zombie horror. Ehdoton suosikkini oli siltikin valtava aalto minikokoisia lateksiasuisia mustia miehiä nahkanaamioiden ja pesismailojen kanssa. Meinasi pieni epätoivo iskeä – onneksi oli liekinheitin.

Vapise, Nico Bellic!

Noin 20 pelitunnin jälkeen kuvaruudun eteen pomppaavat lopputekstit. Olo on tyydyttynyt. Adrenaliinitason hieman laskeuduttua voi todeta, että pituus on juuri sopiva tämän luokan toimintapläjäykselle. Aikaisemmasta osasta hieman suoraviivaistettu kaava palvelee paremmin Saints Row’n jengiä, ja pelistä on nyt helpompi nauttia myös isoina annoksina. Asenne ja häpeilemätön huumori saa hymyn huulille. Pari hieman mädännyttä hedelmää pilkistää muuten niin hienossa korissa. Grafiikka on selkeästi jäänyt aikaansa jälkeen, sillä pikselit paistavat silmään todella rumasti lähemmästä kuvakulmasta katsottuna. Tekoäly taas tekee välillä ihan päättömiä ratkaisuja. Ei voi kuin ihmetellä, kun pitäisi ottaa auto pakomatkaa varten, mutta partneri ei tunnu löytävän auton ovea, josta mennä sisälle. Vielä pahempi on, jos tekoäly on ohjastamassa ajoneuvoa. Pelin generoimat kaupungin ruuhkat saattavat pakottaa tekoälykuskin väistämään, ja sitten osutaan siihen yhteen kuuluisaan puuhun tai seinään, johon autoa kolhitaan yhä uudestaan ja uudestaan.

Saints Row: The Third on ehdottomasti pelisarjansa paras osa, ja tällaisen paketin jälkeen en voi kuin innolla odottaa seuraavaa tulokasta. Jokaisen menoa rakastavan hiekkalaatikkodiggarin pakko-ostos!