Sniper Elite V2

Kirjoittanut: Livegamers

29.05.2012

Kuinka monet muistavat Rebellionin Sniper Elite -pelisarjan ensimmäiselle Xboxille julkaistun ykkösosan? Ei luultavasti kovinkaan moni. Kyseessä oli ihan kiva peli, jonka idea oli suorastaan nerokas: vaanitaan tarkkuuskiväärin kanssa sotatantereella napsimassa vihuja. Valitettavasti alkuperäinen Sniper Elite oli ikävästi juuri niitä vanhemman sukupolven pelejä, jotka eivät pelaajia enää hirveästi kiinnostaneet, kun uuden Xbox 360:n tuleminen oli jo niin ovella. Nyt Rebellion vihdoin päättää tuoda pelisarjan nykyisen sukupolven konsoleille. On aika selvittää, onko lopputulos onnistunut.
Pelin päähenkilö on Karl Fairburne, yhdysvaltalainen OSS:n upseeri, joka laitetaan vuonna 1945 Berliiniin sotimaan toisen maailmansodan syövereihin pari päivää ennen varsinaisen sodan loppumista. Miehen tehtävän sävelet ovat selvät: hänen tulee pysäyttää ilkeiden natsien V2-rakettien valmistus. Pelin tarinalla viitataan toisen maailmansodan ”Project Paperclipiin”, tuohon salaiseen Yhdysvaltojen operaatioon, jolla pyrittiin saamaan natsi-Saksan tiedemiehet työskentelemään Yhdysvalloille.

Viime aikoina toiseen maailmansotaan liittyvien shootereiden ilmestyminen on selvästi vähentynyt. Pelilaji raiskattiin aika perusteellisesti 2000-luvulla. Nyt kun viime aikoina on yhä enemmän tullut ulos näitä moderniin sodankäyntiin perustuvia sotapelejä, on suorastaan ilo palata takaisin 1900-luvun puolivälin tapahtumiin. Sniper Elitessä on kaikki World War II -pelikliseet, mutta tällä kertaa niistä ei jostain syystä edes tee mieli rokottaa. Ei siitä pääse mihinkään, että toinen maailmansota on erittäin mielenkiintoinen pelimiljöö. Graafisesti peli ei ole unelmien täyttymys, mutta ainakin se pesee alkuperäisen Sniper Eliten suvereenisti luvuin 10–0. Paikoittaista nykimistä ja pieniä bugeja on havaittavissa mutta ei häiriöksi saakka.

Hiipivä snipumies

Sniper Elite V2 ei nimestään huolimatta ole pelkästään tarkka-ammuntaa – mukana on myös hiiviskelyelementtejä. Tästäkin nimikkeestä on aistittavissa, että kaiken maailman Splinter Celleistä, Hitmaneista ja Assassin’s Creedeistä on otettu rutkasti mallia. Peli tietenkin kannustaa hiiviskelyyn, sillä yltiöpäisellä räiskimisellä ei kovin pitkälle pötkitä. Pelin päähenkilö on varustautunut tarkkuuskiväärillä ja vaimennetulla Welrod-pistoolilla, mutta pääseepä pelissä tarvittaessa räiskimään konepistoolillakin.

Hienoin juttu, mitä pelistä löytyy, liittyy legendaariseksi muodostuneeseen kiikarikivääriin. Pelaajan ampuessa vihollista kohti aika nimittäin hidastuu ja ”X-Ray-killcam” – jota ei muuten löydy edellisosasta – lähtee seuraamaan piipusta ampaisevaa luotia. Killcam näyttää mihin kohtaan luoti osuu ja kuinka syvälle se uppoaa luihin ja ytimiin. Itse asiassa on hyvinkin kiihottavaa nähdä, kuinka luoti uppoaa vihollisen sydämeen, kuinka se katkaisee kaulavaltimon tai kuinka se repii maksan pirstaleiksi. Niin irstasta, mutta niin siistiä! Kehittäjät ovat muutenkin koittaneet saada peliin mukaan ballistiikan saloja – niitatessa luotia vihujen kalloon pitää ottaa huomioon muun muassa maan vetovoima ja ilmanvastus.

Yleistä häröilyä Berliinissä

Pelissä on valitettavasti aivan liian vähän sniputtamisen nannaa. Pelihahmo söheltää valitettavasti suurimman osan peliajasta ihan muissa kuin tarkka-ammuntahommissa. Rasittavaa hiipimistä ja yleistä säheltämistä on liikaa; jopa ärsyyntymiskynnykseen asti. On myös harmittavaa huomata, että tekoälyyn ei ole panostettu, sillä natsit huomaavat pelaajan mitä ihmeellisimmissä tilanteissa. Vaikka pelaaja ampuisi vihollisen keskelle taistelutanteretta, tietävät muut vihut automaattisesti tämän olinpaikan. Tämä on todella turhauttavaa ja aiheuttaa paikoittain raivonpuuskia telkkarin ääressä. Ja niitä natseja… niitä kun syntyy loputtomasti lisää ja lisää. Tässä vaihessa Karl Fairburne kyseleekin jo, että ”Mistä näitä natseja oikein tulee?!” Kaiken kukkuraksi tarinapeli on toimintakohtauksiltaan aivan liian käsikirjoitettu. Sniper Elite V2:n kaltaisessa pelissä haluaisi saada täysin vapaat kädet etenemiseen.

Moninpelikivaa ei ole unohdettu. Tarjolla on niin co-opia kuin perinteistä free-for-all-räiskintämättöä. Aika nopeasti käy kuitenkin ilmi, että Sniper Elite V2 ei moninpeliominaisuuksiltaan ole mikään Call of Duty tai Halo. Järkyttävän yksitoikkoista snipuhippaa ei kauan jaksa jauhaa.

Yhteenveto

Sniper Elite palloilee aika lailla huonon ja keskinkertaisen pelin maastossa.
Kun ottaa huomioon, kuinka addiktoivaa itse ampuminen pelissä on, on suorastaan sääli, että peli ei tarjoa sitä lähellekään tarpeeksi – onhan toinen maailmansota itsessään jo kuitenkin aikamoinen headshot-taivas. Tilalle on tungettu liikaa turhanpäiväisiä hiippailutehtäviä. Jos ampumista olisi ollut enemmän ja tekoälyä olisi viilattu paremmaksi, olisi Sniper Elite V2:sta saanut aikaiseksi aivan eri luokan pelin.

Katso traileri: