Spec Ops: The Line

Kirjoittanut: Livegamers

26.06.2012

Kuukausi takaperin otin käsittelyyn ennakkoversion tulevasta Spec Ops: The Linesta, ja loppukaneetissa totesin pelin onnistuvan, mikäli se jaksaa pitää mielenkiinnon yllä koko yksinpelikampanjan läpi ja moninpeli olisi rautaa. Otetaan selvää onnistuttiinko vai päättyikö Spec Opsin menestystarina kuin kananlento.

IDKFA – All weapons and ammo

Kuten ennakossa totesin, taisteleminen on toimivaa suojasta räiskyttelyä. Vaikeustaso nousee tasaisesti vaikeampaan suuntaan ja Walker ei kestä kovin montaa luotisadetta ennen lusikan nurkkaan viskaamista. Alkupään muutamista sotilaista koostuvat ryhmät kasvavat ja sijoittuvat huomattavasti kauemmas ja erilleen toisistaan, viholliset saavat lisää suojakerrosta päälle eivätkä tipahda yhtä helposti kuin pelin alussa pääosumia lukuun ottamatta. Huonommalla sihdillä varustetut pelaajat huomaavatkin panoksien hupenevan nopeasti, jolloin äitiä tulee nopeasti ikävä. Kevyt konekiväärillä ja jonkinsortin juggernaut-puvulla varustettu raskaanluokan sotilas taas kestää mielettömästi kuritusta ja näiden ilmaantuminen paikalle aiheuttaa mukavaa paniikkia. Satunnaiset aivopierut poislukien viholliset hakevat suojaa, viskelevät kranaatteja sekä kiertävät selustaan tilanteiden mukaan – jopa perusjantteri on vaarallinen, jos ei ole valppaana.

Sujuvan räiskinnän vastapainona on mielenkiintoinen tarina. Etsi ja pelasta -tehtävänä alkava operaatio muuttuu hetki hetkeltä enemmän henkilökohtaisemmaksi. Hahmot – niin hyvikset kuin pahikset – muuttuvat pelin aikana ja homma kääntyy päälaelle pariin otteeseen. Koska tarina keskittyy koko ajan enemmän hahmoihin ja rakentaa ovelasti ja huomaamattomasti pohjaa ryhmälle, loppupuolella tarina pysyy mielenkiintoisena ilman että uusia hahmoja ja paikkoja tuodaan tyhjästä esiin.

Mustan ja valkoisen välissä, harmaan sävyt

Matkan varrella joudutaan tekemään moraalisia valintoja, jotka tosin harmittavasti tuntuvat hieman päälle liimatuilta valintahetkellä, mutta onneksi toimintoja avataan loppupuolella. Lisäksi löytyy myös kohtia, joissa täytyy valita ja annetut vaihtoehdot eivät miellytä. Esimerkkinä tähän suoraan pelistä: saavun parvelle ja näen alempana valtavasti vihollissotilaita ja vieressä on kranaatinheitin, jota en halua moraalisista syistä käyttää. Parvelta ampuminen sen hetken varusteilla onnistuu, mutta tämä vaihtoehto tarkoittaa lähes varmaa kuolemaa. Useimmat valinnoista ovatkin ”valitse pienempi paha” -tyyppisiä, joista tuntuu puuttuvan se kolmas vaihtoehto. Mikäli se kultainen keskitie on mahdollinen, olen vain totaalinen käsi enkä onnistu sitä käyttämään.

Audiovisuaalisesti peli jatkaa näyttävällä linjalla. Hiekka käyttäytyy aidosti, laajat ja korkeat kaupunkialueet ovat upean näköisiä ja alamaailman slummit karuja. Joukkoteloitusten jäljet ovat julmaa nähtävää eikä ruumiiden kanssa kaunistella. Hahmoanimaatiot ovat sulavia ja huulisynkronia sekä ääninäyttely kerrassaan loistavaa työtä. Tästä olisi eräs toinen porukka voinut ottaa mallia keskiaikaan sijoittuvan pelinsä kanssa. Vaikka peli sijoittuu vain Dubaihin, niin maisemat muuttuvat tarpeeksi. Jatkuva hiekka rupeaa kuitenkin tympimään pidemmän päälle.

Tuntematon sissisotilas

Testiversiossa moninpeliserverit humisivat tyhjyyttä, joten sen arviointi jää tästä arvostelusta. Mikäli moninpeli on jotain mahtavuutta, käsitellään se myöhemmin. Nettitaisteluista löytyy perus tappomatsit tiimeillä ja ilman sekä muutamia erilaisia objektiiveihin perustuvia pelimuotoja. Jo standardiksi muuttunut hahmonkehitys löytyy ja kustomointia voi harjoittaa jo ensimmäisestä tasosta alkaen. Hahmon voi rakentaa kahdelle eri ryhmittymälle ja moninpeli sijoittuu sissien ja 33. rykmentin välien selvittelyyn. Molemmilta ryhmittymiltä löytyy omia bonuksia, kuten tarkempaa tähtäystä hiekkamyrskyn aikana.

Yksinpeli on läpäisty 7–8 tunnissa, mikä on yllättävän toimiva aika pelille, eikä se toista itseään. Uudelleenpeluuarvoa kasvattaa keräiltävät intel-esineet, jotka avaavat Dubain taustoja. Avautuva neljäs vaikeustaso on hermoja raastava ja mainio lisä toiselle peluukerralle, mikäli haluaa kokeilla muita valintoja tarinan aikana. Moninpeli jää vielä suureksi arvoitukseksi, mutta pelimekaniikan puolesta ei pitäisi mitään suurempia ongelmia olla. Pelin arvosanaan voi lisätä moninpelistä riippuen 5–10 pistettä, ja vaikka moninpeli syystä tai toisesta pettäisikin, on yksinpeli loppuun asti hyvää viihdettä.

Katso traileri: