Steel Battalion: Heavy Armor

Kirjoittanut: Livegamers

27.07.2012

”Lighten up hippie – Tanks are cool!” lukee t-paidassani. Toiset tykkäävät kaivureista, jotkut ihailevat junia, minä olen panssarivaunumies. Tämän takia askeleeni oli tavallista kepeämpi käpistellessäni peliä ulos muovista. Steel Battalion: Heavy Armor on selkeästi suunniteltu juuri minulle ja sukulaissielluilleni.
Kyllä se paperilla ainakin toimi…

Steel Battalionissa on monia asioita oikein ajatuksen tasolla. Yhdistelmä MECH:ien ja toisen maailmansodan pelien kanssa vaikuttaa hyvältä idealta. Kinectin ottaminen peliin pad-ohjaimen rinnalle on myös tutkimatonta maastoa. Tarinaa lähdetään kuljettamaan mikrobilla, joka vuonna 2020 syö tietokoneet sisältä. Elektroniikka lakkaa olemasta, ja teknologista kelloa siirretään takaisin putkiradioiden aikaan. Vuonna 2082 Uncle, Yhdistyneet Kansakunnat, on paha, joka amerikkalaisten on ajettava omalta maaltaan. Työkaluina on perinteisten aseiden lisäksi ”vertical tankit” eli VT:t. Harjoittelumissioiden jälkeen noustaan maihin New Yorkin rannikolla ja taistelu voi alkaa – tosin ei aivan sellainen kuin pelaajilla oli mielessä.

Taisteluni

Sen enempää kiertelemättä voi todeta, että pelin Kinect-ohjaus on epäonnistunut todella surkeasti. Vertikaalitankilla käveleminen, ampuminen ja muutama muu toiminto hoidetaan pädillä, ja ne toimivat sillä tavoin kuin olettaa saattaa. Heti kun mennään Kinectillä vaihtamaan High-Explosive-ammukset Anti-Tank-ammuksiin, katsellaan periskoopilla tai käytetään imuria savun tyhjentämiseksi ohjaamosta, ollaan todellisissa vaikeuksissa. Vaikka miten yritin ”painaa” nappia, ei näytöllä heiluva hanska reagoinut nappiin mitenkään. Kun pelin kannalta tärkeä toiminto, ulos katsominen, on tehty niin, että kuljettajan näkökulma veivaa allitsemattomasti sisään ja ulos, lentää itsehillintä ulos ikkunasta ja turhautuminen saa hampaat kirskumaan. Oikeastaan vain yksi asia toimii Kinect-puolella: luukusta ulos nouseminen kiikareilla tähystämään. Valitettavasti Kinect-ominaisuuksia on laitettu peliin paljon ja ne näyttelevät keskeistä roolia pelissä. Kun tämä ei toimi, mikään ei toimi.

…ettei jotain hyvääkin
Kuin ohjauksen linjaa myötäillen grafiikat ovat myös surkeat. Ne olisivat voineet olla hyväksyttävät jossain vanhan Xboxin pelissä, mutta tähän maailman aikaan riman alituksesta voisi antaa mitallin. Värit ovat suttuisia ja kaikki on jotenkin irtonaisen oloista; ikään kuin katsoisi eri peleistä yhdisteltyjä kuvakaappauksia. Äänissä oli kuitenkin mukavia yllätyksiä. Ääninäyttely on ihan mukiinmenevää, ja hahmoihin on saatu sitä kautta syvyyttä. Myös tykki jysähtää räyhäkkäästi ja osumat ulkopanssarissa tuntuvat uskottavilta.

Pelissä on äänten myötävaikutuksella onnistuttu hyvin yhdessä asiassa: tuomaan tankkitaistelun ahtaus, meluisuus ja hektisyys olohuoneeseen. Pelissä on yritetty saada myös sitä ison laitteen tuntua ominaisuuksien määrällä, mutta se kääntyy itseään vastaan ohjauksen kelvottomuuden takia. Pelin tehtävät ovat melkoisen häkellyttäviä. Väliin ne ovat vain muutaman minuutin pikatreffejä ja väliin veivataan samaa kohtaa kuin autististen runot.

Peli on suunnattu aikuisille ja tankki-intoilijoille, mutta valitettavasti se ei pysty heitä juurikaan herättelemään. Steel Battalion: Heavy Armor on sen verran traumaattinen kokemus, että toivon ihmisten poimivan tämän alehyllystäkin varauksella. Hekumallinen lähtötilanne ei riitä, vaan vertikaalitankkien meininki sylttää heti startin tapahduttua. Mutta hei, ammutaanhan hevosiakin.