Strider (XBLA)

Kirjoittanut: Livegamers

04.03.2014

Double Helix Games -studio on ilmeisesti löytänyt mukavuusalueensa vanhojen pelisarjojen uudelleenlämmittelystä; ensiksi firma kehitti Xbox One -konsolin julkaisuun Killer Instinct -pelin, jonka alkuperäinen versio nähtiin ensimmäistä kertaa yhdeksänkymmentäluvun puolessa välissä. Nyt – vain muutama kuukausi Killer Instinctin julkaisusta – tarjolla olisi taas vanhaa namua uudessa kuoressa, kun Capcom Osaka– ja Double Helix Games -studioiden yhteistyössä kehittämä Strider loikkasi Sonyn ja Microsoftin virtuaalisille kauppapaikoille – niin uusien kuin myös vanhojen konsolien. Pelin hinta pyörii 15 euron paikkeilla.

Strider nähtiin ensimmäistä kertaa jo kahdeksankymmentäluvun lopussa, ja moni pelaaja onkin ilmeisesti jo odottanut uudelleenlämmittelyn toteutumista. Itse en ole alkuperäisiä versioita pelannut, joten lähestyn tätä arvostelua ilman mitään ennakko-oletuksia, ja kaikenlainen nostalginen fiilistely tulee paistamaan poissaolollaan.

Idän uhka

Pelin juoni on hyvin suoraviivainen; tapahtumat sijoittuvat vaihtoehtoiseen tulevaisuuteen, jossa Strider-niminen ninjaorganisaatio on jo pitkään yrittänyt kukistaa maailmaa diktaattorimaisella otteella hallitsevan Grandmaster Meion. Tehtävä on kuitenkin osoittautunut odotettua vaikeammaksi, ja organisaatio on kokenut mittavia menetyksiä. Viimeisenä oljenkortena Striderit lähettävät Hiryun – nuorimman ja lupaavimman agenttinsa – suoraan pedon kitaan suorittamaan likaista työtään.

Striderin tapahtumapaikkana toimii Kazakh-niminen kaupunki, jonka arkkitehtuurin, kuin myös asukaskunnan esikuvana toimii itänaapurimme. Peli alkaa melkoisella ryminällä ja ilman mitään kummempia esittelyjä tai tutoriaalia. Alkurähinöiden jälkeen jouduinkin hetken aikaa miettimään, että minkäs takia täällä nyt oikein riehutaan – pieni taustaselvitys oli siis paikallaan. Pelin aikana ei paljoakaan keskustella tai tarinaa kehitellä, vaan pelaajan tehtävä pysyy alusta loppuun yksiselitteisenä: raivaa tiesi Grandmasterin luo ja lopeta hänen hirmuvaltansa. Pelin todellinen suola löytyykin Kazakh-kaupungista, joka on kooltaan yllättävän laaja ja täynnä salahuoneita ja vaihtoehtoisia reittejä. Pelaajalle annetaan melko vapaat kädet ympäristön tutkimiseen, mutta tietyille alueille ei ole kuitenkaan asiaa ennen kuin etenemiseen tarvittava kyky on saatu hankittua. Peliympäristöä kannustetaan tutkimaan, sillä se on ainoa tapa löytää päivityksiä Hiryun kyvyille. Innokkaimmat tutkijat tulevat myös huomaamaan, että peliympäristö on ripoteltu täyteen objekteja, joita keräämällä aukeaa uusia asusteita, konseptitaidetta ja jopa itsenäisiä haastetehtäviä. Striderin kenttäsuunnittelu muistuttaa vahvasti muutama vuosi takaperin julkaistua Shadow Complex -peliä, jonka onkin myönnetty toimineen ninjapelin esikuvana.

Vanhan ninjan uudet koettelemukset

Striderin toiminta on puolestaan melko perinteistä Hack ’n’ Slash -mäiskettä; perushyökkäykset hoidetaan kevyitä ja raskaita iskuja käyttäen- Niiden lisäksi tarjolla on myös Kunai-heittoveitsiä ja muutama erikoishyökkäys. Vihollisten paloittelu on hauskaa, joskin loppua kohden hieman yksitoikkoista. Hiryun pääaseena toimii Cypher-niminen plasmamiekka, joka viiltää metallia kuin kuuma veitsi voita. Tarinan edetessä Cypher tietysti päivittyy monenlaisilla ominaisuuksilla, jotka mahdollistavat niin pääsyn uusille alueille, kuin myös uudenlaisten vihollisten kurittamisen. Matkan varrella Hiryu kohtaa myös niin sanottuja välipomoja, joiden kanssa pelaaja tulee kokemaan pelin kovimmat haasteet. Aluksi jopa epäreilulta tuntuvat pomotaistelut saavat ärräpäät lentelemään ja tekevät välitallennuspisteet turhan tutuksi. Todellisuudessa nämä yhteenotot eivät ole kuitenkaan hirveän haastavia – kunhan pelaaja jaksaa ensiksi kärsivällisesti tarkkailla minkälaista kaavaa kukin pomoista noudattaa.

Strider puskee visuaalista ulosantia täyden HD:n laadulla, ja kuudenkymmenen kuvan näyttönopeus per sekuntia kohden (~60 FPS) takaa, että peli tuntuu varmasti vauhdikkaalta. Näistä teknisistä suorituksista huolimatta Strider ei erityisemmin säväytä ulkonäöllään – kyseessä ei ole mikään ruma peli, mutta cel-shading -vivahteita sisältävä haaleahko visuaalinen toteutus jää nopeasti hektisen toiminnan varjoon.

Strider tarjoaa nopeatempoista Hack ’n’ Slash -toimintaa kiperillä pomotaisteluilla ja pienimuotoisella seikkailuaspektilla. Peliympäristönä toimiva Kazakh-kaupunki on laaja ja täynnä monenmoista kerättävää – pelin yksi viihdyttävimmistä osa-alueista onkin juuri ympäristön tutkiskelu, sillä piilotetuista objekteista ansaitut päivitykset ja haastetehtävät toivat ihan oikeaa lisäarvoa pelille. Kaiken kaikkiaan kyseessä on hauska ja ajoittain haastava peli, joka olisi kuitenkin tarvinnut hieman syvällisemmän taistelumekaniikan noustakseen keskiverron kokemuksen yli.

Alla olevasta videosta voit tarkastaa Striderin julkaisutrailerin: