The Witcher 2: Assassins of Kings (Enhanced Edition)

Kirjoittanut: Livegamers

14.05.2012

Ensimmäisenä varoituksen sana: kyseessä on erittäin tarinavetoinen peli ja arvostelu saattaa sisältää kevyitä spoilereita.
Alkuperäinen puolalaisen CD Projektin The Witcher ilmestyi vuonna 2007 ja saavutti välittömästi suosiota roolipelien fanien keskuudessa, mutta tätä herkkua oli valitettavasti saatavilla ainoastaan PC-alustalle. Maaliskuussa 2011 kauppojen hyllyille ilmestyi jatko-osa, joka kiinnitti paikkansa roolipelien historiassa kahmimalla yli 40 vuoden peli -palkintoa. Niinpä konsolipelaajien riemunkiljahduksilta ei vältytty, kun Witcher 2: Assassins of Kings varmistui myös Xboxille. Vihdoinkin odotus palkitaan Enhanced Editionilla, joka sisältää kaikki vuoden aikana PC:lle saapuneet lisäosat, suurimpien ongelmien korjauksia ja konsolille sopivan käyttöliittymän. Geralt kantaakin harteillaan suuria odotuksia, mutta kuinka hyvin niihin lopulta ylletään?

Story of his life

The Witcher 2: Assassins of Kings kertoo Geralt of Rivian tarinan. Geralt ei ole tavanomainen sankari, vaan geenimanipuloitu olento, joita myös noitureiksi (witcher) kutsutaan. Noiturit ovat katoava luonnonvara ja Geralt on yksi harvoista jäljellä olevista. Nämä voimakkaat olennot ovat haluttuja liittolaisia, mutta myös hyvin pelättyjä mystisiä hahmoja, joita kaupunkien asukkaat eivät halua suututtaa.

Tarina lähtee kliseisesti liikkeelle vankityrmästä. Muistinsa menettänyt Geralt on vangittu syytettynä kuninkaan murhasta, eikä tilanne näytä hyvältä; Geralt löytyy kuollut kuningas käsivarsillaan, verinen miekka kädessään ja ainoana selityksenään paikalta paennut salamurhaaja, joka lavasti hänet syylliseksi. Vankilasta pakeneminen on ainoa keino puhdistaa Geraltin maine ja näin käynnistyy eeppinen kostoretki, jonka varrella pelaaja joutuu vaikeiden päätösten ja erilaisten moraalisten kysymysten eteen jokaisessa juonenkäänteessä. Prologi käy vaihe vaiheelta läpi tähän tilanteeseen johtaneet tapahtumat ja perehdyttää pelaajan maassa vallitsevaan poliittiseen tilanteeseen, joka on keskeinen aihe läpi pelin. Ensimmäisen Witcherin läpipelaaminen ei ole välttämätöntä juonen ymmärtämisen kannalta, mutta hyötyä siitä kyllä on. Keltanokka joutuu tutkailemaan päiväkirjaan ilmaantuvia syventäviä selostuksia sivuhenkilöistä hieman tarkemmin päästäkseen perille maailman menosta. Tämä ei tosin ole pelkästään huono asia, koska päiväkirjan tekstit ovat hyvin mielenkiintoisia ja tuovat peliin oikeanlaista tunnelmaa. Witcher-sarja perustuu puolalaisen fantasiakirjailija Andrzej Sapkowskin romaaneihin, jotka ovat pelin lisäksi poikineet jopa televisiosarjan.

Witcher 2 ei turhia kaunistele. Vaikka kyseessä on korkeafantasia lohikäärmeineen ja satumaisine hirviöineen, on maailma harmaa ja synkkä. Seksi ja väkivalta ovat esillä turhia peittelemättä. Maitorauhasia vilahtelee satunnaisesti ja verta tirskahtelee ajoittain komeassa kaaressa, mutta kumpaakaan ei korosteta liikaa. Kyseessä on aikuisille suunnattu peli ja siltä sen kuuluu myös tuntua. Kaupungeissa kohtaa alkoholismia, rasismia, huumaavia aineita myyviä kauppiaita ja hämärämiehiä laidasta laitaan. Maailma ei ole keijukaispölyllä kuorrutettu satumaa, vaan kaupungit ovat likaisia, vähemmistöt asuvat slummeissa ja kuninkaat ahneita ja vallanhimoisia.
Sivuhenkilöiden mielenkiintoisuutta lisää kaikille yksilölliset motiivit joko auttaa tai hankaloittaa Geraltin elämää.

Yksi pelin vahvuuksista on päätösten näkyvä vaikutus itse pelin kulkuun. Poliittiset päätökset harvoin miellyttävät kaikkia osapuolia ja väärän ihmisen suututtaminen voi hankaloittaa elämää suuresti. Taitava sanaseppo sovittelee osapuolien välille rauhan, kun taas tahdittomuus voi johtaa verilöylyyn. Yhteenottojen lisäksi päätökset muokkaavat usein juonen kulkua hyvinkin radikaalisti.
Jo pelin alkupuolella tehtävät päätökset vaikuttavat esimerkiksi siihen, onko eräs keskeinen sivuhahmo paras ystäväsi vai pahin vihollisesi. Uudelleenpeluu tuntuu huomattavan erilaiselta ja saattaa jopa johtaa täysin erilaiseen juonen päätökseen. Joskus pelaaja joutuu valitsemaan kahden pahan välillä, joten kyseessä ei ole puhtaan mustavalkoinen järjestelmä.

Pelin juonta kuljettavat tehtävät ja niiden ohella sivutehtävät yllättävät roolipelaajan positiivisesti. Jokainen annettu pesti tuntuu sopivan erilaiselta ja pääosin näille toimille on myös jokin syy. Pelaaja joutuu usein turvautumaan myös omaan ajatteluunsa, koska peli ei aina anna täysin yksiselitteisiä ohjeita. Parhaimmillaan tehtävä voi vaatia jopa pientä salapoliisityötä ja ”todistajien” kovistelua. Useimmiten Geraltia ei myöskään ohjata kädestä pitäen kohti juonen jatkoa, vaan päätöntä samoilua ja ihmisten kanssa jutustelua on suotavaa harrastaa kaupungeissa. Jos pelistä haluaa kaiken irti, pitää ajoittain olla tarkkana. Kun pelialueelta siirtyy seuraavalle juonen mukana, ei sinne enää ole paluuta. Jos jokin sivutehtävä jäi kesken, ilmoittaa peli masentavasti tehtävän epäonnistuneen ja uudemman kerran voi kokeilla sitten seuraavalla pelikerralla.

Hienosäätöä

Roolipeleille tyypillisesti myös Witcher 2 sisältää jonkin verran mikromanagerointia. Hahmon taidot jakautuvat kolmeen kykypuuhun: alkemia, miekkailu ja taikuus. Yhteen kykypuuhun keskittymällä Geraltista saa viriteltyä varsinaisen puolijumalan ja hieman yllättävästi peli tuntuukin helpottuvan loppua kohden hyvin paljon. Esineiden puolesta managerointia on kuitenkin keskitasoa vähemmän. Uusia aseita ja suojia ei pullahtele jokaisen hirviön taskusta, joten uuden esineen löytäminen säilyttää hohtonsa. Sen sijaan esineiden valmistamiseen tarvittavia materiaaleja tipahtelee eteen jatkuvalla syötöllä. Innokkaimmat keräilijät huomaavatkin repun ratkeilevan liitoksistaan vähän väliä. Tästä päästään myös pelin yhteen heikkouteen. Valikot tuntuvat hitailta ja kankeilta käyttää, eikä valtava tavaramäärä juurikaan helpota tätä. Totuttelun jäljeen tämäkin tosin luonnistuu, joten ainoastaan tehtävälokin ja kartan hankala integrointi aiheuttaa välillä ärsytystä hitaudellaan.

Slice’n’Dice

Taistelun osalta kyseessä on erittäin vaikea peli. Jo helpoimmalla vaikeustasolla saa varautua kuolemaan usein. Viholliset tekevät paljon vahinkoa ja käyttäytyvät keskivertoa fiksummin. Useimpia varmasti kiinnostaa, onko Witcher 2 verrattavissa viime vuoden parhaimpiin peleihin kuuluvaan Dark Soulsiin. Vastaus on yksinkertainen: siinä missä Dark Souls nousi esiin taistelunsa sujuvuudella ja jykevyydellä, Witcher nousee esiin teräksisen vahvalla tarinallaan.

Witcherin selkein yksittäinen heikkous on hitaasti aukeava taistelu. Erityisesti useampaa vihollista vastaan käytävät kamppailut pakottavat pelaajan säntäilemään ympäriinsä ja pysymään kokoajan liikkeessä. Tämä johtaa satunnaiseen kaoottisuuteen, eikä kamera meinaa aina pysyä mukana. Riippumatta minkä taitopuun soturilleen valitsee, joutuu Geralt käyttämään kaikkia temppujaan, erityisesti vaikeammilla vaikeustasoilla. Taisteluun valmistaudutaan juomalla vahvistavia taikajuomia, asettamalla alueelle ansat ja valitsemalla miekka vihollisen syntyperän mukaan. Teräksinen miekka sivaltaa syvemmälle tavallisten vihulaisten lihaan, kun taas hopeinen miekka hoitelee kaikki epäluonnollisemmat ilmestykset. Taistelun alkaessa tilanne vaikuttaa aluksi kaoottiselta, koska liikkeessä tulee pysyä kokoajan, etteivät viholliset pääse piirittämään sankaria. Tekninen puoli on onnistunut erinomaisesti. Konsolikäännös näyttää ja kuulostaa todella hyvältä, eivätkä latausajat tunnu liian pitkiltä. Myös tekstuurit pysyvät hyvin mukana, eikä ongelmia ilmene ruudunpäivityksessä kovimmassakaan mylläkässä. Mainittava tosin on, että jos peliä ei asenna kovalevylle, on tilanne hyvinkin erilainen. Latausajat pitenevät ja tekstuurit muuttuvat epävakaiksi ja huomattavan paljon epäselkeimmiksi.

Long story short

Witcher 2: Assassins of Kings on juuri sellaista tarinavetoista, kirjamaista roolipelaamista kuin vain voi kuvitella. Tarina imaisee mukaansa alusta alkaen ja pitää tiukasti otteessaan läpi seikkailun. Taistelu aiheuttaa aluksi tuskailua, mutta loppua kohden helpottuu huomattavasti. Jos mieli halajaa todellista haastetta, antaa vaikein taso sitä hyvinkin roimasti. Pienet kauneusvirheet unohtuvat hyvinkin pian ja kyseessä on varmasti yksi vuoden parhaista roolipeleistä. Jos ”miekka ja kilpi” –tyyppinen fantasia kiinnostaa, on Witcher 2 pakkohankinta.