Thimbleweed Park

Kirjoittanut: Livegamers

28.04.2017

Legendaaristen pelintekijän, Ron Gilbertin kynästä on saanut alkunsa moni iso pelilegenda. Mies tunnetaan nimittäin muun muassa Monkey Islandista sekä Maniac Mansionista, jotka loivat 80- ja 90-luvun taitteessa vakaan pohjan tarinallisille seikkailupeleille.
Ron Gilbert ei ole tähänkään päivään mennessä jäänyt lepäämään laakereilleen, vaan heppu tekee edelleen laatupelejä. Suut alkoivat kuitenkin vaahdota, kun Gilbert lyöttäytyi kimppaan vastikään Manic Mansion -ajoiltaan tutun Gary Winnickin kanssa ja lopputuloksena kaverukset synnyttivät uuden seikkailupelin, Thimbleweed Parkin, jota moni vanhempien teosten fani on odottanut kuin kuuta nousevaa.

Hauskinta tässä on se, että Thimbleweed Park on niin graafisesti ja pelillisestikin kuin edeltäjänsä Monkey Island ja Manic Mansion. Se on elämyksellinen aikamatka vuosien taakse, silloin kun seikkailupelit toteuttivat vielä perinteistä ”klikkaa ja osoita” -kaavaa.

Toisin sanottuna hahmoa ohjataan kursoria liikuttaen kolmannesta persoonasta ja pelaaja valitsee valikosta verbejä sen mukaan, mitä missäkin tilanteessa haluaa tehdä.

In a Town Like Thimbleweed Park , A Dead Body Is The Least of Your Problems

Pelin tarina lähtee käyntiin, kun pelin kaupungista löytyy ruumis. Mahdollista murhaa lähtevät selvittämään FBI-etsiväkaksikko Angelo Ray ja Antonio Reyes. Pelin edetessä ja murhamysteeriä selvittäessään kaksikko tutustuu varsin hullunkurisiin ihmisiin, kuten Krusty the Clown -kaksoisolentoon, klovni Ransomeen, sekä kaupungin rikkaan suvun nuoreen tyttäreen, Delores Edmundiin, joka taitaa tietokoneet kuin vanha tekijä. FBI-pari tarvitsee molempien persoonien apua saadakseen selville, mitä ihmettä Thimbleweedissä oikein tapahtuu.

Nelikko huomaa pelin saatossa, että mikään ei välttämättä ole sitä miltä se oikeasti näyttää. Tarina kasvaa lopulta osaksi isompaa kokonaisuutta, johon tempaistaan mukaan lopulta koko ränsistynyt Thimbleweedin kaupunki.


Tarina on erittäin vahva ja moniulotteinen, sama fiilis välittyy myös pelaajalle ja välillä tuntuukin, että seuraisi Twin Peaks -kaltaista jännittävää TV-sarjaa, joka tuo eteensä toinen toistaan erikoisempien juonenkäänteitä.

Kaikista ihastuttavinta on kuitenkin se, että se hehkuu LucasArts-nostalgiaa. Kaikki roolihahmoista dialogeihin sekä ulkoasusta äänimaisemaan ja huumoriin on syntynyt seikkailupelien mestareilta ja se näkyy.

Mukaansa tempaavan tarinan lisäksi pelin suola piilee nerokkaissa pulmissa. Harvoin tulee vastaan pelejä, jotka vaativat näppärien nakkien sijaan päättelykykyä, logiikkaa ja vähän huumorintajuakin. Thimbleweed Park haastaa pelaajan oivaltamaan. Löysin itseni miettimästä välillä keskellä päivääkin pelin juonikuvioita ja pulmia.

Osa pelin pulmista voi olla haastavia, mutta siihen löytyy tietysti myös apuja. Pelaajalla on mukanaan niin sanottu muistilista, josta voi ottaa selville seuraavan tehtävänannon ja sitä kautta varmistaa tarinan etenemisen.

Sanoisin kuitenkin, että jos tarinaa seuraa vähänkään hoksottimet avoimena, ei pelissä voi ajautua umpikujaan.

Mahtava nostalgiatrippi!

Thimbleweed Parkista on hankala keksiä mitään negatiivista. Se on rakkaudella tehty nostalgiatrippi, jonka toteutus on kerrassaan mainio.


Ongelma voi piillä ehkäpä pelin yleisössä, jaksaako nykysukupolvi rauhoittua hieman hitaamman seikkailupelin parissa vai jääkö peli vain nostalgiahenkisten LucasArts-fanien herkuksi?

Voin kuitenkin vakuuttaa, että jos Thimbleweed Parkin päätät hommata, et tule varmasti pettymään.