Virtua Tennis 2009

Kirjoittanut: Livegamers

28.08.2009

Virtua tennis -pelisarjassa ollaan nimestä huolimatta realismiin tähtäävästä virtuaalisuudesta kaukana. Kolikkopelihalleissa helposti lähestyttävyys on valttia ja siksi Segan neljänteen osaan edennyt sarja on painottunut enemmän vauhdikkaaseen arcade-tennikseen kuin simulaatioon. Tennispelien rintamalla kilpailu on ollut hiljaista Top Spin -sarjan dominoidessa laajemmalla urapelimuodollaan ja syvällisellä pelimekaniikallaan. Voiko uudesta Virtua Tenniksestä olla haastajaksi?
Kavereiden kanssa

Virtua Tennis 2009 on kolikkopelijuuriltaan ennen kaikkea aloittelijaystävällinen peli. Kamppailut kentällä hoidetaan helposti muutamalla peruslyönnillä. A-näppäimellä pommitetaan kovia peruslyöntejä, X:llä ja B:llä hoidetaan ala- ja yläkierteet sekä Y:stä ylitetään yli-innokkaat verkkopelaajat koholyönnillä. Kun pelaaminen käy aloittelijalta helposti, pääsevät kaikki mukaan helposti vaikka spontaanisti peli-illassa. Yhtäaikaisesti virtuaalikentälle pääsee pelaamaan parhaimmillaan neljä kaveria ja lyhyissä pelisessioissa Virtua Tennis 2009 viihdyttää mukavasti. Mukana on perusnäytösotteluiden lisäksi minipelejä Party-muodossa. Yksinpelin puolella avattavissa minipeleissä upotetaan muun muassa palloilla merirosvolaivoja sekä pelataan tennisversiota tetriksestä ja biljardista. Minipelit jaksavat tyypilliseen tapaan hauskuuttaa hetkisen, mutta parin kierroksen jälkeen mielenkiinto uusiin yrityksiin hiipuu nopeasti. Ikävä kyllä sama ongelma vaivaa myös yksinpelipuolella.

Yksinpelinä

Alkuvalikon perusteella Virtua Tennis 2009 lupailee paljon. Yksin pelaavalle löytyy näytösotteluita ja Arcade mode -turnauksia alkupaloina ja pääruokana tarjotaan uramoodia. Urheilupelien normin mukaisesti aluksi luodaan oma pelaaja ja lähdetään tavoittelemaan maailman ykköspelaajan titteliä. Kaava on tismalleen sama kuin edellisissä Virtual Tenniksissä. Maailmankartalta valittavissa minipeleissä ja tennisakatemiassa kehittetään pelihahmon kolmea vaivaista ominaisuutta eli nopeutta, lyöntivoimaa ja verkkopelivoimaa. Turnauksissa taas kerätään maailmanlistan ranking-pisteitä ja palkintorahoja. Välillä vastaan tulee hyväntekeväisyysotteluita tai haasteita yksittäisiin otteluihin, mutta nekään eivät pelasta pelin suurimmalta kompastuskiveltä – puuduttavalta, pitkältä, väsyttävältä toistolta. Ilman mitään haastetta pelin ilmeettömiä turnauksia joutuu tahkomaan tuntikaupalla. Jokainen turnausvoitto nostaa sijoitusta pari sijaa, mutta vasta 50:n paremmalla puolella alkaa tekoäly tarjoamaan vastusta. Jokainen voi sitten itse laskea kuinka monta turnausta pitää voittaa että pääsee numero ykköseksi kun urakka alkaa sijalta 100. Kaikista pahinta on huomata kuinka jopa hahmon kehittämisen ilo on menty sössimään. Kehitys näkyy tylsinä palkkeina ja vaikka ominaisuuksia on vain mainitut kolme, niiden kehittymistä ei huomaa kentällä lainkaan. Koko juttu tuntuu päälle liimatulta ja pelaajia täysin aliarvioivalta.

Virtua Tenniksen audiovisuaalinen ulkoasu ei tee oikeutta värikkäälle lajille. Virtua Tenniksessä on ensimmäisestä versiostaan lähtien ollut legendaarisen karmeat musiikit, eivätkä pelintekijät ole käyneet perinnettä rikkomaan. Kun ottelupallossa alkava tismalleen sama kitararenkutus alkaa plus sadannen kerran, on tv:n mute-nappi tai kovalevyn musiikit ainoa pelastus. Graafinen puoli saisi sentään kelvollisen arvosanan elleivät pelaajahahmot näyttäisi täysin kammottavilta. Omista hahmoista ei yksinkertaisesti saa editorilla silmää miellyttävää millään konstilla. Jos et vielä usko niin katso The Elder Scrolls IV: Oblivionin hahmoeditori – sekin olisi parempi.

Verkossa

Yksinpeliä ei jaksa tahkoa niin kauan, että siinä kohtaisi haastetta. Onneksi on kuitenkin moninpeli Xbox Livessä. Livessä haaste on kunnossa ja tiukkoja otteluita on luvassa paljon aloittelijaystävällisen pelimekaniikan ansiosta. Verkkopelioptiossa riittää myös sopivasti valinnanvaraa ja halutessaan voi vaikka ottaa osaa lyhyihin online-sijoitusta karttuttaviin turnauksiin. Vaikka pelit ovat yleensä suhteellisen sulavia niin usein lagi haittaa matseja kohtuuttomasti. Oudolla tavalla verkkoviive esiintyy yleensä ruudulla juuri sillä hetkellä, kun pelaaja on lyömässä. Pallo pysähtyy tällöin ilmaan hetkeksi, kunnes se ponnahtaa vauhdilla taas lyönnin suuntaan. Kyse on jälleen pienen tuntuisesta kiusasta, mutta siihen jatkuvasti törmätessään tuhoaa se peli-ilon verkkopelaamisestakin helposti. Verkkomoninpelin kunniaksi nelinpeli on edelleen hauskaa kaverin kanssa pelatessa, eikä ole väliä onko ystävä mukana samalla sohvalla tai omalla konsolillaan Liven kautta.

Tappio suoraan kolmessa erässä

Virtua Tennis 2009 paljastui suureksi pettymykseksi. Vuosiluku nimen perässä oli jo itsessään huono merkki, mutta nyt ei voida puhua mistään muusta kuin pelaajia aliarvioivasta vuosipäivityksestä Virtua Tennis 3:lle. Uusia huippupelaajia on laitettu mukaan sekä muutama minipeli, mutta uudistusten puute saa pinnan kiristymään. Yksinpelin tylsä ilme ja haasteeton alkukonttaus ei innosta millään uusiin kokeiluihin. Partypelinä yhden tai useamman kaverin kanssa Virtua Tennis onnistuu täyttämään osan odotuksista. Koko ottelun kannalta se ei vain riitä. Virtua Tennis häviää erät yksinpelissä, Livessä ja esityksessä karuin luvuin 0-3.