Wreckateer (Xbox Live Arcade)

Kirjoittanut: Livegamers

10.08.2012

Hajotetaan linnoja ampumalla katapultilla erilaisia ammuksia. Idea on sama kuin kiukkulinnuissa, mutta 2D:stä on siirrytty 3D:hen. Iron Galaxy on lähtenyt vastaamaan kysyntään nopeasti peleistä täyttyvässä katapulttigenressä, mutta ainakin toistaiseksi Xboxilla siellä on ollut tilaa. Summer of Arcaden kuluessa julkaistu 800 Microsoft-pisteen hintainen Wreckateer lähestyy räjäytystöitä Kinectin välityksellä, eli verkkaria ylle, nyt laitetaan kroppaa peliin.
Kuningas ostaisi ja laittaisi, mutta toiset vaan särkee ja sotkee. Nimittäin peikot. Fardomin fantasiamaailmassa on vihreiden ryökäleiden vitsaus valloillaan ja apuun kutsutaan wreckateerit, purkuteollisuuden pioneerit. Wrekateerit käyttävät kaikki paukkunsa tuhotakseen kuninkaan linnat, joihin peikot ovat päässeet pesimään. Työvälineenä on katapultti, jolla linnat pirstotaan peikkoineen päivineen maan tasalle. Pelaaja astuu ensimmäistä kertaa katapultin taakse kivenkiillottajan tittelillä, ja ansaitakseen oikean wreckateerin ammattinimikkeen, on tämän todistettava särkemisvimmansa useaan kertaan. Pienessä Wreck & Tinker Destruction Companyssä tunnelma tiivistyy ja herja lentää. Ei muuta kuin tulikomentoja antamaan ja kivet lentoradalle.

Smashtastic !

Linnoja on Fardom nähtävästi puolillaan, kun rikottaviksi asti niitä riittää pilvin pimein. Jokaisella tasolla on hajotettava yksi linnakompleksi maata myöten. On korkeita torneja, maataloja muurien suojassa ja laskusiltoja. Peikkoja riekkuu parvekkeilla ja irvistelee muurien päällä huumorivaatteet yllään. Moinen elämänmeno on omiaan nostattamaan kiukkua ja näinpä murskaaminen käy kuin luonnostaan. Kädet rohkeasti kiinni katapulttiin ja ampumaan. Ammusta ei tosin saa valita, vaan niiden lukumäärä ja laatu on tasokohtaista. Jotenkin tutunomaisesti on kourallinen erilaisia ammuksia, joilla pitää saada ainakin peikot pois pelistä. Mitä enemmän silppua tulee, sitä enemmän saa tietenkin pisteitä. Onneksi pelissä on myös riittävästi eroa serkkuihinsa, jotta mielenkiinto säilyy.

Käytettävänä on liitoammuksia, jotka ovat kuin koko perheen SCUD-ohjuksia. Niiden ohjastaminen linnan arkaan paikkaan onnistuu taitavalta pelaajalta leikiten. Luotiammus menee muurien läpi ja kaataa takanakin olevia rakennelmia. On myös rypälepommin tyyppistä ammusta, joka hajoaa neljäksi pienemmäksi lennon aikana ja kattaa leveämpääkin kohdetta. Ammusten monipuolisuus antaa peliin pientä mietittävää. Miten ja mihin ampua mikäkin ammus. Valinnan varaa on 3D-maailmassa paljon ja peliin hiipi näitä miettiessä pienoinen puzzlehenkisyys mukaan. Jotta pelaaminen ei olisi ihan niin yksinkertaista, on mukana vielä ikonit. Firmassa työskentelevä velho Tinker taikoo ilmaan killumaan ikoneita, joiden läpi kulkiessaan ammus saa lisäominaisuuksia: vauhtia, räjähdysvoimaa tai vaikkapa nostetta.

I like to move it, move it!

Kinect-pelit ovat oikukkaita. Monta kertaa idea on hyvä, mutta toteutus ja ohjattavuus jättää miettimään. Voitte huokaista helpotuksesta. Wreckateerissa on tämä puoli on kunnossa. Niin pelaaminen kuin valikoissa seilaaminen onnistuu kuten pitääkin. Kun tarttuu katapulttiin ja vetää sen ääriasentoon, voi melkein tuntea tempoilun käsissään heittokoneen pyrkiessä laukeamaan. Katapultin tähtäys on hienovaraista hommaa. Välillä joutuu kääntämään käyttäen tipuaskelia ja laukaistessa on oltava tarkkana, ettei huiskaise miten sattuu. Tämä on hyvä, sillä kun taidot kasvaa, aiheuttaa hyvä laukaus ihailevaa huokailua vuoroaan odottavien joukossa. Lentoammusten ohjaus on hauskaa ja toimivaa. Myös räjähde- ja muiden ammusten aktivointi käy kuin lattian pesu taloussaippualla, helposti ja mukavasti. Ainut mikä tökkii, on ammusten lentoradan korjailu käsin. Ammuksia voi tönäistä hitusen tarvittavaan suuntaan, mutta tämä on hieman epätarkkaa. Monta kertaa läpsäisy saattaa palloa pahimmillaan päinvastaiseen suuntaan. Tämä johtuu tietenkin pelaajan paniikinomaisesta huitomisesta, kun on jo liian myöhäistä tehdä yhtään mitään, mutta harmittaa se silti.

Ammuin katapultilla Kataa pultilla

Ohjaus tukee pelin ideaa ja sama menee myös toisin päin. Wreckateeria pelatessa tulee mieleen lintujen lisäksi myös keilaus, flipperi ja golf. Tarkka ”lyönti” oikealla voimalla saa aikaan ketjureaktion, jossa tornit kaatuilevat kuin keilat. Pistekerrointa saa kerättyä hajottamalla linnasta prosentuaalisesti mahdollisimman paljon. Lisäksi on tietenkin bonukset, joita saa erityisen hyvistä laukauksista vaikkapa suoraan peikon virnuilevaan naamaan. Useamman linnan pihamaalla nousi käsi poskelle, kun mietin, miten saada maksimipisteet. Teeskentelemätöntä tuuletusta oli olohuoneessa, kun homma meni putkeen useamman yrityksen jälkeen. Peli pitää taulukkoa omista ja kavereiden pisteistä. Aikuiselle pelaajalle onkin mielenkiintoista verrata, millä ammuksella kaulaa tehtiin ja kuinka paljon.

Pelattavuuden nautintonta ei pääse myöskään vesittämään grafiikat tai äänet. Molemmat toimivat tukien pelin olennaista. Animaatiotyyliset hahmot, keskiaikainen musiikki ja hassuttelevat repliikit ovat kaikki sopusoinnussa. Toteutukselle on löytynyt selkeä linja ja se on pystytty pitämään. Tämä tuo peliin luonnollista vetovoimaa ja pelimaailma aukeaa kokonaisuutena. Enempää grafiikalta ja ääniltä ei tarvitse tämän tyylisissä peleistä saadakaan irti. Fysiikkamallinnus ei ole ihan huipussaan ja tornit muistuttavat kaatuessaan enemmän nukkumaan menevää vanhusta kuin romahtavia rakennuksia. Tämä ei kuitekaan häiritse kuin nipottajapuolta minussa.

Wreckateerin yhteydesä ei voi olla miettimättä, onko linnojen rikkomisessa enemmän kuitenkaan enemmän, vai meneekö siitä pelaajan pää ummelle? Tässä tapauksessa enemmän on enemmän ja pää menee ummelle ihan muista syistä. Verrattuna ammuntaharjoitteluun yleensä, Wreckateerin voima piilee yksinkertaisuudessa, joka pisteitä maksimoidessa muuttuukin haasteelliseksi yritys ja erehdys -kierteeksi. Vaikka peli onkin kilpailuhenkisten aikuisten makuun, oli huuto melkoinen, kun testiryhmän muksut pääsivät ampumaan. Pojat hurrasivat räjähtäville linnoille ja riitaa tuli ampumisvuorosta. Eikös mekkala ja riita ole niitä hyvän pelin tunnusmerkkejä? Wreckateer on mutkattoman mahtava koko perheen peli. Vaikka huippupisteitä ei tavoittelisikaan, on rytinää ja huumoria kylliksi pitämään otteessa pitkänkin aikaa. Wreckateer on selkeästi yksi parhaista pelaamistani Kinect-peleistä.