WWE SmackDown! vs. RAW 2010

Kirjoittanut: Livegamers

15.11.2009

Uusi vuosi ja uudet kujeet. Näin on asia monen pelisarjan suhteen. WWE: Smackdown vs. RAW –brändi ei ole poikkeus. Onkin tullut aika selvittää, onko 2010-vuoden versio täyden hinnan arvoinen jatko-osa vaiko ainoastaan vanhan kertausta. Varoituksen sanana mainitsen tänäkin vuonna, että arvosteluni on kirjoitettu nimenomaan vapaapainifanina vapaapainifaneille. Hyvä peli tai ei, ei vapaapainista pitämätön tämän lajityypin teoksiin syvenny kuin korkeintaan kaverinsa luona viikonloppuisin.
Täähän näyttää ihan samalta kuin viime vuonna!!!1

Graafisesti peli ei ole muuttunut viime vuodesta merkittävästi. Hiki helmeilee yhä kauniisti ja animaatiot näyttävät tutuilta, vaikka uusia liikkeitä on toki tänäkin vuonna lisätty. Yllättäen verenvuodatuskin onnistuu yhä, vaikka WWE vuoden alussa kielsikin painijoiltaan partaterillä toteutetun bleidaamisen (engl. juicing) tuotteen siirtyessä koko perheelle sopivampaan, lapsillekin sallittuun suuntaan. Vaikka pelin onkin tarkoitus päästä mahdollisimman lähelle aitoa WWE-show’ta, soisin vauriomallinnuksen menevän jatkossa entistäkin todenmukaisempaan suuntaan. Välillä tuntuu typerältä, miten ainoastaan painijan otsan saa vuotamaan, vaikka löisikin tätä teräsportailla tuhat kertaa. Toisaalta pitkään jatkuneen kurituksen jäljet näkyvät myös tokkuraisena linkkaamisena sekä juoksun keskeytymisenä kaatuiluun.

Suurin visuaalinen muutos on Havok-fysiikkamoottorin lisääminen. Minkäänlaista räsynukkemallinnusta ei pelissä kuitenkaan nähdä, vaan joka liikkeellä on yhä oma alati toistuva animaationsa – pyykkinarut pyörittävät isoja miehiä ilmassa yhä samoin kuin pikkumiehiäkin. Lähinnä Havokin käyttö näkyy kehäköysien aikaista elävämpänä liikehdintänä sekä kenties astetta tarkempana osuman tunnistuksena. Itse en ainakaan huomannut tämän kummempia muutoksia.

Mitäs uutta nuoraneliössä?

Viime vuoden version pelattavuuteen ei ole tehty koodauksellisesti suuria muutoksia, mutta ne ovat sitäkin merkittävämpiä. SmackDown vs. RAW 2009:ssä painijan liikelistaa oli supistettu vuoden 2008 versiosta roimasti, mutta tänä vuonna jokaisella strong grapple –otteella on jälleen neljä erilaista liikettä. Viime vuoden systeemi saattoi luoda enemmän halua vaihdella hahmoja, mutta samalla se teki pitkäkestoisten otteluiden ja tarinamoodien pelaamisesta pitkästyttävää. Toisena suurena uudistuksena Finisher-liikkeitä ei enää voi laittaa varastoon, vaan ne pitää keretä käyttää yleisön ollessa kuumimmillaan. Tämä puolestaan tasapainottaa otteluita siten, että vikkelää välttelyä hyväksi käyttämällä myös ottava osapuoli voi nousta niskan päälle matsin edetessä.

Myös iskujen väistäminen on entistä helpompaa. Reversaleille (vastaiskuille) on tänä vuonna vain yksi nappi eikä iskuille ja heitoille erillistä kuten ennen. Entinen yritystä ja erehdystä ruokkiva 50/50-systeemi on siis syystäkin heitetty romukoppaan – nyt riittää, että osaa painaa nappia oikeaan aikaan. Myös lopetusliikkeiden torjuminen onnistuu yhdellä oikein ajoitetulla painalluksella, kun vielä ennen piti osata lyödä molemmat liipaisimet samaan – ja vieläpä tarkoin mitoitetusti oikeaan – aikaan pohjaan. Toisin kuin aiemmin, finishereitä ei kuitenkaan enää menetä toisen reversoidessa, vaan vasta sitten, kun yleisön villit kannustukset hiljenevät.

Selätyksistä nouseminenkin on aikaisempaa helpompaa. Siinä missä viime vuonna täytyi rämpätä jokaista nappia sokeasti, nykyään irti potkaisuakin varten on oma mittarinsa, joka täyttyy, kun painaa napin pohjaan. Jujuna onkin päästää napista irti mittarin oikeassa kohdassa, joka pienenee vähitellen hahmon ottaessa vahinkoa. Voitaneen siis sanoa, että vuoden 2010 uudistukset tekevät otteluista paljon tasaväkisempiä, reilumpia sekä – mikä tärkeintä – hauskempia ja mielekkäämpiä pelata.

Vinceksi Vincen paikalle

Jokavuotuiseen tapaan tänäkin vuonna mukaan on ympätty uusia pelimuotoja ja matsityyppejä. Viime vuonna lisätty Create a Finisher –moodi on kasvanut niin, että peruslopetusliikkeen lisäksi voi nyt luoda myös yläköydeltä suoritettavia Highflying-finishereitä. Kaikenlaisia voltteja ja korkkiruuveja voi lisätä liikkeeseensä mielettömän määrän, jolloin lopputulos on usein naurettavan epärealistinen, mutta samalla varsin tyydyttävä. Omien painijoiden, sisääntulojen ja liikerepertuaarien joukkoon on nyt lisätty myös Create an Entrance Movie –toiminto, jonka avulla voi luoda oman sisääntulonsa taustalle videon Titantron-kankaalle. Omaa kustomoitavaa ja räätälöitävää löytyy siis tänäkin vuonna kosolti. Mukavana uudistuksena myös oman painijan taitoja voi kehittää entistä mielekkäämmällä tavalla siten, että nyt jokaisesta pelatusta matsista saa roolipelimäisesti sijoitettavia pisteitä niihin ominaisuuksiin, joita on kulloinkin käyttänyt.

Aloittelijoille on luotu kätevä Training Facility –pelimuoto, joka opettaa pelaajalle pelisarjan salat juurta jaksain. Hauskin uusi ominaisuus lienee kuitenkin Story Designer –moodi, jossa pystyy viimein luomaan omat juonikuvionsa, ottelunsa ja välivideonsa. Räätälöitävää on julmettu määrä ja homman hoidettuaan huomaa helposti ajan kulkeneen tuntikausia eteenpäin. Välivideoihin voi laittaa näyttelijöiksi vaikkapa itse luomansa painijat, kuvakulmia ja zoomauksia voi hienosäätää viimeiseen asti, ja mikä parasta välivideot pääsee itse tekstittämään joko virtuaalisella näppäimistöllä, ohjaimen lisälaitteella tai USB-näppiksellä. Mahdollisuudet ovat rajattomat ja omat tuotoksensa voi tietysti jakaa Internetin kautta eteenpäin. Kaikki on omasta luovuudesta kiinni.

Draamaa? Yes, please.

Yksinpelipuolella peli ei ole liiemmin muuttunut. Road to Wrestlemania –tarinoita on seitsemän erilaista ja tänä vuonna mukaan on saatu myös pari pahispainijaakin (Edge ja Randy Orton) sekä yksi nainen (Mickie James). Myös Triple H:lla, John Cenalla, HBK:llä ja itse luomallaan painijalla pääsee koluamaan oman tiensä Wrestlemaniaan. Johdantovideo sisältää kerrassaan upeaa, aitoa HD-kuvaa Wrestlemania 25:stä. Tarinoista jokainen on varsin viihdyttävä, humoristinen ja yllättävä. Omaan mielikuvitukseen aiemminkin pohjaava Career-pelimuoto on myös pysynyt aikalailla muuttumattomana viime vuodesta. Vastustajat ja kilvoiteltavat vyöt valitaan yhä itse.

That’s the bottom line, ’cause Darien Fawks said so!

Vapaapainista on vaikea tehdä peliä, ja SmackDown vs. RAW 2010 onkin hieman kimurantti tapaus. Pikkunäpertämisestä nauttiville ja sarjaa tosissaan fanittaville sekä paljon pelaaville tämä uusin tulokas on taivaanlahja. Muille sarjaa tunteville SmackDown vs. RAW 2010 ei tarjoa mitään uutta tai erikoista, mikä pitäisi pihdeissään paria iltaa pidempään. Itse kuulun ensin mainittuun ryhmään ja voin todeta, että Yuke’s onnistui siinä mitä yrittikin – sarjan kuopus on viime vuoden versiota selkeästi hiotumpi, pulleampi ja parempi.