X-Men Legends

Kirjoittanut: Livegamers

03.11.2004

Sarjakuviin perustuvia pelejä on vuosien saatossa tullut aika liuta, aina Super Nintendolle julkaistusta Tintti Tiibetissä -pelistä Batmanin ja kumppaneiden seikkailuihin nykyisillä koneilla. Yksi asia on yhdistänyt suurinta osaa näistä: huono laatu. Samaa asiaa tuskailtiin elokuviin ja erityisesti Tähtien sotaan perustuvista peleistä vielä ennen Biowaren jättimenestystä Star Wars: Knights of the Old Republic, joka kaiken lisäksi onnistui olemaan täysiverinen roolipeli.
Activisionin julkaisema ja Raven Softwaren (Soldier of Fortune -sarja, Jedi Knight: Jedi Academy) kehittämä X-Men Legends ammentaa Vanhan tasavallan tapaan vahvasta lisenssistä ja roolipeliaineksista, mutta painottuu enemmän toimintaan ollen näin toimintaroolipeli. Marvelin supersankarisarjakuvat ovat hyvin suosittuja erityisesti rapakon toisella puolella, ja X-Men Legends onkin myynyt jo niin hyvin, että Activision on vahvistanut jatko-osan olevan tekeillä.

Entisten miesten legendat

Tarina alkaa siitä, kun X-Men saa tietää että Magneto, heidän arkkivihollisensa, on kehittänyt suunnitelman antaa mutanteille valta hallita ihmisiä. X-Menin on pakko taistella Magnetoa vastaan estääkseen heidän joukkojansa kahlitsemasta ihmiskuntaa ja luomasta maailmanlaajuista kaaosta. Tarinaa on ollut tekemässä samoja ihmisiä kuin Marvelin X-Men sarjakuvien tarinoita. Juoni alkaa tylsänpuoleisesti, kun Wolverine sunnuntaikävelyllään törmää Mystiqueen ja tämän apuriin Blobiin, jotka kaappavat naisen nimeltä Alison (Magma), joka taas osoittautuu mutantiksi. Blob on helposti hoidettu, ja alun tapahtuvat ovat muutenkin ennalta arvattavia. Juoni käy mielenkiintoisemmaksi pelin edetessä.

Sarjakuvia lukemattomille kerrottakoon, että X-Men tarkoittaa useasta supersankarista koottua ryhmittymää, jota johtaa professori Xavier. Ryhmän päämajana toimii Xavierin kartano, josta käsin X-Men yrittää pitää maailman kurissa ja nuhteessa. Pelaaja voi valita ryhmänsä liki kahdestakymmenestä X-Men -hahmosta, joita ovat muun muassa Wolverine, Cyclops ja Storm, sekä muokata ja ohjata neljää niistä.

”You sure have a dark voice, Wolverine”

Pelin alussa viljelty dialogi tuottaa shokin, koska se on tasoa ”You’ll never get me Wolverine, ha ha haa”. Dialogi on tönkköä ja lisäksi liian lyhyttä. Kaikeksi onneksi juonen ja dialogin taso paranee tarinan edetessä, eikä pelaajaa enää usein kiduteta edellisen kaltaisilla sutkautuksilla. Pelin ääninäyttelijät ovat joko tasoa ok tai hyvä. X-Menin jäsenien Jean Greyn, Nightcrawlerin ja Alisonin ääninäyttelijät vakuuttavat elätymällä, kun taas Wolverinen ääninäyttelijä pistää peliin perinteisen möreä-ääni-on-yhtä-kuin-macho -periaatteen. Nightcrawlerin saksalainen aksentti jaksaa huvittaa. Xavierin äänenä loistaa Star Trek: The Next Generation -sarjasta tuttu Patrick Stewart. Dialogeista voi usein valita mieleisensä. Jostain kumman syystä kaikkea dialogia ei ole puhuttu, mikä nakertaa pelin äänimaailmaa.

Hahmojen ja vihollisten one-linerit ovat tylsiä ja samat toistuvat jatkuvasti. Muutkin ääniefektit ovat mitäänsanomattomia, kuten myös pelin lähes olematon musiikkivalikoima. Musiikin kuuluisi tukea pelin tunnelmaa, mutta tässä siitä ei ole apua pätkääkään.

Alla keskinkertaisen kuoren

Grafiikka järkyttää valjuudellaan. Hahmojen erikoiskykyjen efektit ovat ihan nättejä, mutta kenttien grafiikka on aivan liian staattista. Animaatiota ei näy lähestulkoon missään. Seiniä voi sentään silloin tällöin tuhota, mutta useimmiten vain päästäkseen tehtävässä eteenpäin. Kentät ovat sanalla sanoen pitkästyttävän näköisiä. Xavierin kartano eli pelin keskuspaikka on myös pelin hienoin alue. Hahmojen grafiikka toimii, animaatio on hyvää jälkeä, mutta hahmot näyttävät lähempää hieman suttuisilta. Kameralle on kolme kuvakulmaa, joista kolmas vaihtoehto on lähes suoraan hahmojen yläpuolelta.

Tusinaviholliset ovat aika lailla samasta puusta veistettyjä, mutta tekoäly hoitaa tehtävänsä, ja vihollisia saa mätkiä tosissaan. Tässäkään pelissä ihmisiä ei useimmiten ole kaduilla, New Yorkissa sentään kävelee pari eksynyttä. Se samaan aikaan itkettää ja naurattaa. Latausajat ovat lyhyitä, mutta niitä on tiuhaan.

Roolileikki

X-Menin hahmot keräävät roolipelien tapaan kokemuspisteitä. Niitä keräämällä hahmot nousevat uudelle tasolle (level) ja voivat saada uusia kykyjä tai parantaa vaikkapa voimapisteitä. Hahmoille voi myös ostaa tavaroita Forge-nimiseltä mieheltä, jota tapaamaan pääsee tallennuspaikkojen kautta. Tavarat parantavat jotain hahmon ominaisuutta, kuten tavallista iskua tai kovemman iskun onnistumisprosenttia. Tallennuspaikkojen kautta voi myös vaihtaa hahmoja ja parantaa ”kuolleita” hahmoja. Kaikki tämä roolipelihäsläys piristää mukavasti muuten itseään toistavaa mätkettä ja tuo mukanaan pienen taktisen mausteen.

Hahmojen ohjaaminen on tehty helpoksi. Ristiohjaimesta voi nopeasti vaihtaa hahmoa jolla haluaa pelata. Mukana voi kerrallaan olla neljä eri hahmoa. Hahmojen erilaisia kykyjä käytetään joskus hyväksi pienissä puzzleissa, esimerkkinä Icemanin jäädyttävä henkäys. Hahmojen erikoiskykyjen käyttö on mutkatonta, painat vain oikean liipaisimen pohjaan ja valitset haluamasi liikkeen painamalla nappia A, B, X tai Y. Mukavana yksityiskohtana kaveri/kaverit voivat liittyä peliin koska tahansa.

Entiset miehet kilpasilla

Tarinavetoisen yhteistyömoodin lisäksi 1-4 pelaajaa voi taistella toisiaan vastaan Skirmish-pelimuodossa, joka löytyy alkuvalikon Danger Roomista. Sinne on mahdollista päästä myös Xavierin kartanon kellarin kautta. Skirmish-pelimuodosta löytyy neljä erilaista variaatiota, jotka ovat Brawl, Kukkulan kuningas, Viimeiseen mieheen ja Last man ladder.

Brawl-variaatiossa pelaaja palaa henkiin aina kuoleman jälkeen. Pelaajat kilpailevat siitä, että kuka saa eniten tappoja aikarajan puitteissa. Kukkulan kuningas noudattaa perinteitä, joten kentässä on yksi voimat antava tavara, jonka haltija on kuningas. Se joka pystyy olemaan kaikkein pisimpään kuningas, voittaa. Viimeiseen mieheen on nimensä mukainen, eli kaikki pelaajat saavat neljä henkeä, ja se joka selviytyy hengissä loppuun asti, voittaa. Last man ladder -variaatiossa kaikki saavat neljä henkeä, mutta kun pelaaja on tapettu, hän saa takaisin tullessaan korkeamman tason ja enemmän voimaa. Se joka selviytyy hengissä loppuun asti, voittaa.

Taistelu on hektistä pienten kenttien ansiosta, ja kaikki saavat kunnolla turpaansa. Meno on yksinkertaisesti hauskaa, juuri niin kuin pitääkin. Danger Roomin kautta voi yksinpelissä harjoitella esimerkiksi heittoja ja taistella yksittäisiä vastustajia vastaan.

Kuukauden sarjisekstra

Jo pelin alkuvalikosta löytyy Review-osio. Sieltä löytyy videoita, sarjakuvia, konseptitaidetta ja jopa latausruutujen kuvia. Nämä kaikki pitää kuitenkin ensin nähdä pelissä. Ekstroissa ei ole varsinaisia sarjakuvia, pelkästään sarjakuvien kansia. Fania nekin varmasti ilahduttavat, minä en niiden tenhoa ymmärrä. Samoin käy latausruutujen kohdalla, mutta videot ja konseptitaide ovat ihan mukavaa katseltavaa. Kaikki löytyvät myös eri paikoista Xavierin kartanosta. Kartanosta löytyy myös tietokone, jolta voi katsoa tietoja X-Menin jäsenistä, sekä hauska X-Men trivia, josta saa oikein vastaamalla kerättyä kokemuspisteitä.

Yhteenveto

X-Men Legendsin kohderyhmänä ovat selkeästi X-Men -fanit. Niinpä fanit voivat lisätä pistemäärään pari pistettä lisää, sillä tämän paremmin ei X-Men universumia ole aiemmin käsitelty. Pelillä on selkeät puuttensa, mutta myös hyviä puolia löytyy. Näitä ovat hahmojen erikoiskyvyt, sujuva moninpeli, ääninäyttelijät ja useat aiheeseen liittyvät ekstrat. Vakavien puutteiden vuoksi peli ei kuitenkaan nouse parhaiden toimintaroolipelien tasolle. X-Men Legends on parhaimmillaan fanipohjalta ja kavereiden kanssa pelattuna, mutta ilman näitäkin se tarjoaa sujuvan toimintapläjäyksen.