Yaiba: Ninja Gaiden Z

Kirjoittanut: Livegamers

08.05.2014

Jokainen taistelupeleistä vähääkään tykännyt ei ole voinut välttyä Ninja Gaidenilta. Peli, jossa suolenpätkät liitävät ja veri lentää – ruudulla tapahtuu enemmän hävyttömyyksiä kuin Kill Blllissä. Tänä keväänä Tecmo avaa Ninja Gaiden -maailmaan täysin uuden luvun – Yaiban seikkailut. Uutuuspeli seuraa Hayabusan sijaan Yaiba-nimisen ninjan taivalta zombien valtaamassa maailmassa. Tarjolla on jälleen litrakaupalla verta ja kaikkea muuta tuttua Ninja Gaiden-huttua – tällä kertaa höystettynä sarjakuvagrafiikoiden voimin.
Yaiba: Ninja Gaiden Z:tä on odotettu fanien keskuudessa hieman ristiriitaisin fiiliksin. Parin vuoden takaisesta kolmosesta jäi jo pienoisen toiston ja ideoiden puutteen karvas maku, eikä viime syksynä julkaistu Ninja Gaiden 3: Razor’s Edge paljon osakkeita nostanut. Nyt kun pelisarja siirtyy täysin uuteen seikkailuun ja ulkoasuun, on monien hardcore-fanien kiinnostus Ninja Gaideneita kohtaan lopahtanut. Yaiba on pelimekaaniikaltakin nimittäin melkoisen kaukana sarjan ensimmäisistä osista.

Onks sulla pitkä pinna?

Yaiba: Ninja Gaiden Z ei ole suinkaan helppo peli – vaikeustaso on vedetty kaakkoon jällen kerran. Haastetta siis ainakin löytyy, eikä casual-pelaajaa päästetä edelleenkään massiivisten joukkotaistelujen ja pomotaistelujen suhteen helpolla. Edellisistä osista tuttu ns. puhdas haasteellisuus on kuitenkin vaihtunut uudessa tuotoksessa epätoivoiseen ja naurettavaan pilkunviilaamiseen ja samojen nappien rasittavaan painamiseen. Tallennuspaikkojen vähäisyys ei hirveästi helpota asiaa.


On huolestuttavaa todeta, että Ninja Gaiden ei uuden osan tiimoilta vaadi enää taitoa. Se on umpitylsää räpellystä ja saman kaavan toistoa alusta loppuun saakka. Haastetta on, mutta se tyydytys, jota extreme-tason pomon selvitettyä ennen sai, on poissa. Yaiba: Ninja Gaiden Z ei tuota pelaajalle minkäänlaista mielihyvää.

Alas on menty

Taistelukohtaukset ovat jälleen kerran isoja. Vihollisia hyppii ruudulla enemmän kuin sieniä sateella. Kohtaukset ovat valitettavasti liian samankaltaisia. Peliä edetessä huomaa, että laiskasti suunnitellut tappeluosiot ovat kenttä toisensa jälkeen lähes identtisiä – vain maisemat vaihtuvat. Pelattavuutta hankaloittaa myös surkea kamerakulma. Sen tökkivä toteutus saa raivon partaalle, ja välillä ruudulla hyppivästä ninjasta näkyy vain pieni musta kärpäsen kakka.

Ninja Gaidenien suola, eli huikeat pomotaistelut ovat Yaibassa kirjaimellisesti kuolleet. Vastukset ovat mielikuvituksettomia ja jokseenkin halpoja kopioita vanhoista tuotoksista – jotain sellaista, mitä ei olisi ikinä uskonut tässä pelisarjassa nähtävän. Koskaan.

Sarjakuvamaisen ulkoasun jälkeen Ninja Gaiden ei näytä enää kovin houkuttelevalta. Se ei ole enää samalla tavalla pelottava tai brutaali. Miettikääpä esimerkiksi Tecmon toisen pelisarjan, Dead or Aliven kauniin grafiikan korvaamista sarjakuvagrafiikoilla – houkuttelisiko se enää ketään? Tämän olisi viimeisenä halunnut pelisarjan uudessa osassa muuttuvan.

Feeling is gone

Vaikka Ninja Gaidenien käyrä onkin näyttänyt jo vuosia alaspäin, Yaiba on ilmiselvä pohjanoteeraus. Sen pelattavuus on hirveä, graafinen ulkoasu ja miljöö mitäänsanomatonta ja pomotaistelut on vedetty täysin läskiksi.

Yaibaa pelatessa herää kysymys, että millä vuosituhannella Tecmon-pojat oikein elävät? Pelimekaniikan viimeinen käyttöpäivämäärä on mennyt umpeen jo vuonna 2010, ja välillä tuntuu, että pelaisin jotain todella huonoa ja halpaa Live Arcade -peliä.