Zoo Tycoon

Kirjoittanut: Livegamers

26.02.2014

Zoo Tycoonin ensimmäiset vedokset nähtiin heti vuosituhannen vaihteen jälkeen, ja vanavedessä ui muutama lisäosa. Nyt historia toistaa itseään ja Microsoft päästää elefantin olohuoneeseen television raamit kaulassaan. Eläintarhailua kokeillaan tällä kertaa Xbox 360 -versiolla, jossa kaikkea on hiukan niukemmasti kuin Xbox Onessa, mutta molempien ytimessä sykkii silti kapitalismia lapsille opettava sydän.

Kukapa ei olisi lapsena haaveillut omasta leijonasta takapihalla tai sarvikuonosta, jolla ratsastaa kouluun. Valitettavasti vapaakasvatuksen suosion lasku on aiheuttanut sen, ettei vanhempien mielestä voi edes strutsia kerrostalossa kuulemma pitää. Pahimpaan eläinpoltteeseen ei tarvitse lapsia enää lähettää setä Jacksonin yksityiseen eläintarhaan, vaan apu löytyy online-kaupan hyllyltä. Zoo Tycoonin hoivaviettiä täyttävässä markkinaraossa on jo muitakin. Kännyköistä löytyy edistyneitä tamagotcheja, ja Xboxille Kinectimals on tuonut söpöilyä jo hyvän tovin. Zoo Tycoon tarjoaa sitä samaa eläinten kanssa leikittelyä kuin muutkin, mutta tuo vielä ylätason manageroinnin mukanaan. Eläintarhan johtajan on hoidettava finanssit ja feimi ennenkuin voi heittäytyä koko sielullaan kakan keräämiseen aitauksesta.

Vaari se hoiteli lampaitansa

Eläintarhoja voi lähteä johtamaan muutamallakin pelitavalla. Voi mennä vapaalla moodilla, josssa valtakuntaa kehitellään ilman sen kummempia tavoitteita tai paineita. Skenaarioissa vuorostaan autetaan ongelmiin joutunutta tarhaa, jossa pyritään korjaamaan ongelmakohdat. Ongelmia voivat olla esimerkiksi tietyn eläinyksilön hyvinvointi ja kylään saapuva tarkastaja. Pelitavoista riippumatta peruskuvio on sama. Omalle eläintarhalle saadaan rahaa lipputuloista, joita saadaan sitä enemmän, mitä kiinnostavampi tarha on. Kiinnostavuutta kuvaa fame, joka kasvaa sitä mukaa, kun tarhaan tulee uusia eläimiä, burgeribaareja ja muuta houkutinta. Luuppi on sellainen, ettei siinä voi oikeastaan hävitä. Tekipä pelaaja mitä tahansa, fame kasvaa ja rahaa tulee ovista ja ikkunoista. Kattotasolla päästään suunnittelemaan millaisia aitauksia rakennetaan mihinkin, mutta mielenkiintoisimmat manageroinnit tehdään ihan aitaustasolla. Jotta eläimet olisivat tyytyväisiä, pitää heille olla tarjolla ruokaa, peseytymismahdollisuudet sekä tietenkin lajitovereita. Aitauksia on siis rakenneltava, tutkittava uusia syöttökaukaloita ja huolehdittava että pesupäälärissä on vettä. Tycoonisuus pelissä on matalaa eikä jaksa pitää aikuista otteessaan. Ala-asteikäinen tyttö jaksaa kyllä nysvätä tuntitolkulla, vaikka läksyt olisivatkin tekemättä. Pelin tärkein söpöysfaktori on kuitenkin interaktioissa eläinten kanssa. Niitä pääsee kuvaamaan, syöttämään ja pesemään, Kinectillä tai ilman. Lapsille suunnatuissa eläinpeleissä on aina kannessa lupaus siitä, että lapsi pääsee kontaktiin eläimen kanssa. Tässä tavoitteessa Zoo Tycoon on onnistunut hyvin. Eläimet syövät kädestä, animointi on sulavaa ja niille on nimet. Vaikka giraffit ovat pelkkää bittiä, ne herättävät lapsissa ihastusta.

Kun savanni nukahtaa

Pelin käyttöliittymä on hitusen sekava, mutta opittavissa kuitekin. Kyllä oikeanlainen penkki löytyy kun hetken malttaa, eikä vääriä valintoja tule tehtyä. Omassa eläintarhassa on helppo liikkua joko golf-autolla tai näppärällä pikasiirtymisellä, mutta mukava on välillä ihan vain kävellä katselemassa. Peliin on saatu kokonaisuudessaan varsin mukava sunnuntaipäivän tunnelma. Kaikki tapahtuu leppoisaan rytmiin, eikä oikeastaan mikään voi mennä totaalisen pieleen. Tässä testisessiossa ei edes yritetty mennä sinne, missä eläinsuojelu joutuu puuttumaan peliin, mutta se ei liene edes mahdollista. Tarhan luonnolliset äänet eivät herätä oikeastaan mitään tunteita, mutta eläinten animointi on onnistunut. Elefanttien korvat lepattavat hermostuneesti, ja apinat kiipeävät sulavasti. Pelin tarhat ovat värikylläisiä ja selkeitä. Kuin esitteestä konsanaan. Mitään huikaisevia efektejä ei ole tarjolla, vaan näyttävyyden tavoittelun sijaan mennään pikemminkin selkeyden ehdoilla.

Tällainen peli kelpaa todella hyvin eläintarhaa rakastavalle lapselle. Ala-asteikäinen pystyy nauttimaan tarhan karentelusta ja eläinten ruokinnasta. Pelissä on paljon sims-tyylistä hengailun otetta. Tehdään ja rakennellaan ilman, että tarvitsee pelätä avaruusörkkien hyökkäystä. Kyseessä ei ole myöskään tylsä opetuspeli, mutta joitakin asioita tarttuu päähän väkiselläkin, eikä se ole huono juttu. Tämän ääreen pystyy päästämään lapset levollisin mielin, ja yhdessä voi pelata skenaarion tai kaksi.