Lisää lukemista
Artikkelit samalta kirjoittajalta
24.12.2015 Joulukalenterin 24. luukku: Call Battle of Field Duty
22.12.2015 Joulukalenterin 22. luukku: FlatOut
21.12.2015 Joulukalenterin 21. luukku: Unohdetut futispelien helmet
17.12.2015 Joulukalenterin 17. luukku: Need For Speed
16.12.2015 Joulukalenterin 16. luukku: Half-Life
15.12.2015 Joulukalenterin 15. luukku: Jak & Daxter
14.12.2015 Joulukalenterin 14. luukku: Crash Bandicoot
12.12.2015 Joulukalenterin 12. luukku: Portal
10.12.2015 Joulukalenterin 10. luukku: Tomb Raider
09.12.2015 Joulukalenterin 9. luukku: Sonic the Hedgehog
07.12.2015 Joulukalenterin 7. luukku: Burnout
03.12.2015 Joulukalenterin 3. luukku: Spyro
15.11.2015 DigiExpo '15 suomalaiset indie-pelifirmat esittelyssä
09.11.2015 Suomalaisen pelialan opiskelupaikat esittelyssä
30.09.2015 Luksusohjaimia eliittipelureille
17.09.2015 NHL-historiikki, kolmas erä — EA Sports jyrää vastustajansa jäänrakoon
13.09.2015 NHL-historiikki, toinen erä — EA Sportsin kilpailijan nousu ja uho
10.09.2015 NHL-historiikki, ensimmäinen erä — kaaoksesta on nouseva yksi hallitsija
29.08.2015 Kolumni: Tuskanhuuto futuristiräiskinnän keskeltä

Lisää lukemista
Uusimmat artikkelit
20.01.2017 Arvostelu: SanDisk Ultra II SSD
22.12.2016 Arvostelu: SoundBlasterX H7 -pelikuulokkeet
24.11.2016 Arvostelussa Destiny: Rise of Iron
14.11.2016 Ei ole virtuaalitodellista!
24.10.2016 Tunnelmia Farming Simulator 17 -lehdistötilaisuudesta
12.10.2016 Testissä PlayStation VR
18.09.2016 Aikamme eeppisimmät pelimusiikit osa 1: Teemakappaleet
04.09.2016 Päätoimittajan mutina, osa 1
02.09.2016 Fiiliksiä NHL 17 -lehdistötilaisuudesta
11.06.2016 E3- ja EA Play -ennakko: Jatko-osia ja remasterointeja

Uusimmat peliarvostelut
Viralliset arviot, kaikki lajityypit
75/100 - Dishonored 2
             19.01.2017
68/100 - Dead Rising 4
             18.01.2017
77/100 - Overcooked
             16.01.2017
85/100 - The Elder Scrolls V: Skyrim Special Edition
             10.01.2017
80/100 - Watch Dogs 2
             03.01.2017

Joulukalenterin 1. luukku: Hitman

Kirjoittaja Larencia, julkaistu 01.12.2015
 

Hitman on kenties yksi 2000-luvun oivaltavimpia pelisarjoja. Pelien perusidea on suorittaa murhia erilaisissa miljöissä, mutta toteutustapa jätetään kokonaan pelaajan vastuulle.

Esimerkiksi – pelaaja heitetään pariisilaiseen teatteriin, jossa tehtävänä on murhata harjoituksissa oleva näytelmän pääosan esittäjä. Aiheutatko traagisen vahingon vaihtamalla näyttämöaseen oikeaan pistooliin? Kapuatko korkeimpaan aitioon vaimennetun tarkkuuskiväärin kanssa ja ammut kohteen sieltä käsin? Livahdatko tähden pukuhuoneeseen ja murhaat tämän tukehduttamalla? Sujautatko tämän kahviin myrkkyä ja liukenet paikalta ennen kuin kohde on edes kylmänä? Tai jos kaikki nämä vaihtoehdot syystä tai toisesta epäonnistuvat, pakkaat mukaan kaikki raskaimmat aseesi ja teet kaikista teatterissa olevista henkilöistä selvää?

Edellä mainittu lista sisältää ainoastaan yhden kentän yhden tehtävän, eikä tuokaan ole vielä mitenkään kaikenkattava lista. Pelisarjan antama vapaus on aina ollut Hitmanien tavaramerkki, mikä on suuri syy pelisarjan huikealle suosiolle hiiviskelypelifanien keskuudessa.

Mutta Hitman ei olisi Hitman ilman ehdottoman tyylikästä päähenkilöään, Agentti 47:aa, joka aloittaa jokaisen tehtävänsä mustassa räätälinpuvussa, verenpunainen solmio kaulassaan ja kiiltelevä kalju loistaen. Allaoleva video summaa Agentti 47:n hahmohistorian hieman alle minuutissa.



Hitman: Codename 47 (2000)

Pelisarjan ensimmäinen osa tuli vain PC-alustalle. Hitman: Codename 47 tarjosi pelaajilleen paljon hupia ja mahdollisuuksia, mutta taaksepäin katsoen oivaltaa, kuinka Koodinimi 47 tarjosi pelistudio IO Interactivelle rungon, josta lähteä peliä kehittämään.

Pelin tarina lähtee romanialaisesta mielisairaalasta, jossa kalju salamurhaajamme käyskentelee erilaisten harjoitushuoneiden läpi kuunnellen megafonin läpi särisevää, saksalaiskorosteista miestä, joka opastaa pelaajaa hallitsemaan salamurhaajaamme. Harjoituskentän lopuksi kalju veikkosemme murhaa yhden mielisairaalan vartijoista ja pakenee, samalla kun mystisen saksalaiskorosteinen mies naureskelee partaansa seuratessaan tapahtumia valvontakamerasta.

Hyvinpukeutuva herrasmies pestautuu salamurhaorganisaatioon nimeltä Agentuuri ja saa nimen Agentti 47. Varsinaiset pelin 12 kenttää sijoittuvat ympäri maailmaa ja pelin aikana 47 seikkailee niin Intian viidakoissa kuin eurooppalaisissa suurkaupungeissa. Matkalla mies vaihtaa asuja kuin paitaa ja selvittää omaa historiaansa ja lopulta tapaa tuon saksalaisella korostuksella puhuvan megafonimiehen.

Peli sai paljon kehuja hyvästä kenttäsuunnittelustaan ja älykkäästä tekoälystään ja Jesper Kydin sävellykset erittäin paljon kehuja. Mutta Agentti 47:n ensimmäinen peli ei todellakaan ollut mikään täydellinen nappisuoritus. Agentti 47 ohjautui ketterästi kuin venäläinen panssarivaunu ja animaatiot olivat monin osin kankeita ja epäluonnollisia.

Hitman: Codename 47 oli kuitenkin yksi ensimmäisiä pelejä, joka käytti ragdoll-fysiikkoja esimerkiksi ruumiiden kanssa ja ajatuksen tasolla peli oli erittäin tuore tuulahdus vuonna 2000, eikä moderniin maailmaan sijoittuvia hiiviskelypelejä vieläkään ole ruuhkaksi asti.

Kokonaisuutena pelisarjan esikoista voisi kuvata kiven sisässä lymyileväksi hiomattomaksi timantiksi – loistava idea, jonka toteutus kompuroi vielä.

Hitman 2: Silent Assassin (2002)

Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Hitman 2: Silent Assassin paransi pelisarjaa kaikin mahdollisin tavoin. Enemmän kenttiä, joustavampi ohjausmekanismi, entistä oivaltavampia tapoja listiä kohteet, paremmin toteutettu huomiosysteemi ja tehtävien lopussa huomattavasti parannettu systeemi, jolla pelaajalle viestitetään kuinka hyvin tehtävä onnistui.

Ammattiarvostelijat rakastuivat peliin, sillä tämä oli juuri se Hitman-peli, joka osoitti kuinka loistavan pelin tällä konseptilla pystyi tekemään. IGN:lle pelin arvostellut Steve Butts summasi eron näiden pelien kenties parhaiten: ”Jatko-osa onnistui korjaamaan kaikki ne virheet, joita ensimmäisessä osassa näimme, säilyttäen samalla kaiken sen hauskan, josta ensimmäisessä pelissä pidimme.”

Näiden lisäksi tämä oli ensimmäinen tehtävä, jonka Agentti 47 sai konsoleilla. PC:n lisäksi julkaisualustoiksi löytyi alkuperäinen Xbox, PlayStation 2 ja GameCube ja peli julkaistiin vielä uudelleen Xbox 360:n ja PlayStation 3:n tultua markkinoille.

Hiljainen Salamurhaaja kertoo, mitä 47 teki ensimmäisen osan päättymisen jälkeen. Jäätyään epävirallisesti eläkkeelle, kaljupäämme eksyy Sisiliaan, jossa paikallisen papin kanssa löytää sisäisen rauhan. 47 työskentelee papin puutarhurina, kunnes pappi kidnapataan ja 47 tempautuu jälleen kansainvälisiin tehtäviin salamurhaamaan kohteita ympäri Euraasiaa. Kenttiä pelissä oli massiiviset 20 kappaletta, jokainen täynnä mahdollisuuksia käyttää mielikuvitusta murhaavimmalla mahdollisella tavalla.

Kuten herra Butts totesikin, Hitman 2 oli kaikkea sitä, mitä jatko-osalta odotettiin ja fanit jäivät innoissaan odottelemaan Agentti 47:n seuraavaa peliä.

Hitman: Contracts (2004)

Vuoden 2004 Hitman: Contracts julkaistiin PlayStation 2:lle, Xboxille ja PC:lle ja myöhemmin vielä PlayStation 3:lle ja Xbox 360:lle.

Contracts on yleisesti pidetty pelisarjan väliinputoajapelinä, sillä peli ei mullistanut sarjaa samalla tavalla kuin Silent Assassin teki. Pelikehityksen pääkohteena oli tekoäly, joka oli oppinut tunnistamaan Agenttimme, jos tämä käytti väärää asua väärässä paikassa. Enää ei riittänyt, että listit laitoksen pihalta jonkun kesähessu-vartijan ja marssit suorinta tietä kohteesi luokse, vaan tekoälylliset vartijat laitoksen sisällä halusivat tutustua huomattavan läheisesti uuteen kollegaan, mielellään sormet liipaisimilla.

Myös kentät olivat saaneet lisää eloa. Silent Assassiniin verrattuna Contractsin kentissä oli huomattavasti enemmän hahmoja ja tapahtumia, eikä Agentti 47:n tarvinnut enää ravailla tyhjillä käytävillä törmäillen hajanaisiin siviileihin – nyt teurastamokin saattoi pitää sisällään lukemattomien lehmänraatojen lisäksi villit seksuaalisväritteiset bakkanaalit.

Samalla pelaajan piti miettiä uudelleen, millä tavalla olisi järkevintä päästää kohde päiviltään. Kyllä ennenkin veri oli lennellyt seinille, mutta nyt esimerkiksi puukotettu uhri jätti jälkeensä valtavan verilammikon, joka jätti myös vanan jälkeensä, jos uhria yritti jollain tavalla siirtää.

Pelin juoni sijoittuu Agentti 47:n muistoihin, sillä pelin ensimmäisessä videossa hän kompuroi pahoin loukkaantuneena pariisilaisen hotellin huoneen syövereihin. Hän pökertyy ja muistot edellisistä tehtävistä tulvivat Agentin mieleen. Toisin kuin edellisissä peleissä, tarina ei ole yhtä suuressa roolissa kuin ennen.

Väliversion maineen Kontrahdit sai kuitenkin sen vuoksi, että pelin tehtävät perustuivat ensimmäiseen peliin, eikä pelin teknologia ollut juuri edennyt kahdessa vuodessa minnekään. Siitä huolimatta, Hitman on aina Hitman ja moni arvostelija myönsikin pitäneensä paljon hauskaa Agentti 47:n kolmannen pelin kanssa, mutta pettymys se siitä huolimatta oli.

Hitman: Blood Money (2006)

IO Interactive oli verirahansa kolmen ensimmäisen pelin kanssa maksanut ja lopputulos oli Hitman-sarjan rakastetuin peli – Hitman: Blood Money.

Blood Moneyssä 47 oli oppinut aimo kasan uusia temppuja – erikokoisia arkkuja tai kaappeja saattoi käyttää ruumiiden piilottamiseen, tiukan paikan tullen 47 saattoi napata itselleen ihmiskilven ja lyödä tältä tajun kankaalle tämän käytyä turhaksi ja nyt 47:aa rankaistaan, jos tämä jättää tavaramerkiksi muodostuneen pukunsa rikospaikalle.

Jokaisessa kentässä on myös ajateltu sitä mahdollisuutta, että pelaaja haluaa murhan näyttävän vahingolta. Kohde grillaa pihalla makkaraa. Pieni sabotaasi myöhemmin ja grilli lennättää kohteemme taivaan tuuliin. Toinen kohde pumppaa rautaa vieroitushoidossa, mutta nostaa penkistä hieman turhan paljon painoja ja tukehtuu tangon alle. Kolmas kohde ihailee tähtiä ja vetää happea Kalliovuorten keskellä, juuri ennen joulua. Ilmeisesti Joulupukki lensi poroineen hieman liian läheltä, sillä kyseinen kohde löytyi myöhemmin vuoren juurelta, ikävän tapaturman seurauksena.

Suurin lisäys kuitenkin on peliin lisätty Notoriety-systeemi, joka palkitsee hiljaisesti ja huomaamattomasti tehtäviään suorittavia salamurhaajia ja rankaisee, jos pelaaja ikuistuu esimerkiksi turvakameran linssille. Suoritettuaan tehtävän, pelaajalle näytetään lehtileike tämän suorituksesta, jossa summataan kaikki, mitä pelaaja tehtävän aikana teki – kuinka monta siviiliä tämä tunki vaatekaappeihin, millä tavalla murha suoritetiin, millä aseella se tehtiin ja kuinka monta ihmistä näki murhaajan ja kuinka todennäköisesti murhaaja saadaan kiinni. Jos pelaaja munii tehtävän totaalisesti, näkee tämä jopa omat kasvonsa lehden etusivulla ja tämä taas vaikeuttaa seuraavia tehtäviä, sillä vartijat saattavat tunnistaa 47:n huomattavasti nopeammin kuin ennen ja siviilitkin saattavat osoittaa sormella ja ihmetellä, että eikös tuo ole se...



Pelin tarinassa Agentti 47 on edelleen Agentuurin palkkalistoilla, mutta nopeasti huomataan, kuinka jokin toinen organisaatio tappaa Agentuurin työntekijöitä kuin kärpäsiä. Lopulta selviää, että murhien takana on mystinen Franchise, joka lopulta yrittää jopa tappaa Agentti 47:n. Liittolaisten käydessä vähiin, Agentuuri lakkauttaa itseitsensä ja uhraa 47:n pelastaakseen jäljelläolevat työntekijänsä.

Pelin tarina on kenties tähän astisista parhaiten toteutettu ja peli on edelleen täysin pelattava, vaikkakin graafisesti hieman vanhentunut. Peli oli sarjan ensimmäinen, joka suunniteltiin alun pitäenkin uutta konsolisukupolvea varten.

Iskumiehen Verirahat oli se jatko-osa, jota Silent Assassinin jälkeen odotettiin. Pelin tunnelma parantui jokaisella mahdollisella tavalla, ääninäyttelystä grafiikkaan ja animaatioihin, mikä vain auttoi Agentti 47:aa olemaan oma, klassisen tyylikäs itsensä. Ellet sitten pukeutunut synttäriklovniksi viihdyttämään alaikäisiä kakaroita, etsien samalla sopivaa iskun paikkaa, millä tehdä synttärisankarista orpo.



Hitman: Absolution (2012)

IO Interactive oli edelleen ruorissa, mutta entinen julkaisija Eidos Interactive oli ajautunut Square Enixin syliin vuonna 2009 ja ilmeisesti Squarella oli jotain tekemistä Absolutionin kehittämisessä, sillä kuudessa vuodessa Hitman oli mullistunut rajusti.

Hitman Absolution tarina otti huomattavasti tiukemman otteen pelistä, sillä nyt peli oli huomattavasti lineaarisempi kuin edelliset Hitmanit. Tarina keskittyy nuoren Victorian ympärille, joka muistuttaa Agentti 47:aa omasta alkuperästään ja vannottuaan luottonaiselleen Dianalle, että hän pitäisi Victoriasta huolta, vastoin Agentuurinsa käskyjä. Piilotettuaan Victorian orpokotiin, käy nopeasti ilmi, että Victoriasta on kiinnostunut muutkin kuin Agentuuri ja totta kai Victoria kidnapataan ja 47:n pitää lähteä pelastusretkelle.

Absolution toi peliin moninpelin elementtejä uudella Contracts-pelimuodolla, jossa pelaajat saattoivat luoda omia tehtäviään pelin omiin kenttiin. Tehtäväeditorilla pystyi määrittämään maksimissaan kolme kohdetta, joista sai vielä bonuksia, jos nämä tappoi oikealla tavalla.

Peli sai ristiriitaisen vastaanoton. Kuuden vuoden tauko oli kenties kullannut paljon muistoja, mutta vanhan koulun Hitman-fanit eivät pitäneet siitä, että tarina rajoitti heidän mahdollisuuksiaan suorittaa tehtäviä omalla tavallaan. Esimerkiksi, ennen erästä tehtävää Agentti 47 joutuu myymään tavaramerkkipistoolinsa saadakseen tietoonsa hotellin, jossa kyseisen tehtävän kohde majailee. Tämä tarkoittaa sitä, että pelaaja aloittaa kyseisen kentän aseistamattomana, halusi pelaaja sitä tai ei. Monen fanin mielestä Absolution oli liian yksinkertaistettu ollakseen Hitman.

Tämä vei suuren osan Hitmanin viehätyksestä pois, sillä eräs sarjan mieleenpainuvimmista osista on nimenomaan tehtävän suunnittelu ja sen mukaan varustautuminen – tiedänkö etukäteen, että kohde tulee sopivasti ulos snaipattavaksi? Pakkaanko mukaan muoviräjähteen vai en? Olisiko se kauhea erhe ottaa Uzi mukaan tälle reissulle?

Sen lisäksi osa pelin tarinasta ja suunnitteluvalinnoista sai aikaan vähintäänkin erittäin korkealle nostettuja kulmakarvoja. Esimerkiksi, eräässä vaiheessa tarinaa Agentti 47:n perään lähetetään ryhmä yltiöseksualisoituja nunnia, joiden olemassaololle ei anneta juuri minkäännäköistä selitystä. Sen lisäksi 47 kohtaa pelin alussa erään hahmon, jolta saa aluksi nöyryyttävästi turpaansa, mutta myöhemmin pääsee (pelaajan näin halutessa) ottamaan miehestä mittaa paljain nyrkein tappomatsissa. Nyrkkitappelu sitten toteutettiin eeppisesti... quick time eventeillä.

Kaikesta huolimatta, Hitman: Absolution on loistava peli, vaikkei täsmällisesti Hitman-peli. Pelimarkkinat ovat kuitenkin muuttuivat paljon kuudessa vuodessa ja pelille on annettava paljon tunnustusta siitä, että se uskalsi ottaa rohkeasti uuden suunnan. Kuka tietää – ehkä Absolution on tulevalle Hitman-pelille samanlainen koetinlauta kuin mitä Codename 47 oli Silent Assassinille!



  --Larencia

Kommentit

Ei kommentteja
takaisin