Myönnän – minulla on aina ollut erityinen suhde Monster Hunter -pelisarjaan. Tuoreimpaan Monster Hunter Worldiin upotin ensimmäisen kahden kuukauden aikana valehtelematta kolmatta sataa tuntia. Vaikkakin niin sanottu end game on aina tarkoittanut pelisarjassa lähes loputonta hirviöiden kiinniottamista tai lahtaamista parempien materiaalien toivossa, ei se ole minulla käynyt kyllästyttämään. Ehkä juuri sen tähden, että grindaamista voi hoitaa tehostetusti niin soolona kuin porukassa, ja se on äärimmäisen mielekästä. Pelkästään vaihtamalla aseistusta muuttuvat kuviot täysin siitä, miten hirviötä lähestytään ja miten hyökkäykset ajoitetaan.
Tämän lisäksi Monster Hunter World sisälsi järjettömän määrän muunnelmia tehtävistä. Ja kun pitkien uurastusten jälkeen vihdoin koki pääsevänsä ruokaketjun huipulle, avautui täysin uusi lista lisää tekemistä. Nämä veivät vaikeustason uusiin ulottuvuuksiin enkä ole varma, että niitä sessioita pystyisi edes yksinään suorittamaan. Toisaalta pelaajista ei ole ollut missään vaiheessa pulaa, ja kiitos erinomaisen palkitsemisjärjestelmän hyötyvät myös pidemmälle edenneet metsästäjät auttamisesta.
Eikä unohdeta valtavaa listaa aseistuksista ja haarniskoista, joissa kussakin oli selkeitä uniikkeja ominaisuuksia. Oli järkevää tehdä useampia varustesettejä, joita vaihtelemalla sai aina ratkaisevia etuja vaikeimpien hirviölaumojen kukistamiseen.
Rehellisesti sanottuna minun ”kolmesataatuntinen” ei vielä käsittänyt edes kaikkea, mitä peli tarjosi. Peli sisälsi paljon tutkittavaa lukuisista alueista ja paljon uniikkeja hirviöitä. Ajan kuluessa Capcom teki oikein kunnolla fanipalvelusta tuomalla täysin uusia hirviötyyppejä peliin. Minulle MHW oli täyden kympin peli, helposti!
Voittekin päätellä, miten vaikea minun on suhtautua puolueettomasti jokin aika sitten julkaistuun Iceborne-laajennukseen, jota sisältönsä osalta voisi kutsua jo jonkinlaiseksi jatko-osaksi. 30-40 euron hintaan saa erinomaista vastinetta rahoillensa.
Iceborne – uusi jäävuoren huippu
Iceborne on ehdoton hankinta, sanottakoon se jo tässä vaiheessa kirjoitusta. Uusille pelaajille on tarjolla bundle, joka sisältää sekä emopelin että laajennuksen ”normipelin” hintaan. Sanon kuitenkin sen, että uusilla alokkailla on varsin pitkä etappi edessä ennen kuin uusia pelillisiä ominaisuuksia voi valjastaa käyttöönsä. Uusi sisältö avautuu vasta vietyä emopelin tarinaosuuden maaliin. Ennen uusia seikkailuja tiedossa on vähintään 20-30 tunnin sessio, riippuen siitä, kulkeeko metsästysmailla yksin vai ryhmässä.
Uuden alueen nimi on Hoarfrost Reach ja se poikkeaa emopelin alueista olemalla kylmä, luminen ympäristö, jota varjostavat ajoittaiset lumi- ja kivivyöryt. Alue jakautuu emopelin alueiden tapaan useampaan kerrokseen sisältäen vuoristoja, luolastoja, avoimia alueita, ahtaita onkaloita, asutettuja pesiä ja varsin hyvin piilotettuja salapaikkoja. Löytyypä jäisen vuoriston sisältä myös kuumavesilähde, jota asuttavat pingviinit! Kokonsa puolesta alue on riittävän suuri.
Iceborne tarjoaa myös uuden hubialueen, jossa voi hakea ryhmää tai valmistautua muuten vain retkeä varten. Kokki tarjoaa uusia reseptejä ja ruoan valmistuessa on edelleen ihastuttavaa seurata kokin touhuja.
Tarinan osalta mitään maata mullistavaa ei kannata odottaa. Meno jatkuu hyvin pitkälti samanlaisena kuin emopelinsä osalta. Uuteen ympäristöön on tunkeutunut antiikkinen lohikäärme, joka uhkaa tuhota kaiken tieltänsä. Tarina on ollut aina Monster Hunter -pelisarjassa täysin toissijainen elementti. Joskin sen sanon, että Icebornessa videokohtauksia tapahtuu useammin.
Sitten monelle metsästäjälle se merkittävin osuus eli hirviöt. Täysin uusia hirvityksiä on reilusti ja ne poikkeavat toisistaan kiitettävästi tarjoten freesiä sisältöä tasaiseen tahtiin. Lisäksi ennestään tuttuja hirviöitä löytyy muunneltuina. Ne ovat värisävyiltään poikkeuksellisia, mutta myös voimakkaampia ja kestävämpiä. Ei kuitenkaan voida puhua kehittäjien osalta laiskuudesta, sillä osa muunnelluista hirviöistä omaavat uusia liikevariaatioita pakottaen veteraanitkin mukautumaan uusiin tilanteisiin.
Uusien hirviöiden myötä tarjolla on reilusti uudenlaista kerättävää, joita hyödynnetään aseiden ja haarniskojen luonnissa. Jo ihan alkutaipaleella Iceborne esittelee uuden tierin nimeltä Master Rank. Tämä avaa jo valmiiksi valtavaan ase- ja haarniskavalikoimaan lähestulkoon tuplasti rakennettavaa. Muutamat aseista tarjoavat myös täysin uusia superhyökkäyksiä. Eikä unohdeta visuaalista antia – uudet varusteet näyttävät todella upeilta.
Ehkä merkittävin työkalu, joka on selkeästi tuotu pelaajien elämää helpottamaan on Clutch Claw. Se on ammuttava kynsikäs, jolla voi liitää ja tarttua suoraan vaikka hirviön niskaan tai selkään. Omalta osaltani tämä on ollut todella toivottu, sillä aiemmin vaikkapa selkäpuolelle hyppäämistä ei voinut käyttää taktiikkana, sillä siinä onnistuminen oli niin sattumankauppaa.
Icebornen ”uudistettuun” end gameen en ole vielä yltänyt, mutta kehittäjät ovat luvanneet twiikkauksia siellä täällä, erityisesti tehtävien monipuolistamisen osalta. Mutta sen voin sanoa, että pelkästään avoimena olevien Master Rank -tehtävien kirjo on massiivinen. Ennakoin, että samanlaisia yllätyksiä on luvassa kuin emopelissä aikanaan.
Jos nyt jostakin täytyy antaa kritiikkiä, niin pelin nykyiset latausajat, joissa riittää optimoitavaa. Yli minuutin aika hubilta metsästysalueelle siirtyessä on turhan pitkä. Tai sitten yksinkertainen peliliike voisi olla luoda jotain tekemistä lataustaukojen välille.
Kaiken kaikkiaan Iceborne-laajennuksesta näkee, että se on tehty pelaajia silmällä pitäen. Se on juuri sitä, mitä pelisarjan veteraanit haluavat. On jotenkin poikkeuksellista, että nykyaikana tehdään laajennus intohimo etusijalla sen sijaan, että taottaisiin dollarit silmillä rautaa, kun se nyt sattuu olemaan kuumaa.