Lasten pelaaminen on herättänyt viime päivinä keskustelua sen jälkeen, kun Helsingin Sanomissa aihetta kolumnin mittaisesti käsiteltiin. Livegamersin Spesi kantoi kortensa kekoon artikkelin muodossa.
Pelien syyttäminen lasten ja nuorten huonoista elämäntavoista ja liikkumattomuudesta on laiskaa ja asioiden mustavalkoistamista. Olipa kyse sitten perheen vanhemmista, toimittajasta, urheiluseuran vetäjästä tai poliitikosta, niin yksi asia on aina vakio: pelejä syyttämällä huomion saa kätevästi ohjattua pois omasta tekemisestä, eikä peiliin tarvitse taaskaan vilkaista. Kaikkein suurimmissa ongelmissa tuntuvat olevan ne perheet, joissa erilaisia peli- ja viihdelaitteita on, mutta vanhemmat eivät välttämättä niistä tai niiden peleistä itse sen enempää tiedä. Lapsi tekee tietokoneella jotain, mutta vanhempi ei tiedä mitä, ja sekös kalvaa takaraivossa.
Lue artikkeli kokonaisuudessaan täällä.