Vaikka peliala muuttui ensimmäisen Doomin myötä pysyvästi, jäi jokaiselle aikalaiselle myös muisto siitä, miten Doomin tekniikka, tarina ja pelattavuus tiputtivat leuat pöytään. On suoranainen ihme, ettei tuota, pelaajien lähes hivemind-tyylistä muistoa, ole yritetty kapitalisoida aikaisemmin. Ehkäpä Wolfenstein näytti, että vanhan tuotemerkin voi herättää laadukkaasti henkiin ja valmisti näin tietä Doomin uudelle tulemiselle. Niin tai näin, Doom jyräsi keskuuteemme hypejunalla pillit soiden ja vaunut täynnä ossomia.
Lue arvostelu.