Arvostelu: A-Men

Kirjoittanut: Livegamers

06.11.2012

A-Men on Blooper Teamin kehittämä arcade-peli, joka yhdistelee tasohyppelyä ja ongelmanratkontaa retromaiseen tyyliin sivustakuvattuna. Peli ei ole tällä hetkellä saatavilla Xbox 360:lle, joten lähdimme selvittämään, tulisiko Xbox-käyttäjäkunnan vaatia kyseinen aivojumppa rikastuttamaan myös Xboxin kauppapaikan tarjontaa. Pelin saa ladattua Playstation Storesta noin 10 euron hintaan.

Amen!

A-Men kertoo tarinan viidestä kaveruksesta, jotka työskentelevät A-corp -nimisen sotilasrobotteja valmistavan organisaation listoilla. Pokeri-iltojen sijaan tämä letkeä työporukka on perustanut oman ”supersankari”-ryhmän nimeltään A-Men. A-miehet eivät kuitenkaan taistele rikollisuutta vastaan, vaan heidän pääaktiviteettina on työnantajan valmistamien tuotteiden räjäyttely. Yhtenä traagisena iltana jotain menee kuitenkin pieleen ja kaikki A-droid -robotit karkaavat tuotantolinjoilta vapauteen. Tilanteen vakavuuden tajutessaan A-Menit päättävät yrittää salata osallisuutensa onnettomuuteen räjäyttämällä koko tehtaan maan tasalle – kyseessä ei ole kuitenkaan mikään fiksuin kaveriporukka ja koko sabotointioperaatio kaatuu siihen, kun herrat unohtavat pommin kaukolaukaisimen itse tapahtumapaikalle.

A-Menit ovat kuitenkin siinä määrin tunnollisia sankareita, että he päättävät yrittää korjata tilanteen metsästämällä vapaaksi päässeet robotit. Tästä alkaakin pitkä ja tuskastuttava matka yli 40 tason, joiden aikana pelaajan aivonystyrät joutuvat todelliselle koetukselle – tosin aivan väärästä syystä.

Porukassa tyhmyys tiivistyy…

Tasot koostuvat useista pienistä pulmista, jotka täytyy ratkaista kunkin hahmon erikoiskykyjä käyttämällä. Sankarien ansioluettelosta löytyy muun muassa sotilas, vakooja, pioneeri, kommando ja muskelimies. Peli aloitetaan ensin yhtä hahmoa halliten, minkä jälkeen uusia sankareita tuodaan peliin mukaan tasaiseen tahtiin. Hahmojen lisääntyessä pelaajan täytyy oppia hyödyntää kunkin tarjolla olevan hahmon kykyjä yhteistyössä, jotta tasojen läpäisy olisi mahdollista: esimerkiksi muskelimies pystyy nostamaan raskaita tavaroita, pioneeri pystyy rakentamaan ja rikkomaan siltoja ja kommando pystyy kiipeämään korkeammalle kuin muut. Pulmien ratkaisut liittyvät lähinnä aivottomien A-droid -robottien metsästykseen ja kunkin kentän läpäisy vaatiikin aina tietyn määrän tuhottuja tinapurkkeja.

Pulmien vaikeusaste nousee tietysti sitä mukaan, kun uusia hahmoja aukeaa hallittavaksi – tämä on ihan looginen etenemistapa videopelille, mutta A-Menin kohdalla vaikeus ilmenee hieman väärällä lailla. Pelin kenttäsuunnittelu on nimittäin sieltä heikoimmasta päästä mitä olen ongelmanratkaisupeleissä nähnyt; kampanja on täynnä tasoja, joissa pelaaja voi jäädä täysin jumiin liikuttamalla väärän hahmon väärään aikaan. Näissä tilanteissa pelaajalle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa koko taso alusta. Pulmapelien tulee tietysti pistää pelaaja käyttämään aivonystyröitään, mutta niin sanottu ”Trial & Error” -etenemistapa tuntuu tämän pelin kohdalla puhtaalta kiusanteolta. Blooper Teamin henkilöstö on selvästi ollut tietoinen kenttäsuunnittelun heikosta tasosta, sillä yksi ohjattavista hahmoista kyseenalaistaa kehittäjien taitoja kokoajan sellaisilla sarkastisilla kommenteilla kuten ”What a wonderfull level design. I doubt the developers did any playtesting”. Tasot sisältävät kyllä välitallennuspisteitä, mutta nämäkin oljenkorret paljastuvat usein orjantappuroiksi, sillä talletuksen jälkeen pelaajalle voi selvitä, että jokin vipu on jäänyt kääntämättä, eikä takaisin meneminen enää onnistu. Tästä seuraa jälleen kerran tason uudelleen aloitus.

Ö-mapin miehet

Hahmojen ohjausmekanismikaan ei onnistu yllättämään mitenkään positiivisesti, vaan kontrollien reagointiajassa on ajoittain havaittavissa viivettä, joka on siis erittäin suuri ongelma tämäntyyppisissä peleissä. Visuaalisesti A-Men on hyvin pelkistetty, eikä kyseinen osa-alue oikeastaan tuo pelille mitään lisäarvoa, mutta ei se myöskään sitä vie. Ääninäyttely on kuitenkin se viimeinen naula arkun kanteen ja saa pelaajan heittämään pelin bittihelvettiin. Pelin itseironinen huumori on erittäin huonosti toteutettu ja hahmojen samojen lausahduksien toistaminen ylittää ärsytyskynnyksen alta aikayksikön.

Kaikki osa-alueet viestivät siitä, että peli olisi alun perin tarkoitettu selaimessa pelattavaksi Flash-peliksi. Tämä on ainoa alusta, jossa peliä voisi pitää ihan laadukkaana – konsolin käynnistämisen arvoinen tämä ei kuitenkaan ole. Käsikonsoliversiona A-Men voisi toimia pienenä ajantappovälineenä työ- tai koulumatkoille, mutta muuhun siitä ei ikävä kyllä ole. Lyhyt virsi kaunis: Xbox Live Arcade ei tarvitse A-miehiä riveihinsä.

Kiitokset Namco Bandaille latauskoodista!