Kokonaan USA:n kalifornialaisilla voimilla luotu Call of Duty –pelien sarja on vakiinnuttanut asemansa pelaajien mielissä yhtenä suurista ensimmäisen persoonan räiskintäbrändeistä yhdessä Halon, Battlefieldin, Half-Lifen ja Doomin kanssa. Miljoonia myyneet ”Velvollisuudet huudot” tunnetaan erityisesti intensiivisestä ja elokuvamaisesta kerronnastaan, putkimaisesta yksinpelistään sekä koukuttavasta moninpelistään.
Sarjaa on koko sen historian ajan julkaissut niin ikään kalifornialainen ja vuonna 1979 perustettu Activision, lukuun ottamatta Call of Duty 2:n japaniversiota, jonka julkaisun hoiti tokiolainen veteraanifirma Konami. Tässä artikkelissa luodaan katsaus pelisarjan historiaan keskittyen varsinkin Microsoftin konsoleille julkaistuihin osiin.
Call of Duty: Finest Hour (2004)
Spark Unlimited –nimisen yhtiön ainoaksi jäänyt Call of Duty –peli kantoi lisänimeä Finest Hour ja se käytti RenderWaren pelimoottoria. Toiseen maailmansotaan keskittyvä teos julkaistiin alkuperäiselle Xboxille joulukuussa 2004.
Pelissä seurattiin jopa kolmen eri rintaman tapahtumia: matka alkoi venäläisten saappaissa Stalingradissa, mutta lopulta sotareissu vei monen eri henkilön silmistä kuvattuna aina Pohjois-Afrikkaan ja Länsi-Eurooppaan saakka. Paikasta ja henkilöstä toiseen loikkiminen ovat aina tehneet Call of Duty –peleissä henkilöihin samaistumisen hyvin hankalaksi ja tämä korostui Finest Hourissa. Loppumattomat vihollislaumat yhdistettynä aivan liian harvakseltaan ripoteltuihin välitallennuspisteisiin tekivätkin pelin kampanjasta monelle liian vaikean.
Moninpeli oli mahdollista maksimissaan 32 pelaajalle. Pelimuotoja ei kuitenkaan ollut kuin neljä: Deathmatch, Team Deathmatch, Capture the Flag ja Search & Destroy, joka esitteli pelaajille mahdollisuuden pelata tiiviinä joukkueena pommia asentaen toisen tiimin pyrkiessä estämään moiset aikeet. Moninpeli oli avaus tulevaisuuden loistaville sotabileille, mutta juuri muuta muistoa se ei ole jälkeensä jättänyt.
Xboxin lisäksi Finest Hour näki päivänvalon myös Nintendo GameCubella ja Sony Playstation 2:lla ja peliä myytiin yhteensä 4,18 miljoonaa kappaletta.
Call of Duty 2: Big Red One (2005)
Myöhemmin pelisarjan kakkoskehittäjäksi leimautunut Treyarch teki debyyttinsä marraskuussa 2005 julkaistulla Call of Duty 2: Big Red Onella, mutta omaperäisesti nimettyä Treyarch NGL –moottoria hyödyntänyt peli jäi valitettavan vähälle huomiolle. Big Red One näki päivänvalon vain väistyvän sukupolven konsoleilla ja leijonanosan valokeilasta vei samaan aikaan uudelle Xbox360-konsolille julkaistu Call of Duty 2.
Totuttua kaavaa toistaen Big Red One sijoittuu toiseen maailmansotaan liittoutuneiden puolelle, mutta tällä kertaa tarina ei poukkoilekaan pitkin maapalloa, vaan keskittyy seuraamaan amerikkalaisten ensimmäisen jalkaväkidivisioonan eli Big Red Onen vaiheita. Matka vie Afrikan aavikoilta Normandian kautta Saksaan asti. Kerrontansa puolesta jotkut pitävät peliä sarjan parhaimpana heti Call of Duty 4: Modern Warfaren jälkeen, koska pelaaja kokee ruudun henkilöiden kanssa paljon enemmän yhteyttä kulkiessaan samojen ihmisten rinnalla koko pelin läpi. Se varsinainen pelaaminen olikin sitten tuttua ensimmäisen persoonan putkiräiskintää, mutta inhimillisesti sijoitetut välitallennuspisteet pitivät turhautumisen vähäisempänä verrattuna Finest Houriin.
Moninpeli hyödynsi ajoneuvoja, valittavia hahmoluokkia ja antoi jo viitteitä tulevasta sisältäen erilaisia sotilasarvoja ja ominaisuuksia pelaajan edistymisen mukaan. Samaan peliin mahtui ihmisiä riehumaan maksimissaan 16 kappaletta pelimuodoissa Deathmatch, Team Deathmatch, Capture the Flag ja Domination, jonka tarkoituksena oli pitää kentälle sijoitettuja lippuja oman joukkueen hallussa.
GameCuben versio jäi kokonaan ilman nettipeliä ja pelkästään PS2-versiota myytiin 2,31 miljoonaa kappaletta.
Call of Duty 2 (2005)
Infinity Wardin ensimmäinen uuden sukupolven konsoleille julkaistu CoD oli Xbox360:n julkaisupeleihin kuulunut Call of Duty 2 ja teos säilyi konsolin myydyimpänä nimikkeenä aina Epic Gamesin Gears of Warin julkaisuun saakka. Proprietary-moottorilla pyörinyt peli päätyi pelaajiensa käsiin marraskuun lopussa 2005.
Tarina oli melkoista sillisalaattia kattaen peräti neljä erilaista sotanäyttämöä ja kolme erillistä tarinaa vuoroin venäläisten, brittien ja amerikkalaisten riveissä koettuna. Henkilöihin samaistuminen oli paikasta toiseen pomppimisen vuoksi lähes mahdotonta, mutta se ei juuri himmentänyt varsinaisen taistelutoiminnan intensiivisyyttä ja toimivuutta. Erilaiset näyttämöt mahdollistivat myös peliympäristön radikaalin muuttumisen yksinpelikampanjan aikana tuoden pelikokemukseen ilahduttavan paljon vaihtelua.
Moninpelin maksimimäärä oli tällä kertaa 8 pelaajaa muodoissa Deathmatch, Team Deathmatch, Search & Destroy, Capture the Flag ja Headquarters, jossa kaksi joukkuetta juoksee pitkin kenttää vallaten vaihtuvia tukikohtia ja tietenkin pyrkien pitämään tukikohdan hallussaan mahdollisimman kauan. Pelaajan kokemuksen karttuessa käytettäväkseen sai uusia aseita ja omaan tyyliin sopivan kokonaisuuden sai valita useammasta hahmoluokasta.
Infinity Wardin debyytti Xbox360:lla myi yhteensä 2,29 miljoonaa kappaletta.
Call of Duty 3 (2006)
Arvosteluissa loistavasti menestyneen Call of Duty 2:n jälkeen vetovastuu siirtyi jälleen Treyarchille, joka käytti uudessa pelissä samaa moottoria kuin Big Red Onessakin eli Treyarch NGL:ää. Call of Duty 3 oli todellinen multiplattapeli, sillä se julkaistiin marraskuussa 2006 Xbox360:n lisäksi Xboxille, Wiille, PS2:lle ja PS3:lle. Lopputuloksena oli pätevä ja ammattitaidolla tehty tuote, joka ei kuitenkaan yllättänyt oikein millään osa-alueella.
Tarina keskittyy seuraamaan peräti viiden eri kansallisuuden yhteistä taistelua Länsi-Euroopassa toisen maailmansodan loppuvaiheissa. Matkan varrella luodaan valoa niin brittien, amerikkalaisten, kanadalaisten, ranskalaisten kuin puolalaistenkin sotaponnistuksiin. Kampanja oli kaikin puolin taattua laatua ilman sen suurempia yllätyksiä.
Moninpeliin mahtui yhtä aikaa peräti 24 pelaajaa muodoissa Battle (eli Deathmatch), Team Battle, Capture the Flag, Single CTF ja uutena War. Sotamoodissa molemmat joukkueet pyrkivät valloittamaan yhtä ja samaa lippua kerrallaan ja se, joka sai ensimmäisenä haltuunsa kaikki liput kuittasi voiton itselleen. War oli tiimityöskentelynsä ja raivokkuutensa vuoksi Call of Duty 3:n moninpelin pelatuimpia muotoja. Oman sotilaan personoimisen puolesta moninpeli kuitenkin otti askeleen taaksepäin, sillä valittavana oli vain (tai jopa) kahdeksan erilaista hahmoluokkaa ja siinä se. Joistakin virtaviivaistuksista ja pelkistyksistä huolimatta Call of Duty 3:n moninpelillä on yhä lämmin paikka monien kokeneiden Live-pelaajien sisimmässä.
Melkein kaikille pelialustoille julkaistu CoD3 myi yhteensä 4,28 miljoonaa kappaletta.
Call of Duty 4: Modern Warfare (2007)
Vaisun Call of Duty 3:n jälkeen mielenkiinto sarjaa kohtaan kasvoi jälleen, kun Infinity Ward ilmoitti Call of Duty 4:n sijoittuvan moderniin aikaan toisen maailmansodan sijasta. Tuskin kuitenkaan kukaan osasi odottaa sellaista rakettimaista menestystä, jollaiseksi marraskuussa 2007 julkaistu Proprietary-moottoria käyttävä Call of Duty 4: Modern Warfare lopulta muodostui.
Yksinpelikampanja kertoo yhden terroristin metsästyksestä nimeämättömässä Lähi-idän maassa. Pelaaja kulkee matkansa sarjalle ominaiseen tyyliin useamman eri sotilaan saappaissa. Uutta oli kuitenkin se, että tällä kertaa eri näkökulmista koetut tapahtumat johtavat kaikki samaan päämäärään. Tällainen ote kerrontaan loi pelaajan silmien eteen kokonaisuutena etenevän tarinan irrallisina ilmaan heitettävien sotaepisodien sijasta. Intensiiviset ja kiihkeät tapahtumat olivat paljon velkaa elokuville eikä terroristijahtikaan niin kovin omaperäinen tarina ole, mutta videopelien maailmassa CoD4 oli tervetullut tuulahdus toiseen maailmansotaan kyllästyneille pelaajille. Valitettavasti sarjalle tyypilliset huonot puolet tekivät nekin paluun: tiukan lineaarisessa putkessa eteneminen yhdistettynä loputtomiin vihollislaumoihin.
Vaikka yksinpeli kokemisen arvoinen olikin niin lähes täydelliseksi hiottu moninpeli oli se, joka riitti nostamaan Call of Duty 4:n kaikkien aikojen pelatuimpien pelien joukkoon. Maksimissaan 18 pelaajaa mahtui yhtä aikaa sotimaan urbaaneissa ja jokseenkin tiiveissä ympäristöissä, mikä oli omiaan pitämään pulssin ja tempon korkealla matsin alusta loppuun saakka. Äänimaailma loisti, kontrollit olivat sujuvat ja modernit aseet tuntuivat ja näyttivät juuri niin tehokkailta kuin vain saattoi toivoa. Pelimuodoista Call of Duty 3:ssa esitelty War jätettiin pois, mutta tilalle esiteltiin Hardcore-mahdollisuus: yläkulman pientä karttaa ei ollutkaan ja pelaaja siirtyi ajasta iäisyyteen 1-2 osumalla.
Varsinainen koukku jatkaa moninpelaamista satojen tuntien ajan oli kokemuspisteiden kerääminen: riippumatta menestyksestä matseissa omalle sotilaalle karttui jatkuvasti kokemusta, joka taas avasi uusia aseita ja ajan kuluessa myös uusia maalauksia jo käytössä oleviin aseisiin. Henkilökohtainen ote kasvoi entisestään, kun pelaaja saattoi muokata soturinsa ominaisuuksia valitsemalla joukosta erilaisia Perkejä, jotka esimerkiksi lisäsivät aseen tehoa (Stopping Power), lisäsivät kestävyyttä (Juggernaut), mahdollistivat paremman osumatarkkuuden lonkalta ammuttaessa (Steady Aim) ja niin edelleen. Moninpelinsä ansiosta CoD4 on edelleenkin Xbox Liven pelatuimpia pelejä.
Call of Duty 4: Modern Warfare julkaistiin melkein kaikille alustoille ja sitä myytiin yhteensä 10,91 miljoonaa kappaletta.
Call of Duty: World at War (2008)
Modernin sodankäynnin jälkeen kehitysvastuu siirtyi jälleen Treyarchille ja monet pitivät aluksi vain huonona vitsinä heidän ilmoitustaan palata toiseen maailmansotaan. Näin kuitenkin tapahtui ja Call of Duty 4:n pelimoottoria vahvasti hyödyntänyt Call of Duty: World at War julkaistiin marraskuussa 2008. Lopputuloksena oli erittäin pätevä ja viihdyttävä paketti, joka kuitenkin tuntui aivan liian tutulta modernia isoveljeä paljon pelanneille.
Ensimmäistä kertaa pelisarjan historiassa kampanja oli nyt mahdollista pelata yhteistyössä kolmen muun ystävän kanssa. Co-op oli kokemisen arvoinen, mutta siitä huolimatta se varsinainen tapa pelata World at War oli ehdottomasti tarina yksin koettuna. Pelaaja pääsi seuraamaan venäläisten matkaa Stalingradista Berliiniin ja amerikkalaisten hyvinkin toisenlaista sotaa japanilaisia vastaan Tyynellä valtamerellä. Sarjalle tyypilliseen tapaan eteneminen oli tiukasti ennalta määrättyä ja lineaarista yhdistettynä loppumattomiin vihollislaumoihin ja intensiiviseen toimintaan. Epämiellyttävä yllätys oli se, että pelaaja pakotettiin osallistumaan sotarikoksiin tappamalla haavoittuneita ja antautuneita vankeja. Treyarch on selvästi tiedostanut World at Warin olevan heidän viimeisensä CoD-pelien sarjassa ja siksi tarina päättyy kerrankin niin kuin sen pitäisi: toisen maailmansodan loppumiseen. Yksinpelin läpäisyn jälkeen eteen avautui kummallinen mahdollisuus pelata kolmen kaverin kanssa Nazi Zombies –pelitilaa, jossa puolustaudutaan loppumattomia zombielaumoja vastaan.
Moninpeli nojasi sekin hyvin vahvasti edellisen osan esimerkkiin sisältäen niin uusien aseiden avautumisen, Perkien hyödyntämisen kuin kokemuspisteiden keräämisen. Kentät oli suunniteltu avarammiksi, mikä mahdollisti myös panssarivaunujen käytön ja hidasti taisteluiden tempoa ratkaisevasti. Pelimuodot oli nekin lainattu hyvin tarkasti CoD4:stä, mutta Treyarch toi kuitenkin mukaan CoD3:ssa esitellyn Warin. Monien mielestä WaW:n moninpeli oli kuin kopio vuoden takaisesta modernista versiosta uudella ulkoasulla koristeltuna. Kokonaisuus kuitenkin toimi mallikelpoisesti ja hyvin pian Xbox Liven pelaajat jakautuivat kahtia mieltymyksen mukaan: historiasta kiinnostuneet ottivat omakseen World at Warin, mutta nykyajan aseista pitävät päättivät pysyä mieluummin Modern Warfaren parissa.
Call of Duty: World at War julkaistiin melkein kaikille alustoille ja on jo nyt yltänyt 6,17 miljoonan kappaleen myyntiin ollen siten kaikkien aikojen toiseksi myydyin CoD heti Modern Warfaren jälkeen.
Mitäs nyt?
Neljännen osan menestyksen turvin pelinkehittäjä Infinity Ward pystyi ostamaan Call of Duty -tuotemerkin itselleen, joten World at War jäi kehittäjänsä Treyarchin viimeiseksi. Syksyllä 2009 IW onkin luvannut vastata faniensa huutoon ja julkaisee jatko-osan Call of Duty: Modern Warfare 2.
Call of Duty on sarjana tehnyt jälkensä videopelaamisen historiaan elokuvamaisella toiminnallaan ja intensiivisellä räiskinnällään, mutta CoD:n vaikutus verkkosotimiseen Xbox Livessä tuntuu vielä vuosien kuluttua. Nimi Modern Warfare pitää huolen siitä, että videopelaamisen historia muistaa Call of Dutyn.
Lähteet:
Wikipedia
VG Chartz
GameSpy
Plaza.fi/Edome