Ilotulitusta satamassa parhaimmillaan
Bodycount on ensimmäisestä persoonasta kuvattu räiskintä, jossa aseiden koko ja lippaiden määrä ratkaisee. Ennakkoversiossa pääsimme kokeilemaan kolmea teemasta poikkeavaa kenttää. Matka kulki Länsi-Afrikan slummien läpi sotilastukikohtaan ja sieltä militaristien täyttämään satamaan. Testattavana oli kampanjasta erillinen pelimuoto Bodycount. Siinä kerätään pisteitä aiheuttamalla päänvaivaa vastustajille mahdollisimman nopeassa ajassa. Kombottamisella ja luovuudella saa entistä kovemmat pisteet, koska tällöin kerroin nousee. Erityiset tapot, kuten pääosumat, ovat jättipotteja ja oikein ajoitettuna kertoimen ollessa korkealla nostavat pistemäärää huimasti.
Kuole, piru, kuole!
Ensimmäiset hetket pelin parissa olivat hieman ristiriitaisia, sillä jo heti alussa aiheutui pienimuotoinen ihmetys kontrollien suuresta viiveestä. Hahmo liikkui kömpelösti, ja kääntyminen tuntui kestävän ikuisuuden. Pienen totuttelun ja valikoissa seikkailemisen jälkeen homma kuitenkin alkoi sujua. Tietämättäni juoksin vihollisten maille ja odotin keskustelun poikasta tekoälyn ohjaaman sotilaan kanssa. Kun aseen piippu kohdistui minuun, tajusin, että nyt on tosi kyseessä ja juoksin kohti puukko heiluen. Vähän matkan päässä olevat vihollisjoukot huomasivat tempaukseni, ja horisontti täyttyi nopeasti pahiksista.
Pelin vaikeusaste yllätti. Päätön juokseminen täytti ruudun punaisella, ja henki lähti useaan otteeseen. Myös liiallinen varovaisuus koitui kuolemaksi, sillä tuhoutuvan ympäristön myötä seinät täyttyivät rei’istä ja huonolla tuurilla jopa katto saattoi tippua päälle.
Totuttelua vaati myös ammuskeleminen. Aseella tähdätessä nimittäin pysytään paikallaan – tattia liikuttamalla hahmon sai kyyryyn tai liinaamaan (lean, ojentua) haluamaansa suuntaan. Tähtäystilassa katsottiin hieman oudosti kuvaa aseen sivulta zoomaten eikä keskeltä rautatähtäintä, joten kaukaisimmat pahikset oli haasteellista päästää päiviltä. Kieltämättä erikoisia ratkaisuja molemmat, mutta useamman kokeilun jälkeen kaikki alkoi tuntua ihan hyvältä. Yritin alkuun hieman kapinoida vastaan ja ampua lonkalta, mutta tällöin luodit sihahtivat minne sattuu osumatta juuri ikinä kohteeseen.
Kaatuneet soturit tiputtivat eri värisiä palloja: punaiset pallot merkitsivät panoksia, keltaiset ja siniset pallot nostivat kykymittaria – keltaiset enemmän, mutta niitä tarjoiltiin vain erityisistä tapoista, kuten pääosumista. Olin alkuun hieman ulapalla palleroista, mutta toisella testauksella huomasin, että pelattavalla hahmolla on erityistaitoja, jotka pystyi ottamaan käyttöön keräämällä tarpeeksi sinistä ja keltaista mittariin. Kun mittari oli tarpeeksi täynnä, aktivoitiin kyvyt ristiohjaimella. Adrenaliini teki minusta hetkellisesti voittamattoman, jolloin ramboilulle avautui pienimuotoinen osa pelaamisessa. Tämä ei tyydyttänyt nälkääni, vaan janosin lisää. Toisella kerralla päätin kokeilla toisenlaista lähestymistapaa: määräsin joukot pommittamaan ilmateitse palopommeja vihollisten niskaan. Voittajana oli helppo hymyillä, ja kehun haistoi jopa viereinen seuralainen.
Säpinää Chinatownin tapaan Afrikan helteissä
Faktat pöytään
Aseiden määrä ei ainakaan ennakkoversiossa ollut kovin kirjava. Jokaista aseluokkaa kohti oli yksi ase. Aseet valitaan kentän alussa pienikokoisesta kioskista, josta pelaaja saa vapaasti ottaa kaksi asetta käyttöönsä. Omaksi suosikiksi ja miehisyyden jatkeeksi muodostui haulikko, joka tuntui sopivan tehokkaasti hektisiin lähitaisteluihin. Pidemmällä matkalle käytettynä hajonta oli melko suuri eivätkä sotilaat juurikaan ottaneet vahinkoa, joten rynnäkkökivääri oli luonnollinen kakkosvalinta. Oletuksena käytössä on miinat ja kranaatit, joita oli kätevä käyttää hieman isompiin kavereihin.
Graafisesti peli on kaunista katsottavaa: yksityiskohtia on todella paljon ja värien käyttö on rikasta. Tähän lisätään vielä tuhoutuva ympäristö, joka vakuutti minut todella positiivisessa mielessä. Kokeilin ammuskella yksittäisiä kohtia, ja seinän laudat menivät palasiksi juuri niistä kohdista, joista pitikin, eivätkä normaaliin tapaan muodostuneet pelkästään symmetrisistä muodoista kuten neliöistä tai kolmioista. Reikien teko aiheutti minulle pariin otteeseen kuoleman, koska olin niin keskittynyt tekemään oviaukkoja seiniin, että vastustajat saivat piiritettyä selustani ja lopun voi jo arvata. Audiopuolen täyttää paukuttelun rytke räjähdyksineen. Melko bassovoittoista menoa, mutta ainakin fiilis pysyy katossa.
Ennakkoversion perusteella on odotettavissa melko toimintarikasta räiskintää. Kokoversio tulee sisältämään Bodycount-pelimuodon lisäksi erillisen kampanjatilan, jossa annetaan tarinallekin hieman arvoa. Jos yksinpelit eivät kiinnosta, niin ainakin kaikki herkut ovat pelattavissa kaverin kanssa co-oppina. Luvassa on myös moninpeli tappomatseineen.
Loppuun vielä videomateriaalia gameplay-trailerin muodossa.