Ennakossa Rainbow Six 3

Kirjoittanut: Livegamers

20.10.2003

JULKAISIJA: UBISOFTKEHITTÄJÄ: RED STORM
LAJITYYPPI: TOIMINTA

Official Xbox Magazine tarjoaa tuoreimman numeronsa mukana tulevan demolevyn myötä meille kaikille mahdollisuuden tutustua Ubisoftin taktisia elementtejä sisältävään toimintapeliin Rainbow Six 3.

Ennakkoon odotukset pelin suhteen olivat kieltämättä hyvin korkealla, onhan sitä hehkutettu pelimediassa jo pitkään. Lisäksi RS3 valittiin X03-tapahtuman parhaaksi peliksi, mikä ei ainakaan laimentanut siihen kohdistuvaa ennakkoinnostusta.

Taustoja

Pelin ainoa suoraan kontrolloitava hahmo on nelihenkisen tiimin johtaja, Ding Chavez – muille hahmoille voi antaa komentoja tilanteen kehittyessä, pelin käyttöliittymän avulla. Tiimiläiset voi esimerkiksi komentaa avaamaan ovia, viskelemään erilaisia kranaatteja tai puolustamaan nykyistä sijaintipaikkaansa. Kaikki komennot on mahdollista määritellä myöskin aktivoitumaan niinsanotulla ”Zulu”-komennolla, eli vasta kun pelaaja painaa Xbox-kontrollerin valkoista nappia, alkaa tapahtua. Se onkin varsin kätevä toiminnallisuus, mikäli halutaan vaikkapa rynnätä huoneeseen kahdesta ovesta yhtä aikaa.

Ainakaan demossa omaa tiimiä ei voi kustomoida esimerkiksi varusteiden osalta, vaan mukana olevat karpaasit on varustettu aina samoilla aseilla. Oman arsenaalinsa sen sijaan voi valita melko vapaasti.

Sitten pelaamaan!

Ensimmäisenä silmiin pistää tyylikäs grafiikka. Splinter Cellin moottorin vaikutteet huomaa heti, valaistusefektit ovat hienoja ja vähän joka kolosta tuntuu puskevan pientä savupilveä. Graafista puolta tosin latistaa hieman se tosiseikka, että pelaajan on miltei koko ajan pidettävä päällä joko valoa vahvistavaa night visionia tai lämpötilaerot ilmaisevaa thermal visionia. Molemmat ovat kyllä oikein käytettyinä äärimmäisen hyödyllisiä, ja puolustavat siten paikkaansa pelissä.

I shoot the bastard, that’s my policy

Asemallit näyttävät realistisen tyylikkäiltä ja laukaistaessa tunnelma paranee – aseen rekyyli on mallinnettu mainiosti, eli sarjalla ammuttaessa piippu kimpoilee laukausten tahdissa. Mutta hetkinen, tulinopeutta ei voi säätää? Joko olen täydellinen puusilmä, tai sitten kyseinen ominaisuus on harvinaisen hyvin piilotettu. Oli miten oli, jään kovasti kaipailemaan sitä eufoorista tunnetta, joka syntyy yksinäisen kertalaukauksen pudottaessa pahaa-aavistamattoman terroristisedän.

Entä osuminen? Jotenkin tuntuu siltä, että osumismallinnuksessa peliä on viilattu reilusti arcaden suuntaan. Pystyssä juokseva kaveri osuu nimittäin mainiosti kaukanakin oleviin kohteisiin. Toki on muistettava, että etäisyydet pelissä ovat verrattain lyhyitä – mutta kuitenkin…

Käyttöliittymä

Aseiden vaihto sujuu pikavalikon avulla, joka ponnahtaa näytölle X-painiketta pohjassa pitämällä. Tämän jälkeen sohaisemalla D-padia valitaan sopiva ase/apuväline neljästä vaihtoehdosta.

A-painikkeen ja D-padin avulla määritellään toimintasuunnitelmat tiimikavereille. Mikäli tähtäin osoittaa ovea, tulee pikavalikkoon näkyviin siihen liittyvät toiminnot, muutoin pitäydytään pitkälti perinteisellä liiku/heitä valokranaatti/heitä käsikranaatti/varmista -linjalla. Sivulle kurkkaaminen onnistuu, samoin ovien avaaminen asteittain – molemmat D-padin avulla. Kaiken kaikkiaan käyttöliittymä vaikuttaa hyvin suunnitellulta, eikä sen oppiminen vie montaakaan minuuttia.

Täydellinen peli?

Ei todellakaan. Mikäli lopullinen peli noudattaa samaa kaavaa, tulee siitä yksinpelin osalta melkoinen pettymys ainakin realistisemmasta räiskinnästä pitävälle (mukaan lukien allekirjoittanut). Ensinnäkin suunnitteluosuuden puuttuminen vähentää taktikoinnin osuutta ja aiheuttaa helposti ns. Rambo-efektin, eli omat tiimikaverit saavat tyytyä perässä juoksenteluun pomon lahdatessa kaikki vihulaiset. Samoin ainakin pelattavissa oleva Alcatraz-taso on rakenteeltaan hyvin lineaarinen, eikä juurikaan tarjoa erilaisia etenemisreittejä.

Pahimpana ongelmana näkisin kuitenkin heikosti toteutetun tilanteiden skriptauksen. Kaikki tilanteet laukeavat täsmälleen samasta kohdasta ja toistuvat joka kerralla ärsyttävän samankaltaisesti. Lisäksi löytyy muutamia ovia, jotka aukeavat itsestään tietyn tapahtumaketjun jälkeen, ennen sitä niihin ei voi kohdistaa minkäänlaista toimintaa. Ainoa toivo lienee se, että kyseiset asiat tullaan korjaamaan pelin lopulliseen versioon, mutta muutoin moista ei vaan voi hyväksyä.

Pisteenä iin päälle myöskään omille tiimikavereille annettavat komennot eivät aina saavuta toivottua lopputulosta – kranaatteja saattaa lähteä liikkeelle useampia tai sitten suuntaus on täysin … kauniisti sanottuna pielessä.

Loppusanat

Demosta saa mielestäni varsin hyvän kuvan siitä, mitä Rainbow Six 3:n YKSINpeliosio tulee pitämään sisällään. Vaikka pettynyt olenkin, on myönnettävä, että kaikista puutteista huolimatta siitä löytyy tiettyä imua, joka saa tahkoamaan samoja tuttuja käytäviä kerrasta toiseen. Iso kysymysmerkki on tietysti moninpeli ja etenkin sen Xbox Live -osuus, mutta siihen palaamme myöhemmin…