Tässä artikkelissa esiintyy pelimaailman persoonallisimpia ja rakastettavimpia – niin hyvässä kuin pahassa – hahmoja. Niin enkeleitä kuin pirunsarvia kantavia penteleitäkin. Moni hahmo on saatu herätettyä henkiin lähes inhimillisiksi tyypeiksi, joiden sanomisia ja persoonallisuuksia lainataan häikäilemättä ja häpeilemättä, kuin Putouksen sketsejä tai Kummeleita konsanaan. Muistan vieläkin lapsuuden lainit pihalla, muun muassa Duke Nukem 3D:stä. ”Your face, your ass… what’s the difference?” Siitäkös vanhemmat sitten päätä silittivät ja kehuivat pilttinsä enkuntaitoja.
Olen ottanut tähän artikkeliin muutaman itselleni tärkeän hepun käsittelyyn, tilan sallimissa rajoissa. Mielipiteitähän on yhtä monia kuin kirjoittajiakin, ja jokaisella on myös ne ikiomat sankarit ja innoittajat. Tästä syystä en väitäkään, että tämä artikkeli olisi absoluuttinen totuus tai edes lähellä sitä. Se on vain minun listani. Kunnioitan myös pelihahmoja sen verran, etten laita heitä paremmuusjärjestykseen.
Sniper Wolf
Tämä lady on yksinkertaisesti kovimpia naishahmoja, jota pelimaailmassa on vastaan kävellyt – tai oikeastaan hiippaillut. Klassikkosaaga Metal Gear Solidissa esiintymisensä tehnyt tarkka-ampujatar suoraan Irakista oli, ja on yhä, osana yhtä pelimaailman klassisinta ja kaikessa rujoudessaan kauneinta kohtausta, joka lienee ainakin pelisarjan ystäville erittäin ikimuistoinen tapahtuma.
Diatsepaamiin koukuttunut neiti pystyi valvomaan viikon syömättä tai nukkumatta odottaen saalistaan. Hänen addiktionsa susiin ja koiriin tuli myös seikkailun aikana ilmi. Piinkova ja persoonallinen pahis, jossa oli kuitenkin pilkahdus hyvää ja alkukantaista selviytyjää, elohopeisilla luodeilla varustettuna.
Max Payne
Tässä kohtaa vedän hieman kotiinpäin, mutta mielestäni aiheesta. Suomalainen Remedy herätti henkiin taustoiltaan pikaisesti katsottuna aika perusjampan. Pelejä pelattuaan ei olekaan niin varma, onko kyseessä ihan peruspena, vaiko karismaattinen ja melko mystinen tyyppi. Payne on NYPD:n poliisi, joka kohtaa suuren tragedian joutuessaan todistamaan narkomaaniklaanin tekemiä murhia, joissa uhreina ovat hänen vaimonsa ja pieni lapsensa. Tästä järkytyksestä mies ei koskaan toivu ennalleen, vaan elämä lähtee luistelemaan kadun varjoisaa puolta. Tästä syöksystä sen eri muodoissa kerrotaan kolmen pelieepoksen verran, ja ne kaikki ovat mielestäni hyvin onnistuneita. Amerikkalaisjätti Rockstar puhalsi Maxiin vielä hivenen rosoa ja säröä toteuttaessaan kolmososan omalla persoonallisella tyylillään.
Syy miksi Hra Payne on tällä listalla, on mielestäni kaverin arkisuus ja tavallisuus, virheineen ja puutteineen. Tästä asetelmasta on saatu kuitenkin irti hyvin paljon. Toki sekin, että Max on luotu pienessä Suomessa ja saatettu suureen maailmaan kaikkien legendojen vanaveteen, on jo saavutus sinänsä. Viskiä (tai mitä vaan vaihtoehtoista) ja röökiä kuluu, traumat ja toisinaan tyrmäävä tylyys puskevat pintaan, mutta silti sitä vain haluaa hengailla Maxin frendinä. Jotain on siis tehty oikein.
Guybrush Threepwood
Pelihahmoista ja niiden henkiin herättämisestä puhuttaessa ei voi sivuuttaa tätä Lucas Artsin omaa Hessu Hopoa, pojankloppia joka halusi kovasti merirosvoksi, kyvyistä ja talentista viis. Kuin opetuksena ja eräänlaisena elämänfilosofiana peräänantamattomuus ja luova hulluus palkitaan tapauksessamme. Miekkosen nimi sai alkunsa piirtäjän tehdessä luonnosta sankaristamme museoaikaisella piirustusohjelmalla, Deluxe Paintilla. Tiedostopääte oli siihen maailman aikaan .brush. Siinä vaiheessa vielä anonyymin pikselipiraatinraakileen tallentuessa arkistoihin niinkin persoonallisella tiedostonimellä kuin Guy, voidaan sanoa että 1+1 on joskus kaksi, ja joskus siitä tulee moninkertainen hitti. Guybrushin seikkailuja on purkitettu tällä hetkellä viisi, joista erityisesti The Secret Of Monkey Islandia arvostetaan edelleen erittäin korkealle monissa piireissä.
Mega Man
Tuo pieni sininen taskuraketti, jonka toinen käsi teki sarjatulella tuhoaan. Kaikessa sympaattisuudessaan peloton pieni veijari, joka kamppailee italialaisten putkimiesveljesten kanssa kenties kovimman videopelihahmon tittelistä ikinä. Mr. Mega on ehtinyt olla monessa mukana, Mega Man -julkaisuja on nimittäin tehty jo yli viisikymmentä. Vaikka hahmo on tämän joukon ns. alkeellisin kaveri ilman sen suurempaa puhekykyä tahi ylitsepursuavaa persoonallisuutta, on se silti ollut niitä hahmoja, joiden takia niin moni pojankloppi ja tytöntyllerö on alkanut kahlata videopelien maailmaa, allekirjoittanutta myöten. Mega Man oli esiin tullessaan aikaansa edellä. Pelisarjan sijoittui vuoteen 200x, teollisuusrobottien ja kaikenlaisten futurististen härveleiden kansoittamassa maailmassa, jossa tussarikäpälä paukkui ja romua syntyi enemmän kuin lääkäri määräsi. Myös pelien pomotaistelut olivat melko hupaisia, bossien ollessa toinen toistaan omituisempia hiihtäjiä erikoislaatuisine ominaisuuksineen. Ja ne musiikit… Love it!
Paljon jäi sankareita mainitsematta, aiheesta kun saisi kirjoitettua kokonaisen kirjan. Sellaiset ”pikkutekijät” kuten Master Chief, Super Mario opetuslapsineen, Zelda alias Link, Capcomin klaani, Sonic The Hedgehog, Solid Snake, Sam Fisher sekä monet, monet muut joutuvat tyytymään tässä artikkelissa sivurooliin. Artikkeleita kuitenkin tulee ja menee, meidän pelaajien iloksi synnytetyt virtuaaliystävämme – sekä vihollisemme – kuitenkin pysyvät puheenaiheina ja asioina, joihin palaamme kerta toisensa jälkeen. Se kertonee jotain pelimaailman ja virtuaalitodellisuuden voimasta.