Olen aavistuksen huolissani pelien tulevaisuudesta. Taas on yksi vuosi lähenemässä loppuaan ja pinnalle nousevat joulumarkkinoille pyrkivät pelit ja varsinkin niiden myyntiluvut. Pelit ovat menneet jokunen vuosi sitten ohi jopa Hollywood-elokuvista taloudellisesti, ja tahti on tuntunut vain kiihtyneen vuosi toisensa jälkeen. On hienoa, että pelit ja pelialustat huomioidaan nykyisin isossa mediassa – osana vanhoja ratsuja kuten musiikki ja edellä mainitut elokuvat –, mutta onko jopa liian kalliiksi ja konkurssin uhalla isoksi mennyt pelinkehitys hyvä asia nyt ja tulevaisuudessa?
Esimerkkitapauksena voisi pitää Call of Duty -sarjaa. CoD-pelit myyvät joka vuosi järjettömiä määriä ja uusia ennätyksiä tehdään lähes väistämättä. Pelisarja saa paljon sekä kiitosta että kritiikkiä osakseen jokaisen lanseerauksen yhteydessä ja huomattavasti sen jälkeenkin, mutta silti myyntiluvut kertovat karua kieltä. Vaikka Black Ops 2 on muuttunut CoD-pelinä yllättävän paljon, ei pelisarja ole tuonut genreen tai pelimaailmalle muutamaan vuoteen juurikaan mitään uutta ja innovatiivista. Toisaalta mitään, joka ei ole rikki ei kannata korjata, mutta onko se myös tulevaisuus?
Jokainen pelifirma haluaa tehdä rahaa, saada kuluttajien ehdottoman rakkauden peliään kohtaan ja takuuvarman jatko-osan sekä kylmää rahaa ja kiitosta faneilta. Kolikon kääntöpuolella on taas se, että nykyään AAA-pelien tekeminen on liian riskialtista ja kallista. Yksikin peli voi olla kuoleman isku firmalle, ja karusti sanottuna tulevaisuutta ei enää pelin lanseerauksen jälkeen koko firmalla ole. Uusia ja innovatiivisia ideoita ei enää voida, haluta tai edes uskalleta ottaa. Call of Duty -sarja on ehkä lähimenneisyyden paras esimerkki asiasta. Onko uusien ideoiden työstäminen ja riskien otto pelikehittäjille sama kuin perse edellä puuhun kiipeämistä, vaikka kuluttajat vaativat koko ajan uutta ja parempaa. Siltikin CoD-sarja myy joka vuosi tuhottomasti.
CoDin vastakohtana hyvänä esimerkkinä on Minecraft. Indie-pelien kehittäminen ei ole lähelläkään niin riskialtista eikä kuluta aikaa ja rahaa samalla tavalla kuin isojen nimikkeiden tekeminen, ja luova hulluus on enemmän kuin tervetullutta. Tällä hetkellä Minecraftin Xbox-versio on myynyt 4,5 miljoonaa kappaletta, ja siihen kun vielä lisätään PC- ja Mac-versioiden kahdeksan miljoonan kappaleen myynti, voidaan todeta, ettei aivan pystymetsiin ole Minecraftin peli-idean kanssa menty. Mutta onko se kuluttajille, devaajille tai ylipäätään koko peliteollisuudelle hyväksi, että tällä hetkellä vain ääripäät kelpaavat?
On hienoa huomata, että pelit myyvät ja niiden lukuja ei tarvitse kalpeana esitellä elokuvien myyntilukujen vierellä, mutta samalla luulen myös, että tulevaisuus ei tule olemaan samanlainen uuden sukupolven konsoleilla. Ei välttämättä parempi, ei välttämättä huonompi mutta erilainen. Ketkä todellisuudessa aristavat sitä muutosta, me pelaajat vaiko pelitalot?
Niin tai näin, kyllä maailmaan pelejä mahtuu ja ideoista ei varmasti ole pulaa. Me kuluttajat kuitenkin loppupelissä määräämme, mitä pelejä haluamme pelata ja millainen osaltaan tulee tulevaisuus olemaan viihdemediassa. Me voimme pyytää, me saamme haluta ja ennen kaikkea meidän täytyy vaatia. Haluammeko tarpeeksi? Vaadimmeko liikaa vai liian vähän?
Uskon kehitykseen, ja varmasti saamme tulevaisuudessa nauttia peleistä aivan yhtä lailla kuin tähänkin asti. Seuraavassa artikkelissa pureudun pelien digitaaliseen myyntiin ja jakeluun.