Taistelupeli-genre on omanlaisensa. Genren peleissä visuaalisesti näyttävät hahmot pieksevät toisiaan tarkoituksenaan ehdyttää vastapuolen yläkulmassa sijaitseva energiapalkki. Kun energiat on imetty loppuun tarpeeksi useassa erässä peräjälkeen, on aika julistaa voittaja. Yksinkertaistako? Juuri niin yksinkertaista kuin kulloinenkin pelaaja tahtoo ajatella.
Simplistinen idea kätkee mätkintäpeleissä useimmiten taakseen monimutkaisen taktiikkaviidakon. Nyrkkeilijän sanotaan näkevän yksittäisessä nyrkiniskussa usean eri miniliikkeen sarjan, kun taas telkkaria myöhäisillalla katsonut kertoo työpaikan taukohuoneessa, että ”se nyrkkeilijä löi sitä toista suoralla turpaan”. Samalla tavalla todelliset tappelupelifanaatikot puhuvat esimerkiksi kunkin suoritettavan liikkeen frameista eli animaation pituudesta. Jos pelaaja numero yksi tekee seitsemän framen lyönnin tismalleen samaan aikaan, kun pelaaja kaksi tekee kuuden framen lyönnin, saa vain pelaaja kaksi iskunsa perille. Tarkkaa on, sanoi eläinlääkäri amputoidessaan lemmikkimuurahaisen tulehtunutta takajalkaa.
Siinä missä ajosimulaattoreihin tarvitaan ratti ja polkimet, ei tositaistelija suostu lähtemään areenalle ilman täysiveristä arcade-tikkua. Padilla pelaaminen on liian kasuaalia ja liian epätarkkaa. Itsekin olen aina pitänyt tappelupeleistä, mutta arcade-tikkuihin en ollut tätä ennen koskenut juuri muualla kuin Linnanmäen pelihallissa.
Laadukasta designia
Street Fighter X Tekken Arcade Fighstick on noin 4,5 kilon möhkäle. Tyylikkääseen mustaan laatikkoon pakatun tikun kehtaa kiikuttaa kaupungilta kotiin sellaisenaan, mikäli tarve on. Hyvin pehmustettuun boksiin kätketty kapistus on aikuisen miehen hartioiden levyinen laatta. Etulevyä tähdittävät Street Fighterin Ryu ja Tekkenin Kayuza. Kuvat näyttävät varsin kiiltäviltä sekä laadukkailta, kuten koko tikku ylipäätään.
Jämerässä mötikässä on useita eri toimintoja. Varsinainen tikkuosa on sijoitettu laitteen keskitienoille, ja vasemmalla komeilee kahdeksan nappia. Vasemmanpuoleisimmat neljä nappia vastaavat Xbox-ohjaimen A:ta, B:tä, X:ää ja Y:tä, kun taas niiden oikealla puolella sijaitsevat myös normiohjaimesta tutut bumper- ja trigger-näppäimet. Näppäinten sijoittelu vastaa arcade-halleista tuttuja vekottimia mutta vaatii luonnollisestikin totuttelua henkilöltä, jolle kotoisa pädi on kasvanut kämmeneen kiinni. Start- ja Back-näppäimet on sijoitettu ovelasti laitteen niin sanotulle takaseinälle, jolta löytyy myös kätevä sisään louhittu kotelo USB-liitännällä varustetulle kolmen metrin kaapelille.
Peruspainikkeiden lisäksi tikusta löytyy myös erityistoimintoja. Vasempaan yläreunaan on Guide-napin kylkeen laitettu mahdollisuus kytkeä mikä tahansa näppäin turbonopeudelle – tämä ominaisuus ilahduttanee myös niitä, jotka ovat kyllästyneet useiden pelien rämppäystä vaativiin hektisiin toimintakohtauksiin. Lisäksi pelaajalla on mahdollisuus helposti lukita kaikkien turbotoimintojen käyttö yhtä nappia niksauttamalla. Ja voipahan kapulaa käyttää myös muunkin genren peleissä, sillä kolmiportaisella säädöllä voi yksitikkuisen laitteen tikulle siirtää jommankumman tatin tai vaikkapa d-padinkin tehtävät.
Yhteenveto
Street Fighter X Tekken Arcade Fightstick on komea ja kouriintuntuva ilmestys. Tikku istuu somasti syliin eikä aiheuta pidempienkään pelisessioiden aikana rasitusta käsille. Pelaaminen tikulla on arvatenkin perusohjainta tarkempaa ja tehokkaampaa. Varta vasten tappelupelejä varten luodun laatan käyttäminen helpottaa yhdistelmien loppuunviemistä, mutta samalla käyttökokemus luonnollisesti vaatii totuttelua. En vielä lyhyellä ajalla ehtinyt saada laitteesta kaikkea irti, mutta on selvä asia, että tuotteesta suorastaan huokuu korkea laatu. Valitettavasti tällä korkealla laadulla on myös hintansa: varmasti useita vuosia kestävä tikku vaihtaa omistajaansa noin kahdella sadalla eurolla. Mikäli taaloja löytyy taskusta ja tappelupelit ovat lähellä sydäntä, voi Street Fighter X Tekken -tikku olla sinulle varsin hyvä ostos.
+ Tyylikäs
+ Ergonominen
+ Ei lelu, vaan jämerää tekoa
+ Pitkä 3 metrin johto USB-liitännällä
+ Turbo-toiminto
– Laatu maksaa
– Käyttö vaatii totuttelua (tosin kohderyhmä tästä tuskin harmistuu)