Lajina nuorehko, mutta suorastaan räjähdysmäisesti meillä ja varsinkin maailmalla kasvanut elektroninen urheilu on vaiheessa, joka sen on viimeistään nyt läpäistävä ollakseen uskottava kilpailullinen laji. Uutisoimme aiemmin ammattilais Counter Strike -pelaaja Kory ”Semphis” Friesenin haastattelusta, jossa mies kertoi hänen ja hänen aiemmin edustamansa tiimin käyttäneen ESL:n turnausotteluissa Adderall-piristettä. Kyseessä on muun muassa pelisarja NBA:n, MLB:n ja NFL:n toimesta kielletty piriste, joka vaikuttaa positiivisesti pelaajan suoritukseen ja kestävyyteen. Lääke on laillinen Pohjois-Amerikassa, ja sitä käytetään esimerkiksi ADHD:n ja narkolepsian hoitoon. Neljää eri amfetamiinisuolaa sisältävä lääke omaa laajahkon sivuvaikutuskatalogin aina ahdistuksesta sydänongelmiin, joten kyseessä ei ole mikään kofeiinin korvike.
Friesenin varsin avoin ja naureskeleva ulostulo ravisutteli eSports-skeneä monella tapaa. Aiemmin aihe on käytännössä lakaistu maton alle, mutta kohun myötä ESL ilmoitti vihdoin ajavansa eteenpäin ohjelmaa, jolla asetettaisiin pelisäännöt erilaisten suoritusta parantavien aineiden suhteen valvontatapoineen. Naminami-maassa vastaavia ei tarvittaisi, mutta valtavan kasvupyrähdyksen läpi käyneen skenen on laskeuduttava ”honey moon” -vaiheesta takaisin oikeaan maailmaan ja tehtävä aikuisten asioita ollakseen aikuinen itsekin. Uskottavuutta laji ei ole saanut, eikä tule ikinä saamaan palkintopottien kasvaessa järjettömiksi – päin vastoin. Huikean kokoisia palkintorahoja tarjoavilla turnauksilla on vaarana saada kielteinen leima otsaansa, leima joka ei lähde kulumallakaan ja josta voi seurata koko lajin uskottavuuden katoaminen – mikäli aihetta ei käsitellä maton alle lakaisematta ja tosiasioita silmiin katsoen.
ESL onkin ollut jo yhteyksissä World Anti-Doping Agency eli WADAn kanssa liittyen pelaajien testaamiseen, International e-Sports Federation (IeSF) onkin vastaavassa yhteistyössä ollut jo vuodesta 2013. Pelisääntöjen rakentamiseen ja kohtuullisiin, mutta samalla peloitteen luovaan rangaistustyylin luominen vaatii aikaa ja yhtenäistä linjaa. Kun linjasta saadaan yhtenäinen ja uskottava, nousee lajin uskottavuus myös seuraajien silmissä. Myös pelaajien kannalta testaukseen on asetettava selkeät säännöt ja siitä on tehtävä kokonaisuutena sellainen, että se ei aiheuta sen enempää hämminkiä kuin ylimääräistä stressiäkään.
Friesen teki lajille lopulta suuren palveluksen, hän toi jo kauan julkisena totuutena ja huhuina liikkuneen asian seuraavalle asteelle. Vaikka uutisoiminen ja pelifoorumeilla asiasta keskusteleminen voikin tuntua vähäpätöiseltä, pitää se aihetta esillä, ja kun aihe on tarpeeksi pinnalla, on järjestävien osapuolien toimittava. Lajin uskottavuuden lisäksi ammattilaisturnaukset eivät varmasti halua nuorehkon pelaaja- sekä katsojakunnan omaavana toimijana antaa asiasta hällä väliä -kuvaa. Ennemmin tai myöhemmin asiasta saattaisi nousta kohu, kun nuori pelaaja tai pelaajat ymmärtämättömyyttään aiheuttavat itselleen jotain vakavaa vahinkoa aineiden käytöllä. Ennen kuin ehdit sanoa kääk, on syyttävä sormi siirtynyt jo tapahtumanjärjestäjään tänä someraivon aikakautena. ”Miksi kukaan ei puuttunut tilanteeseen ajoissa, tapahtumajärjestäjiä kiinnostaa vain raha”, ja siinä kohdin pelästyvät sponsorit. Tätä ei kukaan lajin parissa toimiva katsoja, pelaaja, tapahtumajärjestäjä tai sponsori varmasti halua.
Uskottavuuden lisäksi fiksu ja selkeä linja sekä valvominen on tärkeää pelaajien terveyden kannalta. Kun pottina on rahasummia, joista turnauksessa pelaava ammattilainen ei olisi välttämättä osannut haaveillakaan vuosia sitten, ei kukaan voi yllättyä siitä, mahdollisuudet voittoon halutaan maksimoida. Varsinkin, kun kaikki muutkin tekevät sitä. Kuka tahansa ihminen perustelee itselleen moraalisesti arveluttavia tai omaatuntoa kolkuttelevia tekoja. Ei minun tarvitse lajitella jätteitäni, ei kukaan muukaan lajittele. Ei tästä rakennusprojektista tarvitse ilmoittaa, ei kukaan muukaan ilmoita. Voin syödä roskaruokaa, hänkin syö ja silti on hoikka. Ei pari tupakka minua tapa. Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta kun itselleen voi antaa tekoa puoltavan tekosyyn, niin se myös annetaan. Asiaan puututtaessa ainakin yllä mainittu itselleen valehtelu ei pelaajien toimesta enää onnistu. Nuori saattaa myös ajatella aineista vähättelevästi, mutta aineen X päätyessä kiellettyjen aineiden listalle, muuttuu asenne (toivottavasti) ainakin kyseenalaistavampaan suuntaan. Turnauksiajärjestävillä tahoilla onkin loppujen lopuksi varmasti suurempi vastuu asiasta, kuin mitä moni ajattelee: mikä on sallittua, ”sallittua” ja mikä kiellettyä. Asia on myös eettisesti tärkeä. Esimerkkinä vaikka yläkoulun tupakointikielto: koulu ei voi sitä alueellaan sataprosenttisesti kitkeä, saati huolehtia siitä, että nuoret eivät vapaa-ajallaan nikotiiniituotteisiin koske, mutta mikäli yksikin koulu nostaisi asiassa kädet ilmaan eikä asiaa valvoisi, niin sitä katsottaisiin vähintäänkin alta kulmien.
Kielletyjen aineiden listaaminen ja pelaajien testaaminen saattaa vaikuttaa jollekin ulkopuoliselle erikoiselta, ehkäpä jopa huvittavalta, mutta kyseessä on sekä lajille että sen parissa pelaaville ammattilaisille erittäin tärkeä asia. Kyseessä on likapyykki, joka lajin parissa toimivien on pestävä ennemmin tai myöhemmin – ennen kuin se alkaa haista.