Suomen PlayStation-osasto kutsui Suomen pelimedian edustajia Finnkinon Tennispalatsin Sviitti -tiloihin tutustumaan uuteen PlayStation 4 -yksinoikeuspeliin, Horizon Zero Dawniin. Tämä Killzone-pelisarjasta tutun Guerilla Gamesin mahtipontinen julkaisu on yksi odotetuimmista yksinoikeuspeleistä tältä vuodelta, eikä suotta. Kuuden vuoden projektiin on satsattu paljon ja odotukset ovat korkealla, niin tekijöillä, kuin pelaajillakin. Myös Livegamersin jäsenet, kirjoittajana toimiva Markus ”MavorsXXX” Linna ja kuvaajana toimiva, ”Melekkone” kutsuttiin paikalle tutustumaan ja testaamaan kyseistä peliä. Myönnän heti alkuun, etten ole odottanut peliltä oikein mitään, enkä myöskään ole seurannut sen kehitystä tai esittelyvideoita ensimmäistä julkistus- ja pelikuvatraileria enempää. Lähdin kuitenkin avoimin mielin katsomaan, millaisen kokemuksen ilta tarjoaa ja sytyttäisikö se kiinnostuksen pelistä.
Vastaanottamassa ja kättelemässä meitä oli Republic Of Communicationsin Jukka Raittila, sekä Suomen PlayStation-osaston Valtteri Hyttinen. Herrat kertoivat meille pikaisesti illan ohjelmasta, aikatauluista, sekä ruokailusta. Alkupalan jälkeen halukkaimmat saivat ottaa pikaiset testit pelin parista, mutta itse tutustuin vieraisiin ja ruokatarjoiluun. Hetken päästä siirryimme Tennispalatsin yhteen elokuvasaleista, jossa pelin varsinainen ensiesittely tapahtui. Itselleni kyseinen kokemus oli varsin vaikuttava, sillä en ole ennen kokenut videopeliä viisitoista metriä leveältä valkokankaalta, elokuvateatteritason äänentoistolla. Ja olihan se uskomaton kokemus.
Pelin esittely alkoi alkuintrosta, jossa pelin päähahmo Aloy on vielä vauva. Intron jälkeen pelikuva siirtyi arviolta kymmenen vuotta eteenpäin, kun Aloy joutuu irralleen otto isästään ja alkaa löytää salaisuuksia tuhat vuotta tulevaisuuteen sijoittuvasta pelimaailmasta, jossa ihmiset ovat lähes sukupuutossa mekaanisten, dinosauruksia muistuttavien, koneiden olevan ravintoketjun huipulla. Jo pelin lähes tunnin mittaisessa esittelyssä oli erittäin paljon tarinankerrontaa, jopa varsin koukuttavaa sellaista. Olisin halunnut päästä kuulemaan lisää pelin maailmasta, sen historiasta, sekä totta kai myös Aloysta ja hänen menneisyydestään. Kun esittely päättyi, oli tunne kuin olisi katsonut Game Of Thronesin kauden viimeistä jaksoa, kun tietää että jatkoa joutuu odottamaan pitkään. Vaikka aloitus tarinalle oli äärimmäisen mielenkiintoista ja hyvin toteutettua, huomioin silti parhaiten äänimaailman, sillä musiikki oli varsin tunnelmalista ja upeasti sävellettyä. Myönnän ihoni menneen hieman kananlihalle kohtauksessa, jossa peli siirtyy Aloyn lapsuusiästä vuosia eteenpäin ja kallistan kuvitteellista fedoraani kohtauksen musiikkivalinnoille.
Esittelyvideon jälkeen oli aika siirtyä takaisin Sviittiin, ottaa Dualshock-ohjain kouraan ja hypätä itse mukaan pelin maailmaan. Peli oli jätetty tilanteeseen, jossa pystyin tutkimaan maailmaa täysin vapaasti, aseenani vain jousipyssy ja esittelyvideossa opitut taidot. Pelin ohjaaminen tuntui hyvinkin luontevalta ja kaikin puolin sulavalta. Aloy osaa kiivetä puihin, hyppiä niiden oksilla, liukua maassa ja jopa ampua kesken liukumisen. Totta kai olin täysin sekaisin uudessa maailmassa, joten lähdin vain tutkimaan pelin alueita ja etsimään metsästettäviä konesauruksia. Kun niitä sitten viimeinkin löysin, annoin takana tuijottaville silmäpareille mahtinäytöksen ampumalla ensin kohteesta reilusti ohi. Muutaman laukauksen jälkeen sain kuitenkin yhden koneen kaadettua, vaikkei se lopulta kovin suuri haaste ollutkaan. Kaadon jälkeen koneesta sai revittyä itselleen erilaisia resursseja mukaan, josta Aloy pystyisi myöhemmin rakentamaan niin panoksia, kuin uusia esineitäkin. Täytyy myöntää, että pelistä tuli minulle hyvin vahvasti mieleen Assassin’s Creed 3, mutta huomattavasti sulavampana ja mielenkiintoisempana. Myös Horizonissa kerättiin erilaisia kasveja maasta, rautaa ja metallipalasia vihollisista, hypittiin korkeilla puissa ja metsästettiin eläimiä, vaikkakin ne olivat aivan eri tasoa perinteisestä peuraeläimestä. Horizonin maailma oli värikäs ja varsinkin sen piirtoetäisyys oli huikea. Vilkaisin ohjaimen päässä olevaa mustaa könttiä, samalla tajuten etten edes pelannut PS4 Pro:lla, vaan PlayStation 4 Slimillä. Ja jopa silloin peli näytti mahtavalta! Voin vain kuvitella, kuinka PS4 Pro ottaa pelistä vielä enemmän potkua irti ja tarjoilee silmänherkkua vieläkin enemmän. Huomiona vielä, Guerilla Games on ilmeisesti ottanut opikseen Killzone-pelien saamista moitteista, jossa pelin ulkoasua pilaa liiallinen linssiheijastusefekti. Horizonissa kyseistä kikkaa ei ainakaan liikaa viljelty.
Koska en halunnut liikaa pilata pelikokemusta pelaamalla peliä juonellisesti eteenpäin, kokeilin hypätä kalliolta uimaan ennen ohjaimen luovuttamista Melekkosen kouriin. Aloyn keho ei tosin osunutkaan veteen, vaan joen varrella sijaitsevaan rantakivikkoon. Henkihän siinä meni, joten Melekkonen sai aloittaa edelliseltä, tallennuspisteenä toimivalta, leirinuotiolta. Seurasin hänen pelaamistaan myös hetken, kunnes kello oli jo niin paljon että jouduimme molemmat lähtemään kotiin ja valmistautumaan seuraavaa päivää varten. Jäin kuitenkin kaipaamaan lisää, sillä varsinkin pelin tarina vaikutti erittäin mielenkiintoiselta. Joudun kuitenkin odottamaan vielä hetken, sillä Horizon Zero Dawn julkaistaan 1. maaliskuuta. Uskon kuitenkin odotuksen kannattavan.