Suuret pelijulkaisut ovat aina pyrkineet loistamaan visuaalisesti, mutta onko viime aikojen julkaisuissa graafinen ulosanti vienyt jo liikaakin huomiota pelien uudelleenpeluuarvolta ja sisällöltä? Viimeisimpänä aiheen nosti pintaan The Order: 1886, jota on kritisoitu niin tavallisten pelaajien kuin peliarvostelijoidenkin suunnalta tarinan lyhyyden vuoksi. Lisäkritiikkiä peli on saanut yksinpelin mitättömästä uudelleenpeluuarvosta, eikä pelissä ole moninpeliäkään, johon hypätä kampanjan jälkeen. Olisiko liian lyhyeksi haukuttu The Order: 1886 herättänyt pelaajissa vähemmän negatiivisia ajatuksia, jos sen kampanja olisi kestänyt vaikka neljä tuntia pidempään? Tuskin. Mutta grafiikka on ainakin komeaa, ja sillä on kiva demota omaa uutta konsolia kavereille!
The Order: 1886 ei suinkaan ole lähihistorian ensimmäinen julkaisu, joka kärsii nätti mutta tylsä -syndroomasta. Xbox Onen tekniikkademoksikin kutsuttu Ryse: Son of Rome on vallan mainio esimerkki siitä, kun pelin arvostelusta saa lukea lauseen ”peli näyttää erittäin hienolta, mutta”. Pelit ovat viihdetuotteita, ja niitä pelataan viihtymisen vuoksi. Mistä lähtien pelin tylsyys on ollut vähemmän merkitsevää, jos peli on graafisesti näyttävä? Tylsä on tylsää, sahalaidoilla tai ilman.
Lyhyen juonen sisältäviä julkaisuja puolustellaan usein tyylikkäänä, elokuvamaisen tiiviinä tarinankerrontana. Ongelmana elokuvamaisissa, tarkasti kädestä kiinni pitävissä peleissä on se, että pelit ovat pelejä, eivät elokuvia. Sohvalle alas istunut pelaaja haluaa melko varmasti tehdä jotain, kun taas elokuvia katsova ihminen haluaa katsoa jotain.
The Orderin saavuttua eri pelifoorumeilla vaadittiin muun muassa, että pelien vähäinen sisältö näkyisi myös hintalapussa. Miksi maksaisin täyden hinnan pelistä, joka tarjoaa viisi tuntia kädestä pidettyä, ”elokuvamaista”, toimintaa, eikä anna ainuttakaan syytä pelata itseään uudelleen läpi? Miksi väkisin pidennetty ja itseään toistava kahdeksan tuntia kestävä kampanja olisi enemmän hintansa arvoinen kuin tiivis viiden tunnin paketti, jonka läpäisy on joka kerralla erilainen? Jokaisen pelijulkaisun hinnoittelu on oma tapauksensa ja jokainen tehty ostopäätös on tuomio hinnoittelun oikeellisuudesta.
Miksi sitten esimerkiksi Call of Duty -sarjan lyhyet ja putkimaiset kampanjat ovat sen oikeutetumpia kun paljon negatiivista huomiota saanut The Order? Call of Duty -pelisarjan tekeleen ostanut pelaaja voi lyhyen kampanjan jälkeen siirtyä ainakin moninpelin puolelle tekemään jotain, The Orderin ostanut ei.