Suurena penkkiurheilijana ja ahkerana Xbox-pelaajana syksy on minulle ja monelle muullekin parasta aikaa vuodesta. Syksyn aikana ehtii postiluukku kolista kovaankin tahtiin, jos on tottunut vuoden aikana pelailemaan useampaakin urheilupeliä. Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella suurimpia urheilubrändejä, niiden vuosipäivityksiä ja niiden tarpeellisuutta. Tarkastelun alla ovat pääasiassa NHL-, NBA-, NFL– sekä FIFA– ja PES-sarjat, joita on henkilökohtaisesti tullut pelattua jopa enemmän kuin tarpeeksi. Jätän suosiolla autourheilupelit pois listasta, johtuen lähinnä meikäläisen pienestä mielenkiinnosta lajeja kohtaan ja vain pintaraapaisun tasoisesta kokemuksesta.
Urheilupelien valtikka on ollut jo muutaman vuoden EA Sportsin toimiston seinällä, ja näyttää siltä, ettei se hevillä sieltä irtoa. Jääkiekon saralla viimeisin kilpailija 2K Sports jätti leikin kesken vuosikymmenen vaihteessa eikä ole sen jälkeen palannut maisemiin. Samoilla linjoilla ollaan jenkkifutiksen saralla, kun 2K pakotettiin ulos NFL-markkinoilta EA:n lyödessä täyden lisenssisopimuksen pöytään vuonna 2004. Tällä liikkellä pakotettiin kilpailijat pelilaudalta kokonaan, ja vuoden 2009 jälkeen sopimusta jatkettiin vielä neljällä vuodella sekä huhujen mukaan 300 miljoonan dollarin arvoisella jatkosopimuksella. Pro Evolution Soccer on vääjäämättä jäänyt FIFA:n jalkoihin oltuaan edellä aikaisemmin 2000-luvulla. Parketin puolella NBA 2K -sarja, joka on useasti palkittu vuoden parhaana urheilupelinä on saanut tampattua EA:n vastaavan Live-sarjan takaisin suunnitteluun. NBA Live on yrittänyt muutamana vuonna comebackia mutta vedetty takaisin syystä tai toisesta. Ironista kyllä että NBA 2K:n suurimpana menestyksen syynä on ollut pääsuunnittelija Mike Wang, joka piipahti EA:lla mutta palasi lopulta takaisin 2K:n palvelukseen. Tuloksena tästä syntyi NBA 2K11, joka on myynyt maailmanlaajuisesti 5,5 miljoonaa kopiota.
Urheilupeligenren todellinen syöpä on tällä hetkellä kilpailijoiden vähyys. Lisenssioikeudet ovat lähinnä EA Sportsin ja 2K Sportsin hallinnassa. Pienempien pelistudioiden on todella vaikeaa murtautua markkinoille ilman maailmaa mullistavaa ideaa. Lähinnä mahdollisuudet ovat rajoittuneet humoristisiin peleihin, sillä pyörää on vaikea keksiä uudelleen. 505 Gamesin jenkkifutispeli Backbreaker on viimeisimpiä pieniä valopilkkuja markkinoilla heidän yrittäessään tuoda uutta dynaamista Euphoria-pelimoottoria esille. Backbreaker kuitenkin kärsi pelin muuten surkeasta laadusta eikä löytänyt pienen kannattajakuntansa lisäksi suurta suosiota.
Syksyn aikana sporttifaneilla ei ole ainakaan pelaamisen puutetta. Joka vuosi samoihin aikoihin tulevat uudet painokset brändeistä, mutta kuinka tarpeellisia ne ovat? Monen pelaajan suusta on kuulunut nurinaa, kun uusimmassa versiossa ei olekaan kuin marginaalisia muutoksia edelliseen verrattuna. Toki peliala on brutaalia ja kuluttajat vaativat useasti kuuta taivaalta pelien suhteen. Myyntiluvut kuitenkin puhuvat puolestaan, ja harvalla on oikeasti rohkeutta hylätä sitä rakasta NHL- tai FIFA-peliään edes vuodeksi. Useasti pelaajat jakautuvatkin kahteen leiriin: niihin, joiden on pakko saada joka vuosi uusi versio vaikka erot olisivatkin marginaalisia ja niihin, jotka pystyvät pelaamaan sitä vanhempaa versiota muutamankin vuoden. Onhan se kieltämättä iso panostus vuodessakin laittaa muutamaan peliin kiinni jopa satoja euroja ja toistaa sama rumba uudestaan seuraavana vuonna. Pahimmassa tapauksessa uusi versio saattaa tuntua vain kokoonpanopäivityksiltä ja kiillotetulta imagolta eikä tarjoa yhtään mitään uutta. Parhaassa tapauksessa kyseessä saattaa olla täydellinen askel, tai kaksikin, eteenpäin. Useaa urheilupelisarjaa pelanneena on helppo huomata, että lähes poikkeuksetta hommassa mennään eteenpäin. Harvemmin ollaan nähty mittavia takapakkeja á la NBA Live.
Viime aikoina on tullut esiin paljon skismaa myös pelitalojen sisällä. Mike Wangin tapaus on loistava esimerkki isojen firmojen toimintatavoista. Wangin ei annettu toteuttaa ja viedä pelisarjaa siihen suuntaan, mihin hän olisi halunnut. Tavallisesta pelaajasta ja foorumiaktiivista EA Sportsille Maddenin pariin töihin siirtynyt AJ Dembroski erosi toissa viikolla toimestaan tunnettuaan olonsa kahlituksi. Vaikka pelin kehittäjät ja suunnittelijat haluaisivat tuoda esiin uusia puolia pelistä, ei siihen välttämättä ole mahdollisuuksia, kun isoilla herroilla on mielessään vain Call of Duty -luokan myyntitilastot. Dembroskin avautuminen julkisesti toi esille kolme pointtia: edellä mainittu myyntitilastojen tuijottaminen, uusien ideoiden epäonnistuminen epäpätevien suunnittelijoiden takia ja jopa valehtelemista kuluttajalle kustantajan toimesta. Toki tämä on vain yhden ihmisen julkinen mielipide, mutta moni pystynee siihen samaistumaan.
Millä urheilupelit sitten myyvät? Autenttisuus on yksi suurimmista syistä. Monet pelaajat haluavat idoliensa urheilun saralla näyttävän, kuulostavan ja pelaavan kuin oikeat vastineensa. Sen takia oikeat lisenssit ovat todella tärkeässä roolissa varsinkin joukkueurheilun parissa. Oikeat pelaajat, joukkueet ja olosuhteet luovat autenttista tunnelmaa. Perimmäisin syy vuosittaiseen ostopäätökseen lienee kuitenkin pelkästään niinkin yksinkertainen syy kuin urheiluhulluus. Tämä voi olla monelle muulle vaikeata ymmärtää. Pääasiassa urheilukaudet kestävät sen 6-9 kuukautta, ja tauko ennen uutta kautta on piinallista aikaa fanille. Siinä sitten kituutellaan useampi kuukausi ja kerätään hypea ennen uutta kautta. Sporttifaneille on kuin huumetta, kun oman suosikkilajin uusi kausi lähestyy ja samalla on saatava se uusin peli kokoonpanoineen ja mahdollisuuksineen. Tämän joko ymmärtää, tai sitten ei ymmärrä. Olen itse käynyt lukemattomia keskusteluita siitä, kuinka urheilupeleissä ei ole mitään järkeä, tai kuinka ammattilaisurheilu on turhaa. Tietenkin nettiliigat, kaverit ja muuten vaan titaanien taisto Xbox Liven välityksellä ovat tärkeässä osassa kaikkea pelaamista.
Urheilupelit luovat jo itse lajilla hyvän luonnollisen kilpailuympäristön peliin, joka houkuttelee pelaamaan toista ihmistä vastaan. Urheilugenren parissa on myös huomioitavaa, että peliä ei periaatteessa voi ”läpäistä”. Pelaaminen ei ikinä lopu kesken, ja sen takia monet urheilupelit kestävätkin kovaa käsittelyä konsolin sisällä. Aina voi aloittaa uuden matsin ja nöyryyttää sitä verivihollista uudestaan.
Urheilupelien puolesta,
Wessoo
Myyntilukuja (kpl):
FIFA 12: 12,38 miljoonaa
Pro Evolution Soccer 2012: 3,45 miljoonaa
Madden NFL 12: 5,33 miljoonaa
NCAA Football 12: 1,75 miljoonaa
NBA 2K12: 5,21 miljoonaa