Valokeilassa-osiossa haastatellaan Livegamersin käyttäjiä, jotka syystä tai toisesta erottuvat edukseen. Tällä kertaa haastateltavana on yksi Livegamersin legendaarisimpia moderaattoreita, Darien Fawks.
Tervehdys ”Darppa” ja tervetuloa valokeilan loisteeseen.
– Kiitos paljon! Mukavaa olla välillä tälläkin puolella näitä artikkeleita. Olin muutaman kuukauden ajan haastattelijana tekemässä näitä.
Kerro hieman peliharrastuksestasi. Mistä pelaamisesi on alkanut?
– Tykkään hirveästi tällaisista haastatteluista, joten tarinaahan minulta tulee… Pelaamisen aloitin aikanaan mukulana Commodore 64:llä, joten minua voisi kaiketi jo kutsua wanhan koulukunnan pelaajaksi. C64:n jälkeen taloon tuli yksitellen Sega Megadrive, Gameboy, Sega Saturn, Sega Game Gear, Dreamcast, Xbox ja Xbox 360. Jossain vaiheessa meille hankittiin kotiin myös ikivanha Amstrad-tietokone, jolla varhaisteininä koitin koodailla tekstiseikkailuita. Tälläkin hetkellä itse asiassa suunnittelen erästä tekstiseikkailua, mutta nyt kohdealustana olisi PC ja tekovälineenä kätevä ilmaisohjelma.
Oletko henkeen ja vereen Sega-miehiä?
– Käytännössä olin Sega-miehiä niin kauan kuin se oli mahdollista, ja omistan jopa suhteellisen harvinaisen Sega-tietokoneenkin. Nintendon kanssa konsolisotailuni oli vielä leikkisällä pohjalla, mutta Sonya vastustin aikanaan täydestä sydämestä. Bomfunk MC’s -bändin musiikkivideotkin ärsyttivät, kun niissä oli aina jotain Sony-kamaa tai jopa niin sanottuja Pleikkareita. Sega-miehelle tuo alkuperäisen Playstationin valtakausi oli hankalaa aikaa. Jossain vaiheessa nielin kuitenkin ylpeyteni ja hankin Playstation 2:n lyhyeksi aikaa Singstaria ja vanhaa kunnon Final Fantasy 7:ää varten. Siinä vaiheessa näkisin, että nuoruuteni merkittävin konsolisotameininki oli ohi. Sega oli tainnut tuolloin jo vetäytyä konsolibisneksestä, joten asetelma ei enää ollut samanlainen, vaan vastassa oli kaksi megafirmaa: Sony ja Microsoft.
Mitä peligenrejä olet kuluttanut aikanasi eniten?
– Peligenreissä olen aina ollut suhteellisen moniruokainen, mutta erityisesti kaikenlaiset seikkailupelit ja roolipelit ovat mieleeni. Pelissä pitää olla minusta sielua; shootereista ja muista ammuskelupeleistä harvemmin jää minulle niin paljon muistoja kuin esimerkiksi Lost Odysseyn tapaisista upeista roolipelitarinoista.
Mikäli joku haluaa fiilistellä vanhoja Sega-muistoja, niin olen nostalgisena henkilönä oikea toveri siihen. Jet Set Radiot, Phantasy Starit, Shining Forcet, Sonicit, Skies of Arcadia, Metropolis Street Racer, Shenmue, NiGHTS, Panzer Dragoonit… Listaa voisi jatkaa loputtomiin, ja jo nyt kouraisee vatsasta, kun jäi niin monta pysyvän jäljen jättänyttä nimikettä mainitsematta… näinpä luettelenkin lisäksi vielä Dark Saviourin, Land Stalkerin, Blue Stingerin, Fur Fightersin, Fighters Megamixin, Story of Thor 2:n, Light Crusaderin, Quackshotin, Chu Chu Rocketin, Burning Rangersin ja Toy Commanderin. Ja vieläkin kouristaa ja pirusti.
Millaisella tasolla peliharrastuksesi on nyt vuonna 2012?
– Nykypäivänä pelaan varsin kausiluontoisesti, mutta koitan edelleen kahlata kaikki kiinnostavimmat pelit lävitse. Viimeksi Mass Effect -saaga piti minut kiireisenä. Kaapista löytyy myös Skyrimin, Witcher 2:n ja Soul Calibur V:n kaltaisia hittejä, joita en ole vielä kerennyt oikein edes aloittaa. Uusista peleistä odotan eniten Castlevania: Lords of Shadow 2:ta. Ensimmäinen osa tuossa sarjassa oli aivan loistava. Hankkikaa se, jos olette missanneet! Toinen ehdoton hankinta on Phantasy Star Online 2, sillä Darien Fawks -nimimerkinkin taival lähti aikanaan alkuperäisestä PSO:sta.
Mistä tämä Darien Fawks -nimi sitten oikein tulee?
– Darien Fawkes oli Vincent Ventrescan esittämä Näkymätön mies -hahmo samannimisessä sarjassa. Loin hahmon uudelleen Phantasy Star Onlineen, mutta silloin ongelmana oli rajallinen nimitila, joten pudotin e-kirjaimen pois. Tämä ei kuitenkaan vaikuta nimen lausuntaan, sillä e-kirjain tuossa kohtaa on muutenkin painoton.
Livegamers on perustettu alkuvuodesta 2003, ja itse olet liittynyt 4.7.2003, joten olet jo vanha kehäkettu. Oletko kuulunut koko ajan ylläpitoon?
– Nykyään aika kuluu niin nopeasti, että en edes muista, milloin olen liittynyt ylläpitoon. Olisikohan se ollut joskus 2007 tai 2008. Ensimmäinen Livessä tapaamani suomalainen oli joko nykyään työkseen pelaava Killi tai sivuston aloittanut Nurkkamestari. Pienet olivat piirit vielä tuolloin. Sivustolle löysin ihan vain näiden ja muiden henkilöiden kehotuksesta.
Miten LG on noista ajoista muuttunut?
– Livegamers on muuttunut noista ajoista varsin paljon, mutta pääidea on pysynyt samana. Keskustelupalsta ja klaanialue ovat kaiketi olleet lähes alusta asti sivuston suurin suola. Yhtenä henkilökohtaisesti suurena muutoksena pitäisin itse sitä, kun jossain vaiheessa siirryin foorumikirjoittelusta sivuston kulisseihin. Jossain vaiheessa käytin vapaa-ajastani aivan huikeita määriä foorumikirjoitteluun ja olin kaiketi yksi tunnetuimmista käyttäjistä. Tykkäisin ainakin ajatella, että poissaolonikin on jollain tasolla noteerattu. Nykyään en ole pysynyt enää perässä siinä, kuinka hyvin yksittäiset käyttäjät erottuvat joukosta tai kuinka yleisellä tasolla sivustolla keskustellaan.
Tällä hetkellä LG:ssä tunnuttaisiin elävän jonkinlaista nousukautta, mistä suurin kiitos kuuluu ehdottomasti Tiitulle, joka on kovalla työllään tehnyt LG:tä tunnetummaksi myös sivuston ulkopuolella. Arvostelukappaleita ja kisapalkintoja tulee tällä hetkellä enemmän kuin koskaan, koska Tiitu on ruorissa ollessaan pitänyt välit hyvinä ja johtanut mainiosti. Nainen miesvaltaisella nörttisivustolla paimentamassa… Pyyteetön hatunnosto.
Ketkä käyttäjät ovat jääneet mieleen vuosien varrelta?
– Mielenkiintoinen kysymys, jonka vastausta pitää harkita tarkoin. Tekee todellakin mieli namedropata useita mahtavia tyyppejä tähän kohtaan!
Aikanaan minulle oli kunnia-asia, että koska olin foorumilla aktiivinen, tuli minun pyrkiä olemaan sosiaalinen myös sen ulkopuolella. Tämän vuoksi olenkin tavannut lukuisia mukavia livettäjiä myös verkon ulkopuolella.
SimSonic on lapsuudenystäväni, ja olemme edelleen silloin tällöin yhteyksissä, vaikka hän onkin jo avioitunut ja kovaa vauhtia siirtymässä politiikkaan. MattiK:hon tutustuin muutama vuosi sitten Halo 2:n aikoihin, ja häntä tapasin parisen kuukautta sitten viimeksi. Naispuolisen Madnodin kanssa näemme toisinaan ja olemme ystäviä, SpionChickin kanssa näimme pari vuotta sitten enemmän. Ninya asuu lähettyvillä. Jusa74 on mukava tyyppi. TwistableApina, Lotikka ja Finlandman ovat tulleet hyvin tutuiksi. Razoriuksen kanssa olemme toisinaan yhteyksissä. Boss IcemanFi on hyvä tyyppi. Juh4zun kanssa tuli joskus pikaviestiteltyä mukavia. Livegamersin melkein koko henkilökuntaakin näkee pari kertaa vuodessa.
Foorumilta tulee myös mieleen lukuisia heeboja, joita ei varmaan koskaan pysty unohtamaan. Mossen kanssa joskus nahisteltiin, mutta ne ajat ovat takanapäin. Don Tillen kanssa tehtiin aikanaan sovintoa pikaviestitse. Mukava Papa Fierce -veljeskolmikko ei ole unohtunut mihinkään. Petri Koo oli legendaarinen heebo… Tätäkin listaa voisi jatkaa maailman tappiin. Paljon olen itsestäni oppinut LG:ssä. Ehdottomasti suosittelen foorumikirjoittelua ja ylipäätään suun avaamista ihmisille. Tekevälle sattuu.
Lg:n blogejasi kehutaan todella hyviksi ja osa jopa sanoo niitä parhaiksi, mitä ovat lukeneet. Miksi ne ovat niin hyviä?
– Tämmöistäkö kylillä kuuluu? Todella mukava kuulla, sillä kirjoittaminen on aina ollut suurimpia intohimojani, ja siitä saa kiittää paljolti Livegamersia. Livegamersin kautta innostuin kirjoittelemaan pitkiä postauksia ja samalla myös keskustelemaan itseni kanssa. Tämän vuoksi näenkin, että foorumikirjoittelu antoi minulle hyvät valmiudet aikuiselämään. Minua ei koskaan päästetty liian helpolla, vaan mielipiteeni ja elämänfilosofiani haastettiin aina rajusti, minkä vuoksi opin paljon itsestäni sekä ympäröivästä maailmasta. Toivon mukaan tämä näkyy myös kirjoituksissani, jotka tosin nykyään ovat siirtyneet ”runoilijapojan pohdinnoista” lähinnä leppoisiin ja mahdollisimman helppolukuisiin teksteihin.
Wanhassa LG-blogissani on edelleen kaikenlaista pohdintaa elämästä, mutta nyttemmin olen pyrkinyt siirtämään ajatuksiani tekotasolle. Elämää on hyvä pohtia, mutta pohdinnan ei pitäisi olla liian suuri itseisarvo… liika ajattelu ja neuroottisuus on ollut minulla pitkään ongelmana, mutta vähitellen olen alkanut vapautua sen ikeestä.
Edelleen tykkään silloin tällöin kirjailla blogeja esimerkiksi Euroviisu-arvioista. Välillä on kiva teroitella kynäänsä myös vaikkapa runojen tai novellikirjoitusten kautta. Erityisesti pidän saamistani kommenteista, jotka ovat viime aikoinakin olleet oikein mukavia ja piristäviä. Random kiitos nyt vaikkapa KeHville taannoisesta mukavasta blogikommentista.
Jaat myös mielipiteet käyttäjien keskuudessa: osa vihaa sinua täysin, osa taas rakastaa. Mistäs luulet tämän johtuvan?
– Tykkäisin ajatella, että nykypäivänä kukaan ei enää ”vihaa minua täysin”. On totta, että etenkin Livegamersin alkuaikoina ja muutamana ensimmäisenä vuonna olin todella aktiivinen postaaja ja kenties vähän outolintukin toisinaan. Osa ajatuksistani oli nuoruuden ylpeyden sävyttämiä. Hehkutin muun muassa aika usein sitä, kuinka minulla oli lukiossa kymppi enkussa. Samoin vannoin raivoraittiuden nimeen ja kritisoin muiden päihteidenkäyttöä. Kuusi vuotta sitten kävin lisäksi sivarin armeijan sijasta.
Nyt moni asia on muuttunut. Nuoruuden ylpeys on häipynyt ja osaan myöntää, että minulla on lukuisia huonoja puolia tasapainottamassa erinomaisuuttani. (Vitsi.) Absolutismini ei myöskään kestänyt kuin 19,5-vuotiaaksi asti, ja sen jälkeen alkoholinkäytön määrä on vaihdellut välillä korkeaksikin. Sivaripäätökseni kanssa olen edelleen aivan sinut. Päällisin puolin pidän siitä, millainen ihminen minusta on tullut ja kuinka mukavia ystäviä ja ihmisiä minulla on ympärilläni. Kaikki huomiset tulevat eilisistä, joten samoin kuin jotkut sanovat inttiajoista, minä sanon koko elämästäni, että hetkeäkään en vaihtaisi pois.
Kiitos haastattelusta! Mitä terveisiä tahtoisit lähettää käyttäjillemme?
– Oli mukava tulla haastatelluksi. Sellaisia terveisiä voisin lähettää, että pitäkäähän lippu korkealla ja tavoitelkaa unelmianne. Suurin este unelmienne edessä olette te itse. Olkaa tinkimättömästi omia itsejänne ja kartoittakaa oma tienne huipulle. Aina elämä ei ole helppoa ja välillä vähän v******a, mutta elämä kannattaa kuitenkin ottaa seikkailuna.
Tuossa nyt noin niin kuin elämänohjeita. Itselläni oli esimerkiksi lukion jälkeen muutama tylsähkö ja tuskallinen välivuosi, mutta kaikesta oppii jotakin ja nyt minulla on mukava työpaikka, kaivattu opiskelupaikka, kiva pieni kämppä ja aivan ihana tyttöystävä. Noin pari vuotta sitten tähän aikaan minulla ei ollut näistä yhtään mitään.