Joulu on perinteiden aikaa; joillekin se tarkoittaa jokavuotista joulukorttien ja -koristeiden väsäilyä, ylenpalttista leipomista tai myöhään yöhön jatkuvia kinkunvalvojaisia. Olipa kyseessä minkälainen perinne tahansa, niin sen merkitys on usein sama – nämä ovat aktiviteetteja, jotka määrittelevät monelle koko joulutunnelman. Minun jouluperinteeni koostuvat puolestaan lähes kokonaan elokuvien katsomisesta. Joulussa ei vain yksinkertaisesti olisi samaa tunnelmaa, jollen kuulisi Home Alone -elokuvan tunnusmusiikkia, James Stewartin hurmiomaisia jouluntoivotuksia It’s a Wonderful life -elokuvassa tai Bruce Willisin sarkastisia letkautuksia Die Hard 1 & 2 -elokuvissa. Kunkin mestariteoksen tapahtumat sijoittuvat tietysti vahvasti joulunaikaan, mutta se ei ole ainoa syy niiden tärkeään rooliin jouluperinteissäni – nämä ovat elokuvia, joiden parissa olen jouluni viettänyt pienestä lapsesta lähtien.
Tästä pääsenkin mieleeni putkahtaneeseen kysymykseen: miksi mikään videopeli ei ole saavuttanut yhtä suurta roolia joulunvietossani? Tämä on mielestäni erikoista, sillä olen omistanut jonkinlaisen videopelikonsolin aina pienestä pojanklopista lähtien, ja pidänkin itseäni jonkintasoisena videopelinörttinä, joka kuluttaa suurimman osan vapaa-ajastaan pelien parissa. Tästä huolimatta, kun joulu saapuu, oma pelaamiseni oikeastaan vain vähenee – puhumattakaan siitä, että minulla olisi jokin tietty peli, jonka läpäisisin vuosittain joulutunnelmaa hakien. Toki Die Hard- ja Home Alone -elokuvista on olemassa myös videopeliversiot, ja vaikka etenkin Die Hard Trilogy -pelin parissa tuli nuorena vietettyä paljon aikaa, ei se ole kuitenkaan tarttunut mukaan samalla lailla kuin mainitsemani elokuvat.
Mistä tämä videopelitön jouluperinteeni voi sitten johtua? Yksi todennäköinen syy on se, että pelit olivat 1990-luvun alkupuolella vielä sen verran yksinkertaisia, että sen ajan lempipelit eivät jaksa enää nykyään viihdyttää minua samalla lailla kuin lapsena – hyvien elokuvien kohdalla samanlaista vanhenemista ei kuitenkaan yhtä helposti tapahdu. Toinen mahdollinen syy on, että pelien läpäiseminen vaatii huomattavasti enemmän aikaa ja huomiota, eikä niitä voi elokuvien lailla pikaisesti nautiskella muun joulunvieton yhteydessä. Näiden asioiden lisäksi mieleeni ei myöskään putkahda montaakaan videopeliä, joiden tapahtumat sijoittuisivat joulunaikaan tai jotka sisältäisivät jonkinlaisen erityisen joulusanoman – en toki väitä, etteikö jokin peli voisi olla osa jouluperinnettä, vaikka se ei jouluteemaa sisältäisikään.
Olisikin mielenkiintoista kuulla miten Livegamersin käyttäjät viettävät joulunsa? Onko jollain videopelillä erityinen paikka teidän jouluperinteissänne? Ja jos on, niin miten se kyseisen kunnian saavutti? Itse todennäköisesti jatkan videopelitöntä jouluperinnettäni hamaan loppuun saakka, sillä uusien perinteiden omaksuminen tuntuu vuosi vuodelta vaikeammalta, ja toisaalta, miksi hankkia uusia, kun vanhat toimivat edelleen niin hyvin?