Arvostelussa Resident Evil 7: Biohazard: Gold Edition

Kirjoittanut: Livegamers

13.02.2018

Viime vuonna Capcomin suurin pelisarja Resident Evil sai uuden jatko-osan. Tuolloin Bullitus antoi sille 90 pistettä täydestä sadasta, kehuen muun muassa pelin tarinaa ja tunnelmaa. Bakerin perheen salaisuuksiin jäi kuitenkin muutamia aukkoja, joita on sittemmin täytelty jälkikäteen julkaistuilla lisäosilla. Viimeisen lisäosan myötä julkaistiin myös kokoelmapaketti Resident Evil 7: Biohazard: Gold Edition. Emopelin lisäksi levylle on pakattu kaikki lisäosat, lukuun ottamatta Not A Heroa. Kyseinen lisäosa on kuitenkin täysin ilmaiseksi ladattavissa, joten kai senkin voi laskea settiin mukaan. En ala pääpeliä enempää perkaamaan, sillä kultaversio ei tee siihen mitään muutoksia.

Kiellettyjen arkistojen sidotut painajaiset

Aloitetaan Banned Footage Vol 1:stä, joka sisältää lisäosat Nightmare, Bedroom ja Ethan Must Die. Nightmare on selviytymisminipeli, jossa päätarinasta ja jo pelin demoversiosta tuttu Clancy Jarvis yrittää selvitä yön yli piileskellen Bakerin perheen kellarissa. Todellisuudessa kyseessä on perinteinen aaltopelimuoto, jossa tapetaan tietty määrä vihollisia ennen seuraavaa aaltoa. Aaltojen välissä voi rakentaa uusia aseita ja kehittää taistelutaitoja käyttämällä kentistä löytyviä pulttimurskaimia. Kuten kaikkien muidenkin pelien aaltomuodot, myös Nightmare käy äkkiä tylsäksi, ellei pisteidenkeruu ja saavutukset kiinnosta. En keksinyt itselleni mitään järkevää syytä kokeilla pelimuotoa yhtä kertaa enempää.

Bedroomissa Clancy-raukka on jälleen vangittuna, mutta tällä kertaa Bakerin perheen vierashuoneen sänkyyn. On illallisen aika ja perheen äiti Marguerite tulee tarjoilemaan vieraalle kotitekoista lihakeittoa, mutta joutuukin keskeyttämään ruokailun äkillisesti ja poistuu huoneesta. Tällä välin pelaajan tulee irrottaa Clancy sängystä ja paeta. Koska kyseessä on Resident Evil, ei se onnistukaan ihan vain ovesta ulos kävelemällä, vaan ratkomalla pelisarjasta tuttuja puzzleja. Bedroomissa on kuitenkin oma kikkansa, sillä äiti tulee pian takaisin. Kun näin käy, on Clancyn parempi olla taas sängyssä kahlittuna, muuten käy huonosti. Äiti on myös erityisen tarkka ympäristöstään ja huomaa kaikki pienetkin virheet huoneessa. Mikäli kaikkia esineitä ei laita paikoilleen tismalleen samalla tavalla kuten ne alunperin olivat, Clancy kärsii. Bedroom on hauska ja mielenkiintoinen Escape Room -kokemus, jonka jaksaa mielellään pelata. Tarinaan se ei tuo mitään uutta, mutta kyllä sen parissa puolisen tuntia viihtyy.

Ethan Must Die on uusi vaikeustaso, jossa pelataan yksi pääpelin vaihe uudelleen läpi. Aluksi päähenkilö Ethanilla on mukanaan vain veitsi, mutta hän voi löytää uusia esineitä ja aseita erilaisista arkuista. Arkuilla on harvinaisuustasot ja mitä harvinaisempia ne ovat, sitä parempaa tavaraa ne sisältävät. Kaikki pelin tavarat ja arkut ovat satunnaisesti generoituja, joten jokainen pelikerta on omalla tavallaan erilainen. Pelimuoto on myös normaalia vaikeampi, sillä Ethan saattaa kuolla kertalaakista. Kun näin käy, Ethan syntyy uudelleen pelialueen alkuun. Kuolemakohdassa on kuitenkin nyt patsas, jonka rikkomisesta jäljelle jää yksi hallussa ollut esine. Valinta on satunnainen, joten yleensä tarjolla on se huonoin vaihtoehto. Ethan Must Die on oikeastaan aika tylsä ja turha lisäosa, sillä koko kohtaus on nähty jo pääpelissä, mutta nyt se on vain hieman erilainen uusine esineineen.

Kiellettyjen arkistojen tyttäret ja synttärit

Toinen lisäosapaketti on nimeltään Banned Footage Vol. 2 ja sisältää lisäosat Daughters, 21 ja Jack’s 55th Birthday. Jack’s 55th Birthdayssa perheen isällä, Jack Bakerilla, on syntymäpäivä, mutta hän ei halua lahjoja. Sen sijaan mies himoitsee erilaisia herkkuleivoksia ja kakkuja, joita päätarinasta tuttu Mia Winters joutuu etsimään. Jo tässä vaiheessa meinasin sammuttaa pelin, koska idea koko lisäosaan on niin typerä ja väkinäinen, ettei se kiinnostanut tippaakaan. Päätin silti kokeilla ja se oli juuri kuten arvelinkin. Tarkoitus on kulkea ympäriinsä Bakerin talossa, tappaa vihollisia ja etsiä raaka-aineita erilaisiin kakkuihin. Pelialue on täytetty erilaisin koristein ja värikkäin serpentiinein, vihollisilla laahustavat juhlahatut päässään ja pelin aseet ampuvat konfetteja. Taustalla soi leppoisa kantrimusiikki ja Jack huutelee vähän väliä ”Tuo ruokaa! Mahani kurnii jo, minähän kuihdun tänne!” Vartin jälkeen olin valmis, ei jatkoon.

21:ssä Clancy Jarvis on jälleen pahassa pinteessä, sillä nyt hän joutuu pelaamaan Blackjackia perunasäkillä peitettyä vankia vastaan. Kyseessä on oikeasti Lucas Bakerin rakentama sairas peli, josta vain toinen voi selvitä. Joka kerta kun toinen häviää, hän joutuu kärsimään erilaisin tavoin, esimerkiksi saaden voimakkaita sähköiskuja tai menettämään sormia. Koska kyseessä on Lucasin ylläpitämä peli, Blackjackissa on mukana myös erilaisia bonuskortteja, joilla voi muuttaa pelin kulkua esimerkiksi poistamalla tai lisäämällä vastustajan kortteja. 21:ssä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta Blackjackin pelaaminen ei vain jaksa kiinnostaa. Se ei myöskään tuo mitään uutta saati merkittävää pelin tarinaan.

Banned Footage Vol. 2:n viimeinen lisäosa on Daughters, joka on oikeastaan ainoa suositeltava lisäosa kummastakaan paketista. Se kertoo ajasta ennen pääpelin tapahtumia, jolloin Bakerin perhe oli vielä normaali maalaisperhe Louisianasta. Daughterissa pelataan perheen tytärtä, Zoe Bakeria. Lisäosa alkaa, kun Jack Baker tuo taloonsa suolta löytämänsä tytön. Mikäli olet pelannut pääpelin, tiedät varmastikin kuka tuo tyttö on. Daughters on mielenkiintoinen lisäosa, sillä se näyttää Bakerin perheen normaaleina ja mukavina ihmisinä, jotka muuttuvat pienen lapsen takia mielipuolisiksi ja kuolemattomiksi kannibaaleiksi. Oikeastaan lisäosan ainoa miinus on sen kesto. Daughtersin nimittäin läpäisee reilussa varttitunnissa.

Sankareita, onko heitä?

Kun kielletyt arkistot ovat koluttu läpi, tarjolla on vielä ne oikeat tarinalisäosat, joista ilmaiseksi ladattava Not A Hero jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin pääpeli loppuu. Eveline ”perheineen” on päihitetty ja Ethan viety turvaan, mutta Lucas Baker piileskelee edelleen jossain lähiseudulla ja S.T.A.R.S. -veteraani Chris Redfieldin on löydettävä hänet. Not A Hero vie Chrisin pääpelin lopussa tavattuihin kaivoksiin, jossa vastaan tulee uudenlaisia vihollisia ja ansoja. Aseistuksena Chrisillä on mukanaan pistooli, veitsi, kranaatteja ja automaattihaulikko. Myös hänen lähitaistelutaidot ovat selvästi Ethanin vastaavia paremmat. Kuten alkuvarustuksesta jo saattaa päätellä, kyseessä on huomattavasti toimintapainotteinen kokemus pääpeliin verrattuna. Ei kuitenkaan hätää, Resident Evil 6:n tasolle ei sentään mennä.

Not A Hero on mielenkiintoinen lisäosa pelata, varsinkin jos Chrisin myötä myös pelisarjan aiemmat pelit ovat tuttuja. Huono puoli Not A Herossa on oikeastaan sen kesto ja pelialue. 90 prosenttia lisäosasta nimittäin tapahtuu pimeissä kaivostunneleissa, jotka ovat aina yhtä tylsiä, oli peli sitten mikä tahansa. Toinen huono puoli on sen kesto, mikä on kuitenkin vähän kaksijakoinen mielipide. Läpäisin lisäosan ajassa 59,22 minuuttia, Game Over-ruudun ilmestyessä neljä kertaa. Toisaalta, jos lisäosan läpäisy kestäisi monta tuntia, tuntuisi se liialliselta venyttelyltä, sillä kyseessä on kuitenkin perinteistä FPS-räiskintää.

Lisäreistä paras tarjoaa uuden hahmon ja uudet keinot

Viimeinen ja samalla myös paras lisäosa on nimeltään End Of Zoe, jossa Jack Bakerin veli, Joe Baker, löytää Evelinen takia kalkkeutuneen veljentyttärensä Zoen. Suolla asustava partasuu vie tyttären kotiinsa ja ottaa samalla vangiksi yhden lähistöltä löytyneen Umbrella-sotilaan. Muutaman luuvitosen jälkeen sotilas kertoo Joelle, että kalkkimutaatioon on lääke ja annos sitä sijaitsee lähellä olevassa sotilasleirissä. Koska kyseessä on rakas veljentytär, lähtee mies etsimään lääkettä. Koska Joe on erakoitunut ja alkoholisoitunut eräjorma, ratkoo hän usein ongelmansa takomalla kaikkia turpaan, eikä koske lainkaan tuliaseisiin. Hahmon kontrolleja on muutettu siten, että erilaisia näppäinkomboja yhdistämällä saa tehtyä tyylikkäitä erikoisliikkeitä ja lyöntisarjoja. Lisäosa on aika kieli poskessa tehty, sillä mukaan on ripoteltu myös yhden lauseen huumoria ja oikeastaan koko idea nyrkillä tapettavista virusmutanteista on vähintäänkin koominen varsinkin siinä vaiheessa, kun hirviötkin lähtevät nyrkkitappeluun mukaan ja yrittävät lyödä komeita ”baariheijareita” kohti Zoen leukaa. Loppumetreillä homma vedetään vielä enemmän läskiksi, mutta se jääköön spoilerisalaisuudeksi. End Of Zoe on kuitenkin oikeasti hauska ja viihdyttävä pelata ja se muuttaa pelin tunnelmaa kauhusta reilusti leppoisampaan suuntaan. Mitään Jack’s 55th Birthday -tyyppistä pelleilyä ei nyt sentään koeta, vaan kyseessä on enemmänkin Evil Dead 2 -elokuvan tyyppistä meininkiä. Kuten Not A Herokin, valitettavasti myös End Of Zoe kestää noin tunnin verran. Silti sen jokainen sekunti on täyttä timanttia ja onkin oikeastaan ainoa lisäosa, joka on suositeltua ostaa. Läpipeluusta saa myös mukavia palkintoja vastineeksi.

Alokkaalle erinomainen, muuten keskinkertainen

Resident Evil 7: Biohazard: Gold Edition sisältää paljon turhaa, mutta myös paljon hyvää ja ainakin paljon erilaista pelattavaa. Mikäli kuitenkin omistaa jo peruspelin, en näe oikeastaan mitään syytä ostaa pelin kultaversiota, ellei se nyt satu olemaan halvempi kuin End Of Zoe ja Daughters -lisäosat yhteenlaskettuina. Ne ovat nimittäin ainoat lisäosat, jotka kannattaa pelata ja joista voi jopa maksaa, Not A Heron ollessa ilmainen kaikille. Harmittaa vain kausipassin ostaneiden puolesta, jotka odotusten jälkeen saivat vastineeksi Banned Footagen kaltaista roskaa. Mikäli myös pääpeli on kokonaan pelaamatta, on Gold Edition ehdottomasti oston arvoinen paketti ja arvosanaan voi tällöin heittää yhden kokonaisen tähden lisää.

Arvostelutähdet: 3,5 tähteä

Lisää kommentti