Kaksi vuotta sitten päivänvalon nähnyt Assassins Creed sekoitti omaperäisellä tavalla historiaa, tieteiskirjallisuutta, tasoloikkaa ja hiiviskelyä yhdeksi kokonaisuudeksi. Ubisoftin julkaisema peli oli pääosin onnistunut, mutta kokemusta nakersivat ennen kaikkea itseään toistava rakenne ja erittäin kankea taistelujärjestelmä. Jatko-osassa tekijät ovat selvästi ottaneet onkeensa saamastaan palautteesta, sillä Assassins Creed 2 on kaikin tavoin edeltäjäänsä parempi peli.
Italian renessanssi
Assassins Creed 2 jatkaa suoraan siitä, mihin alkuperäinen peli päättyi. Lyhyttä videopätkää lukuun ottamatta ensimmäisen pelin tapahtumia ei juurikaan pohjusteta, joten temppeliherrojen ja salamurhaajien keskinäisestä sodasta perillä oleminen helpottaa jatko-osaan kiinni pääsemisessä. Molemmissa peleissä kuljetaan rinnakkain kahdessa eri aikakaudessa: nykyajassa seurataan salamurhaajille sukua olevan Desmond Milesin edesottamuksia, mutta leijonanosa ajasta käytetään erikoisen Animus-laitteen uumenissa tutkien Desmondin valitun esi-isän tekemisiä menneisyydessä.
Ensimmäisen pelin Altaïr ibn La-Ahad oli persoonaton ja kasvoton kovanaama, joka koetti palauttaa salamurhaajan kunniaansa 1100-luvun lopun Lähi-idässä. Ezio Auditore da Firenze sen sijaan on Italian renessanssissa elävä tulisieluinen nuori mies, joka joutuu aikuistumaan liian aikaisin todistaessaan isänsä ja veljiensä teloituksen 17-vuotiaana. Ezio pakenee maaseudulle Monteriggioon, jossa Mario-setä paljastaa Ezion kuuluvan salamurhaajien sukuun. Tästä alkaa noin 20 vuotta kestävä kostoretki, jonka aikana naisiin menevästä koltiaisesta kasvaa taitava keski-ikäistyvä ”assassiini”. Vaikka Eziota eteenpäin ajava voima on saada hyvitystä sukulaisilleen, on juonessa toki isompiakin panoksia pelissä: Assassins Creed 2 on ansiokas uusi kappale temppeliherrojen ja salamurhaajien välienselvittelyssä.
Alkuperäisen pelin tarina oli erittäin yksinkertainen eikä se muuttunut kiinnostavaksi kuin vasta aivan loppumetreillä. Jatko-osassa Ezion matka säilyy vaihtelevana loppuun saakka ja jokainen tehtävä pohjustetaan hyvin etukäteen. Kaikki pelin henkilöt ovat enemmän tai vähemmän historiallisia aina Niccolo Machiavellista Leonardo da Vinciin saakka. Tällainen fiktiivisen tarinan kiinnittäminen historiaan tekee Assassins Creed 2:sta menneistä ajoista kiinnostuneen pelinörtin toiveunen.
Epätarkkaa tasoloikkaa ja paranneltua taistelua
Eziota ohjataan hyvin samalla tavalla kuin Altaïriakin, mutta tällä kertaa päähenkilössä tapahtuu paljon kehitystä sekä tarinallisesti että pelillisesti. Muutama uusi kiipeilytekniikka opitaan matkan varrella, mutta varsinkin erilaiset varuste- ja asepäivitykset tekevät ajan kuluessa Eziosta tehokkaamman salamurhaajan.
Valitettavasti alkuperäisen pelin suurimmat ongelmat ovat edelleen läsnä, joskaan eivät niin silmiinpistävinä kuin aiemmin. Kiipeileminen talojen katoilla on nautinto aina siihen saakka, kunnes pitäisi suorittaa tarkkoja hyppyjä joko takaa ajettuna tai tiukan aikarajan puitteissa. Epätarkka ohjaus ei aina tulkitse pelaajan tahtoa oikein ja seurauksena on useita kuolemaan johtavia harhahyppyjä. Taistelujärjestelmää on monipuolistettu ja helpotettu, mutta edelleenkin miekkailu on todella tylsää ja hidastempoista. Onneksi Ezio voi tarvittaessa nopeuttaa toimintaa heittämällä jalkoihinsa savupommin, jonka turvin on helppo joko paeta paikalta tai suorittaa lukuisia nopeita puukotuksia putkeen.
Matkustelua ja kartanon ehostamista
Noin 20-tuntisen pelin aikana Ezio vierailee yhteensä kuudessa erillisessä paikassa, joista suurimmat ovat Firenze ja Venetsia. Jokainen tutkittava paikka on GTA-tyyliin avoin ja päätehtävän lisäksi tarjolla on paljon erilaisia sivutehtäviä.
Tehtäväsuunnittelussa tekijätiimi on todellakin pannut parastaan, sillä vaihtelevaa tekemistä on tarjolla sekä määrällisesti että laadullisesti paljon aiempaa enemmän. Tehtäviä on yhteensä noin 200, joista puolet on vapaaehtoisia. Pelin edetessä tulee helposti käytettyä lukuisia tunteja Monteriggion kartanon jälleenrakentamiseen, kuva-arvoituksien ratkomiseen ja naisen kunnian puolustamiseen. Myös lyhyitä salamurhakeikkoja ja parkour-kisoja on tarjolla. Ainoa valituksen aihe on se, että moniin sivutehtäviin on asetettu täysin keinotekoinen aikaraja. Lisäähän tällainen ratkaisu haastetta, mutta pelillisesti se ei tuo mitään muuta kuin yritys ja erehdys -kierteen yhdistettynä hammastenkiristyksiin.
Myös tarinatehtävien vaihtelevuuteen on panostettu, sillä kattokiipeilyn lisäksi ajellaan välillä hevoskärryillä, lennellään taivaalla tai ratkotaan esi-isien jälkeensä jättämiä arvoituksia. Prince of Persioita pelanneille mieleenpainuvinta antia ovat lyhyet tasoloikkahaasteet menneiden salamurhaajien suurissa kryptissa. Samalla ne antavat viitettä siitä, mihin aikakauteen seuraava peli saattaisi sijoittua.
Värikäs Venetsia
Valittu aika ja paikka mahdollistavat keskiajan Lähi-itää runsaamman värien käytön ja tässä suhteessa erityisen huomionarvoisia ovat pelin jälkipuoliskolla järjestettävät Venetsian karnevaalit. Grafiikka on varsinkin kaupungeissa yksityiskohtaista ja kaunista, mutta maaseudun pidemmillä etäisyyksillä peli paljastaa poikkeuksellisen lyhyen piirtoetäisyytensä. Myös vuorokaudenaika muuttuu ja erilainen valaistus luo yötehtäviin omat haasteensa. Liikeanimointi on ensiluokkaista ja varsinkin Ezio itse liikkuu Altaïria sujuvammin ja kauniimmin. Tämän vuoksi onkin erittäin kummallista, että henkilöiden kasvoanimaatio on todella tökeröä ja ilmeetöntä. Toinen marmatuksen aihe on kehnosti mallinnettu Venetsian vesi, joka näyttää enemmänkin harmaalta jäältä.
Äänimaailma onnistuu luomaan elävyyden tuntua kaupunkeihin, mutta harmillisesti samoja repliikkejä kierrätetään aivan liikaa: pelin lopussa shall we take a look at the list ja money money pursuavat jo korvista ulos. Ääninäyttely on kautta linjan laadukasta ja koko ääniraidan saa halutessaan myös italiankielisenä, mikä luo aivan oman fiiliksensä. Valitettavasti huulten liikkeet paljastavat, että pelisuunnittelun alkukieli on ollut englanti. Musiikki ei ole alkuperäisen pelin tyyliin yhtä päälle käyvää ja aggressiivista, mikä on erittäin onnistunut ratkaisu. Nyt lurautukset eivät missään vaiheessa tavoittele itselleen päähuomiota, vaan pysyttelevät viisaasti taustalla tunnelmaa luoden.
Älä harhaudu tehtävän aikana
Assassins Creed 2 käyttää automaattitallennusta ja välitallennuspisteitä. Vaikka kyse on avoimesta pelimaailmasta, ei valittu ratkaisu muodostu häiritseväksi missään vaiheessa. On kuitenkin syytä muistaa, ettei tehtävän aikana kannata juuri harhautua sivupoluille: kuoleman korjatessa kaikki vaivannäkö valuu hiekkaan. Siksi kaupankäyntiä ja aarteenetsintää on syytä suorittaa vain tehtävien välillä, jolloin peli tallentaa jokaisen avatun kirstun jälkeen. Muutenkin tallennuspisteiden sijoittelu on parantunut merkittävästi: hyvin harvoin tarvitsee epäonnistumisen jälkeen kuunnella samat repliikit uudestaan tai juoksennella pitkin kaupunkia kieli vyön alla päästäkseen jatkamaan tehtävää.
Laadukas jatko-osa
Assassins Creed 2 on laadukas jatko-osa, joka onnistuu olemaan edeltäjäänsä parempi kaikilla osa-alueilla. Peli jatkaa ansiokkaasti ensimmäisen osan tarinaa ja tuo samalla mukaan paljon uusia ja onnistuneita elementtejä. Ennen Ezion mukaan lyöttäytymistä suosittelen kuitenkin palauttamaan Altaïrin kunnian Lähi-idässä, sillä muuten jatko-osan tarina saattaa tuntua päättömältä.