Brütal Legend

Kirjoittanut: Livegamers

20.10.2009

Tim Schaferiä voi hyvällä syyllä luonnehtia pelimaailman vastineeksi Hollywoodin Tim Burtonille: hän on koko uransa ajan suunnitellut omaperäisiä, laadukkaita ja hauskoja pelejä. Valitettavasti juuri siksi Schaferin ylistetyt hengentuotteet ovat yleensä päätyneet kaupallisiksi flopeiksi. Neljän vuoden ja yhden julkisuudessakin seuratun oikeusriidan jälkeen hevifantasia Brütal Legend näkee vihdoin päivänvalon Electronic Artsin julkaisemana. Lopputuloksena on persoonallinen sekoitus huumoria, komeita maisemia, raskasta musiikkia ja turhauttavaa tosiaikastrategiaa.
Ride the Lightning with Jack Black

Jack Blackin tulkitsema Eddie Riggs on maailman paras roudari, joka on eksynyt hoitamaan työtään kulahtanutta nu-metalia vääntävälle bändille. Eräänä iltana orkesterin kitaristi tekee typeryyksiä kesken keikan ja Riggs jää suuren lavasteen alle. Pisara Eddien verta vuotaa hänen Motörheadin logoa muistuttavalle vyönsoljelleen ja seurauksena lavasteissa lymynnyt hirviö herää henkiin. Myöhemmin Eddie virkoaa alttaria muistuttavalta paikalta ja saa kimppuunsa murisevia hirviöitä. Puolustautuminen vaatii tietenkin jotain kättä pitempää ja aseekseen Eddie poimii The Separator –kirveen. Kaukaa hyökkäävien vihollisten lannistaminen puolestaan tapahtuu soittamalla tuimia sooloja The Clementine -kitaralla, joka muotoilunsa puolesta muistuttaa Gibsonin Flying V:tä. Alkuhämmennyksen jälkeen seuraan liittyy paikallinen alkuasukas Ophelia, joka olettaa Eddien liittyvän heidän riveihinsä taisteluun (heavy metal) maailman vapauden puolesta. Paremman tekemisen puutteessa Eddie suostuu.

Tarina etenee laadukkailla välivideoilla ja hyvin kirjoitetulla dialogilla. Perinteinen maailmanpelastusjuoni on väännetty niin kummalliseksi ja humoristiseksi teinifantasiaksi, että peliä pelaa eteenpäin jo pelkästään nähdäkseen, miten se päättyy.

Army of Immortals

Brütal Legend on samalla kertaa kolmannen persoonan toimintapeli, vapaan maailman hiekkalaatikkopeli ja reaaliaikastrategia. Kolmannen persoonan toimintaa edustavat lineaariset tarinatehtävät, joiden päätteeksi pelaajaa odottaa silloin tällöin iso ja pelottava pomovastus Legend of Zeldan tai God of Warin malliin. Pelin edetessä Eddien kyvyt ja aseet päivittyvät, mikä tuo ripauksen roolipeleistä tuttua hahmonkehitystä kokonaisuuteen. Tehtävien ulkopuolella heavy metal –maailma on avoin ja täynnä kaikenlaista tutkittavaa: ajoittain on parasta laittaa radioon hyvä biisi soimaan ja ajella ympäriinsä maisemia katsellen.

Kapinajohtajana Eddie ei sodi yksin, vaan hänellä on seuranaan muitakin joukkoja. Tarinan ratkaisevat kohtaamiset käydäänkin reaaliaikastrategiataistoissa, jossa oma tukikohta on suuri esiintymislava ja tarvittavat resurssit uusiin yksiköihin kerätään pitämällä hallussa faneja tuottavia geysir-lähteitä. Komentaminen muistuttaa vahvasti Overlordia tai Nintendon Pikminiä, jossa Eddie ei ole kenraali pilvissä vaan aktiivinen toimija muiden joukossa. Idea kuulostaa paperilla hyvältä, mutta on silti koko pelin kehnointa antia. Taistelut ovat yksinkertaisesti liian nopeatempoisia verrattuna siihen, miten työlästä käskyjen täsmällinen antaminen on. Myös kokonaiskuvan hahmottaminen on hankalaa, koska kamera ja Eddie ovat aina liian lähellä toimintaa. Omien yksiköiden tekoäly on onneksi toimiva, mutta joukkoja täytyy jatkuvasti paimentaa kädestä pitäen. Brütal Legendin real time strategy eli RTS-toiminta muodostuukin nopeasti välttämättömäksi pahaksi, jonka kestää vain päästäkseen jatkamaan tarinaa ja ajelemaan autolla pitkin heavy metal –maailmaa.

Sivutehtävien pataässä

Avoimeen hiekkalaatikkoon luottavissa peleissä sivutehtävät ovat usein merkittävämmässä roolissa kuin se varsinainen päätarina. Brütal Legendin tarjonta on kuitenkin hyvinkin suoraviivaista ja itseään toistavaa. Tehtäviä on vain muutamaa erilaista tyyppiä ja niiden suorittaminen muuttuu erittäin nopeasti hauskuudesta työksi, jota tekee vain voidakseen ostaa lisää päivityksiä aseisiinsa.

Sivutehtävien hauskinta antia onkin pelimaailmaan piilotettujen tavaroiden ja paikkojen etsiminen. Levynkansitaidetta muistuttavia maamerkkejä on useita kymmeniä, lisää kappaleita kuunneltavaksi avautuu patsaita löytämällä ja Eddien henkilökohtaiset kyvyt parantuvat sidottuja lohikäärmepatsaita vapauttamalla. Tarinan kannalta mielenkiintoisimpia ovat kuitenkin 13 Legends-patsasta, jotka kertovat heavy metal –maailman tarinan muinaisuudesta nykypäivään raamatullisen mahtipontisin elkein.

Metallitotuus maailmasta

Grafiikka ei tavoittele realismia ja on enemmänkin eräänlainen karikatyyri todellisuudesta. Ympäristöt ovat värikkäitä ja täynnä sellaisia yksityiskohtia, joiden syvällinen ymmärtäminen vaatii ennakkotietoja heavy metal –kulttuurista. Kaikkialla on nähtävissä se persoonallinen Tim Schaferin ote ja maailma jättääkin muistijäljen, johon palaa vielä pelaamisen jälkeenkin. Koko alue on yhtenäinen, mutta harmillisesti piirtoetäisyys on lyhyt ja tämä aiheuttaa tekstuurien ilmestymistä tyhjästä jatkuvasti. Asian kanssa oppii elämään, mutta parempi piirtoetäisyys olisi helpottanut merkittävästi maailman tutkimista. Toinen ikävä asia on ruudunpäivityksen vakava tökkiminen suurimmissa RTS-taisteluissa, mutta onneksi tämä ei kuitenkaan vaikuta taiston lopputulokseen.

Soittakaa Paranoid!

Heavy metaliin nojaava peli ei olisi mitään ilman vahvaa äänimaailmaa ja onneksi kehittäjät ovat tämän huomioineet. Kuunneltavana on yli 100 alkuperäisten esittäjien raskasta kappaletta, mutta ei ääninäyttelykään laadussa toiseksi jää. Jack Black tekee unohtumattoman työn Eddie Riggsinä, vaikka välillä vuorosanat putoilevatkin Kung Fu Pandasta mieleen jääneeseen tyyliin. Eddielle asepäivityksiä myyvä Guardian of Metal näyttää ja kuulostaa Black Sabbathin Ozzy Osbournelta ja taistelun tiimellyksessä joukkojen terveys palautuu The Killmasterin eli Motörheadin Lemmy Kilmisterin bassosooloilla. Harmillisesti Judas Priestin Rob Halfordin suoritus kenraali Lionwhytena ei yllä muiden tasolle, mutta ei onneksi myöskään päädy täydeksi pannukakuksi. Vanhan liiton hevi-ikonien esiintyminen näinkin näyttävästi videopelissä viestii siitä, että Brütal Legendin kohderyhmäksi on ajateltu 25-40-vuotiaita hevisotureita tai niitä, jotka ovat muuten tietoisia raskaan rockin historiasta.

Varsinaiset ääniefektit ovat nekin laadukkaasti toteutettuja karjahduksineen kaikkineen, mutta ei missään nimessä yllä ääninäyttelyn ja musiikin tasolle. Tekijät ovat kuitenkin ymmärtäneet, mikä on oleellista heavy metalissa ja suunnanneet leijonanosan voimavaroistaan juuri musiikkiin. Ratkaisu on onnistunut.

Livessä miehet ratsastaa

Ehkä hieman yllättävästi Brütal Legendissä on myös täysipainoinen moninpeli, mikä on oikeastaan vain yksinpelin RTS-osuus siirrettynä Liveen. Taistelevia osapuolia on kolme: klassisiin farkkutakkeihin sonnustautunut 80-luvun Ironheade, mustaan verhoutunut black metal -poppoo Drowning Doom ja vahvasti S&M-henkisesti nahkaan pukeutunut Tainted Coil. Erilaisesta ulkoasusta huolimatta kaikki osapuolet tarjoavat suunnilleen samanlaiseen käyttöön tarkoitetut yksiköt ja kyvyt.

Harmillisesti yksinpelin perintönä täsmälleen samat ongelmat vaivaavat myös moninpeliä: suurimmat ongelmat ovat kokonaiskuvan hahmottamisen vaikeus ja omien joukkojen tehokkaan käskemisen hankaluus. Kamppailut ovat yleensä lyhyitä, sillä kokenut pelaaja rakentaa muutaman nopean avustajan ja rientää kenraalinsa avustamana tuhoamaan vihollisen tukikohdan. Tästä syystä omien yksiköiden päivittäminen ja suuren armeijan kerääminen tulee kyseeseen vain taistelun pitkittyessä.

Pelaamisen arvoinen

Brütal Legend on ainutlaatuinen pelikokemus, josta saavat irti eniten heavy metalin jo valmiiksi tuntevat pelaajat. Erikoisen fantasiamaailman tutkiminen on ilo ja hevi-ikonien läsnäolo yhdistettynä runsaaseen biisivalikoimaan luovat yhdessä kunnianosoituksen raskaalle rockille. Harmillisesti tosiaikastrateginen osuus on turhauttava ja sekava, mutta ei onneksi onnistu pilaamaan kokonaisuutta.

Hip hop on vuosia hallinnut Grand Theft Autoja ja viimeisimpänä valloituksena poikabändit luikertelivat Street Fighteriin. Brütal Legendin myötä pelimaailma pääsee vihdoin todistamaan, että heavy metal on se sätkynuken lankoja kiskova master… MASTER (of puppets)!