Segan omistaman, Tokiossa majaansa pitävän From Softwaren (Armored Core, Otogi) työstämä Chromehounds aloittaa uuden sukupolven taistelunorsujen esiinmarssin. Mechit, joita tässä pelissä kutsutaan nimellä hound, ovat kymmeniä metrejä korkeita tuhovoimaisia taistelukoneita.
Japanilaisten pelifanien, otakujen, suosimat mechit sopivat mainiosti Microsoftin haluun valloittaa myös nousevan auringon maa. Kromikoirat omaa hittipelin ainekset myös lännessä – laajalle, pitkäikäiselle nettipelille on aina tilausta.
Vanha koira ei opi uusia temppuja
1980-luku ei ollut vaihtoehtoisessa todellisuudessa pelkkää mautonta muotia ja Miamin poliisien letkeää rikosten selvittelyä. Kolmas maailmansota aloittaa maailmanpalon, jossa kostonkierteeseen ajautuneet kansakunnat eivät kaihda käyttää ydinkärkiään. Yli kaksikymmentä vuotta myöhemmin maailmanjärjestys on muuttunut – vahvaksi voimaksi ovat nousseet erilaiset palkkionmetsästäjien liitot. Suurin ja kaunein niistä on Rafkazael. Sodan jälkeisen epätoivon riivaamat, henkiinjääneet sotilaat muodostavat tämän ympäri maailmaa levittäytyneen organisaation selkärangan. Pelaaja pistetään metsästämään palkkioita kolmen eripuraisen maan riveissä.
Yksinpeli käsittää kuusi eri kampanjaa, jotka pelataan eri hahmoluokilla: sotilas, tarkk’ampuja, puolustaja, tiedustelija, tykistö ja komentaja. Jokaiseen liittyy oma pieni taustatarinansa, joka pelkästään unettavan toteavasti puhuvien ja huvittavan vahvasti ääntävien ääninäyttelijöiden vuoksi jää seinäruusuksi. Sen sijaan vaikutuksen tekee aikajana, josta voi nähdä peliä taustoittavan tarinan vaiheet vuosi vuodelta.
Sotilaan tehtävät käsittävät perushoundin oppimäärän – hakkaa päälle ja anna isän kädestä. Yksinkertaista filosofiaa kaupanneen sotilaan jälkeen tarkk’ampujan kylmän rauhallinen ja kaukaa hoidettu työskentely tuntuu suorastaan haastavalta. Puolustuksella on kovat panssarit, joiden suojissa puolustetaan tukikohtia. Tiedustelijalla hankitaan arvokasta tietoa vihollisen olinpaikasta ja lukumäärästä, jonka jälkeen kuvioihin astuu tykistö, tosimiesten lemppari. Tanner raikaa ja koivikko kaatuu, kun kookkain mahdollinen sotakone pistää kilometrien päästä vihollisjoukkueen tuhannen päreiksi. Komentajan epäkiitettävänä hommana on johtaa toiset yksiköt taisteluun.
Paperilla kaikki vaikuttaa olevan kunnossa, mutta pelaaminen on uskomista. Perusongelma on tavoitteiden epäselvyys. Kaikki tavoitteet kerrotaan vain tehtävän alussa, eikä niitä voi nähdä sen jälkeen mistään. Joissakin tehtävissä jätetään olennaisia asioita kokonaan kertomatta. Usein huomaakin jäävänsä miettimään huuli pyöreänä, että mikä oli homman nimi. Tehtävät myös toistavat itseään rankasti jopa hahmoluokkien yli. Yksinpeli on käytännössä kromikoirien virallinen agility-rata, josta saa rahdattua arvokkaita kokemuspisteitä ja houndien osia nettipeliin. 40-osainen seikkailu on ohi alle kymmenessä tunnissa.
Kromia pinnalta, sisältä täyttä rautaa
Ulkoasua vaivaa kaavamaisuus ja yksinkertaisuus. Ympäristöt ovat lähinnä vuoristoista erämaata kansoitettuna muutamalla pienellä kylällä. Korkeat vuoristot ja syvät laaksot toimivat eduksi taktisuuden kannalta, mutta mitään silmänruokaa ne eivät autioina ole. Moninpelistä löytyy jopa laajoja kaupunkitaisteluita, jotka kuuluvat ulkoasun parhaimmistoon. Houndit on tehty huolella, yksityiskohtaisesti animoitu jähmeä liikehdintä vakuuttaa. Räjähdykset ovat kovaan tulivoimaan nähden auttamattoman pieniä ja heikkoja. Positiivisen maininnan ansaitsee pitkä piirtoetäisyys.
Houndien ohjaamisen sisäistää nopeasti – vasemmalla tatilla liikutetaan kolossia, oikealla liikutetaan tähtäintä. Ampuminen liikkeessä onnistuu luontevasti, sillä tarvittavat napit löytyvät takaliipaisimista aseiden vaihtamista myöten. Aseistus määräytyy hahmoluokan mukaan, mutta yleisesti ottaen on pitkän, keskipitkän ja lyhyen kantaman aseita. Tähtäysapua ei ole, ja pitkän kantaman aseistuksella saa tosissaan laskea metrejä. Aseistuksen tehokas käyttö on pelin vaativin osa-alue. Useimmat houndit ovat suoraan sanottuna unettavan hitaita, mikä vie varmasti useiden pelaajien mielenkiinnon koko pelistä. Taistelu on kuitenkin kiivasta ja yllättävän nopeaa.
Eeppinen koiratappelu
Linjoilla todellinen sota vasta alkaa. Pelaajan on heti valittava tai tehtävä itselleen joukkue. Useimmat joukkueet ovat kaikille avoimia ja ottavat mielellään uusia pelaajia riveihinsä. Joukkue valitsee puolensa Neiroimuksen kuvitteellisen alueen kolmesta keskenään nahistelevasta valtiosta. Morskoj on suurikokoinen Venäjän alusmaa, Sal Kar arabien kansoittama keskikokoinen valtio ja Tarakia länsimielinen, amerikkalaisten tukema pieni valtio.
Sota koostuu joukkueiden yksittäisistä 1-6 ihmispelaajaa tai tekoälyä vastaan käytävistä taisteluista, joissa ratkaistaan kaupunkien herruus. Taisteluista saa kokemuspisteitä ja rahaa, joten yksinpeliä ei ole pakko pelata lainkaan. Kaupungit koostuvat neljästä alueesta, joita hallitseva maa saa kaupungin nimiinsä. Tiet yhdistävät kaupunkeja ja vihollisvaltio voitetaan valloittamalla heidän pääkaupunkinsa. Uusi sota alkaa, kun yksi kansakunta voittaa suvereenisti.
Sodat ovat kestäneet korkeintaan vain hieman yli viikon, mistä saa kiittää sitä, että lukuisat joukkueet ovat hypänneet väkivahvan Morskojn puolelle. Sodan voittaneen valtion pelaajat nimittäin saavat arvokkaan saavutuksen plakkariinsa. Nettipelin ainoa silmiinpistävä moka on sisään kirjautuessa ruudulle pamahtavat tilanneraportit, joita ei saa ohitettua nopeasti. Yleisluontoinen tilanneraportti olisi kätevämpi.
Neiroimuksen sodan lisäksi löytyy vapaita taisteluita 1-12 pelaajalle, niissä voi pelata team deatchmatchia ja muita tuttuja pelimuotoja. Kaupasta voi ostaa uusia osia tai jopa kokonaisen houndin, sillä oman houndin rakentaminen on aikaa vievää touhua. Houndin rakentaminen alkaa alustan valitsemisella – kaksi vahvaa jalkaa, telaketjut vai nelijalkainen tuhokone? Päätös vaikuttaa houndin nopeuteen, kestävyyteen ja siihen, kuinka paljon osia siihen voi liittää. Muiden osien kuten aseistuksen ja moottorin valitseminen on tasapainoilua tehon ja painon kanssa. Yksi suuri tykki tai ohjuspatteri voi viedä kolmasosan sotakoneen painosta. Houndille voi antaa nimen, logon ja värit omien mieltymyksiensä mukaan. Ulkomaaneläviä ihmetytti sinivalkoinen Teräsrottani, seitsemän laakson kauhu.
Chromehounds taiteilee hardcore-mechmiesten ja tavallisten pelurien välimaastossa. Kuivaharjoitteluksi luotu yksinpeli ja pelattavuus ovat kevyttä kauraa, mutta tuhovoimaisen houndin kokoaminen vaatii jo silmää. Houndien hidas liikkuminen vie varmasti pelihalut useilta. Ketterämpiä sotakoneita löytyy, mutta ne ovat auttamattoman heikkoja. Eeppinen nettisota on Kromikoirien kruununjalokivi ja suurin myyntivaltti. Livettäjät – tätä koiraa uskaltaa silittää.