Suomalaisen Colossal Orderin kuuluisin tekele Cities: Skylines on voittanut lukuisia palkintoja, ja ollut mm. pelipalvelu Steamin myydyin peli julkaisuhetkellään. Suuren maineen saavuttaneena peli päätettiin julkaista myös Xbox One:lle. SimCityä muistuttava kaupungin hallinta onkin varsin onnistuneesti ja viihdyttävästi toteutettu. Cities: Skylines on massiivinen ja kaunis simulaattori, joka todella erottuu edukseen muiden modernien videopelien joukosta.
Suo, kuokka, ja moottoritie
Pelin alkaessa pelaaja lasketaan moottoritien varteen rajatulle neljän neliökilometrin ruohikolle, jonka reunalla lipuu vesi. Tukulla rahaa aloitetaan rakentamaan tieverkostoa, jonka vierelle muuttajat alkavat vuorostaan rakentamaan asuin-, kauppa-, ja tehdasalueita. Asukasluvun ja asukkaiden tarpeiden kasvaessa avautuu uusia rakennuksia ja lisää hehtaareja, jotka monimutkaistavat rakentamista. Nopeasti lisääntyvät haasteet edellyttävätkin pelaajalta joko erinomaista tilanteenhallintakykyä, tai muutamaa harjoituskaupunkia, joissa mokailla.
Peli vaatiikin paljon aikaa ja syventymistä, eikä vartin sessiosta kauheasti saa irti. Jokaisen uuden rakennuskategorian kanssa peli kuitenkin opastaa tarpeeksi, ettei pelaaja tippuisi kärryiltä. Ennen pitkää pelaajalle on tullut tutuksi niin bussilinjojen suunnittelu, kuin sokkeloiset vesiverkostotkin. Huoletonta hetkeä ei Cities: Skylinesin pelaajalle tule, vaan aina riittää tehtävää: Esimerkiksi liian korkeat verot, likainen vesi, ruuhkat, tai kaatopaikan täyttyminen voivat sysätä kaupungin syöksykierteeseen kohti autioitumista. Kaikessa stressaavuudessaan ja vaivalloisuudessaan silmien alla kasvava yhteiskunta täynnä satoja pieniä liikkuvia osia on kuitenkin suunnattoman palkitseva kokemus.
Yksin hiekkalaatikolla
Massiivisuudestaan huolimatta peli ei sisällä useampia pelimuotoja. Ei ole tarinaa, moninpeliä, tai listaa suoritettavista haasteista. Ilman mielikuvitusta pelistä voi siispä olla vaikea löytää uudelleenpeluuarvoa, sillä kaupungin ollessa täysi, ei juuri ole muuta tekemistä, kuin aloittaa alusta. Vastakohtana stressaavalle suorittamiselle rakentamisen voi aloittaa kuitenkin loputtomilla rahoilla ja kaikki avattavat rakennukset avoinna. Pelaajien kehittelemiä ”modeja” ei Xbox-versiossa ole, ainakaan vielä.
Näyttävän määrän liikkuvia osia sisältävä peli toimii konsolin rajoitteista huolimatta yllättävän hyvin, eikä kaatuilua tai merkittävää ruudunpäivityksen hidastumista ole havaittavissa. Myöskään bugeista peli ei kärsi, joten pelaaminen sujuu luontevasti alusta loppuun saakka. Turhautumista joissain konsolipelaajissa saattaa kuitenkin herättää hiirelle suunniteltu osoitin, jonka ohjaaminen ei pienimmissä yksityiskohdissa ole aina tarpeeksi tarkkaa, ja vahinkoja sattuu. Harvoja ohipainalluksia lukuun ottamatta ohjaimella kaupungin rakentaminen on saatu toimimaan yllättävänkin hienosti yhdistämällä nuolinäppäinvalikoita ja analogitikulla osoittelua.
Vakavasti otettavaa laatua
Tilastoja ja kaupungin visuaalista näkymää vertaillessa on huomattavissa vain pieniä epäkohtia. Esimerkiksi 50000 asukkaan kaupunki vaatii toista kymmentä kaatopaikkaa. Täydellisen realistisesta tekeleestä ei siis ole kyse, mutta yllättävän lähelle aidon kaupungin lukuja ja ongelmia päästään. Suurinta päänsärkyä rakentajalle aiheuttaakin kasvavan kaupungin tieverkostojen ruuhkat, sekä verojen ja julkisten palvelujen tasapainottelu.
Cities: Skylines vaatii pelaajaltaan paljon: aikaa, vaivannäköä, ja englanninkielentaitoakin. Pelille omistautuminen karsii pelaajakuntaa huomattavasti, kuten luovuutta vaativille peleille on ominaista. Välillä simulaation vakavuus saattaa käydä jopa tympiväksi, sillä huumoria pelistä on todella vaikeaa löytää. Myös simppelit instrumentaalimusiikit alkavat nopeasti toistamaan itseään, vaikka muu äänimaailma onkin varsin värikäs. Cities: Skylines on maineensa ansainnut ja antaa sisältöä koko rahan edestä, jos luova rakentaminen ja ongelmien ratkonta kiinnostaa. Lapselle peli ei silti sovellu monimutkaisuutensa vuoksi.