Dragon´s Lair

Kirjoittanut: Livegamers

26.07.2012

Muistan kun pelasin natiaisena silmät ristissä Hugo-peliä tietokoneella. Tarkoituksena oli painaa oikeaa näppäintä oikeaan aikaan, jotta Hugo-peikko pääsee pelastamaan perheensä ilkeän Scylla-noidan pauloista. Pelissä oli tunnelmaa ja se oli tarpeeksi yksinkertainen lapsille; siitä huolimatta se vaati todella nopeita refleksejä. Hugo-pelin kaltaisia ”paina oikeaa nappia oikeaan aikaan” -hyppelyjä ei ole viime aikoina näkynyt, vaan ne ovat kokeneet totaalisen katoamisen. Nykyään lapset pelaavat paljon monimutkaisempia pelejä kuin silloin ennen vanhaan.
Digital Leisure herättää kuitenkin tänä kesänä tämän peligenren eloon, kun alun perin Don Bluthin luoma legendaarinen Dragon’s Lair -pelisarja tekee debyyttinsä Live Arcadessa. Kyseessä on uudelleenlämmitelty versio 80-luvulta peräisin olevasta Laserdisc-pelistä. Dragon’s Lair on hugomainen animaatiopelikokemus, jossa pelaajan ohjastaman ritarin, Dirk Daringin, tarkoitus on raivata tiensä pahan Singe-lohikäärmeen linnakkeeseen pelastaakseen vangiksi joutunut Prinsessa Daphne. Saako tämä old school -pläjäys tänä kesänä pelaajat polvillensa?

Palataanpa kasarille

Dragon’s Lairiin tutustumattomille mainittakoon, että kyseessä on todellinen kulttiklassikko. Siitä on tehty iso läjä jatko-osia, peli on sellaisenaan siirretty ties kuinka monelle eri alustalle ja Dragon’s Lairia siteerataan jatkuvasti erinäisissä TV-sarjoissa ja elokuvissa.

Dragon’s Lair on periaatteessa vain interaktiivinen elokuva. Pelin ydin, äänitehosteet ja kaikki on lukittu tiukasti animaatiofilmiin, joka ruudulla pyörii. Niinpä harvat kutsuvat Dragon’s Lairin alkuperäisversiota edes perinteiseksi peliksi – se on vain piirretty, jonka loppuun katsoakseen pelaajan täytyy painaa oikeita nappeja oikeaan aikaan. Kun teosta tarkastelee nykyaikana, niin onhan kyseessä melko heppoinen ”peli”. Ääninäyttelyäkään ei voi kovin paljon kehuskella – niin nostalgista, mutta niin hirveää.

Ei mitään herkkua

Peliä pystyy pelaamaan niin Kinectillä kuin normaaliohjaimellakin. Kyseessä on niitä harvoja arcade-tuotoksia, jotka tukevat kumpaakin pelitapaa. Pelaaminen on tosiaan hyvinkin simppeliä: pelaajan ohjastamalla Dirk Daringilla reagoidaan oikeaan aikaan eteen tuleviin esteisiin. Taustalla pyörii animaatio, joka jatkuu sitä mukaan eteenpäin kun pelaaja onnistuu selvittämään esteet.

Kinectillä pelaaminen tökkii todella vakavasti, sillä peli ei välillä suostu ottamaan komentoja vastaan. Epätarkka pelaaminen saa raivostumaan ja karkottaa peli-iloa. Kinect-tuki on tiivistettynä suorastaan kelvoton – kaksinpelinä meno on kahta kauheampaa. Niinpä suosittelenkin pelaamaan peliä normaalilla Xbox 360:n ohjaimella; pelin kulttifanit saavat varmasti myös enemmän nostalgiafiilistä normaaliohjaimella naputtelemisesta.

Dragon’s Lair on liian helppo peli: pelaaminen on kaavamaista ja pelissä pärjääminen perustuu aikalailla eri kohtausten ulkoa muistamiseen. Kun sahaa muutamaa kohtausta parikin kertaa uusiksi, muistaa helposti missä kohdassa pitää painaa mitäkin nappia. Tähän ongelmaan ei varmasti törmätty aikoinaan kolikkopeliautomaateissa, kun muutamien kuolemien jälkeen pelimasiina löi ”game overia” ruutuun ja vaati lisää kolikoita uutta peliä varten. Siinä vaiheessa ne persaukiset ipanat saivat niellä ylpeytensä ja kokeilla peliä uusiksi vasta ensi viikon viikkorahoilla.

Halvat olivat huvit 80-luvulla

Dragon’s Lairilla on varmasti todella paljon nostalgia-arvoa 80-luvulla pelejä mättäneelle kansalle. Uudemmalle pelaajasukupolvelle peli ja itse asiassa koko genre haiskahtaa kuitenkin pahasti dekadentiltä. Kinect-ominaisuudetkin on onnistuttu tyrimään menestyksekkäästi. Ehkä nykyisen konsolisukupolven enemmän luovuutta vaativat pelit eivät sittenkään ole huono asia. Paluuta näin vanhaan tuskin koskaan enää tulee olemaan.