Ubisoft iskee vuoden 2014 joulumarkkinoille useammalla pelillä samaan aikaan, ja yksi niistä on yleisön suuresti odottama Far Cry 4. Vuonna 2012 julkaistu Far Cry 3 räjäytti potin hiekkalaatikko-FPS:llänsä, mutta pystyykö Ubisoft tuottamaan uuden pommin?
Welcome to Kyrat
Pelaaja istutetaan nuoren Ajay Ghalen saappaisiin, joka palaa lapsuutensa kotiin Kyratiin, tavoitteenaan viedä äitinsä tuhkat takaisin kotikonnuille. Matka alkaa kuitenkin töyssyisesti, kiitos pelin pääpahikselle, Kyratin ilkeälle ja tyrannimaiselle kuninkaalle Pagan Minille. Uhkarohkea pakomatka Pagan Minin linnakkeesta johtaa Ajayn toiselle puolelle sisällissodan runnomaa Kyratia. Päähenkilön isän aloittama Golden Path -liittoutuma taistelee kuningas Minin joukkuja vastaan ja ottaa Ajayn avosylein vastaan. Tästä alkaa seikkailu uskomattoman kauniissa Himalajan juurella sijaitsevassa Kyratissa. Tarinan edetessä pelaajalle lyödään eteen kiperiä valintoja, jossa muokataan Kyratin tulevaisuutta. Golden Pathin kaksi johtajahahmoa lobbaavat pelaajan päätöstä omien intressiensä mukaan. Todellisuudessa pelaajan valinnat tuntuvat todella pintapuolisilta ja todelliset vaikutukset pelin kulkuun tuntuvat todella minimaalisilta. Tehtävien jälkeen on turha odottaa Mass Effectin oloista massiivista muutosta. Ajay eksyy myös erään tehtäväpolun mukana Kyratin muinaisiin vuosiin ja vanhoihin legendoihin matkustaessaan Shangri-Lahan. Näissä avautuu paljon tietoa Kyratin historiasta, vaikkei niillä ole mitään tekemistä itse Pagan Minin kaatamisessa.
Pelaaja kohtaa myös useita random eventejä matkoillaan ympäri Kyratia. Alkuun erilaiset pikkutehtävät tuntuivat hauskoilta lisiltä, mutta pidemmän päälle vaihtoehdoksi valikoitui toiseen suuntaan juokseminen. Pelissä on niin paljon tehtävää, ettei jokaiseen asiaan vaan jaksa pysähtyä.
Uuden sukupolven konsoli luo puitteet todella mahtavalle peliympäristölle, ja Kyrat tarjoaa monimuotoisen kokemuksen. Pelistä löytyy kaikkea vuoristoista ja jyrkistä rinteistä aina alavampaan maahan ja pitkiin jokialueisiin. Pelialue on kooltaan verrattavissa Far Cry 3:n Rook Islandiin, mutta korkeuserot tuovat maastoon aivan erilaisen elementin. Liitopuvun hankkiminen onkin suotavaa hyvin alussa, sillä sisäinen basehyppääjä herää henkiin, kun tuijottaa kallionkielekkeellä alhaalla odottavaa vehreää laaksoa.
Beware of the tiger
Maastossa on myös todella paljon villieläimiä, joista suurin osa on erittäin aggressiivisia pelaajia kohtaan. Mikäs sen mukavampaa, kuin törmätä keskellä yötä nälkäiseen bengalintiikeriin, joka ei ole mielissään alueelle tunkeutuvista ihmisistä. Laajasta eläinkirjosta löytyy niin tiikereitä, sarvikuonoja kuin myös todella vihaisia ja sähäköitä mesimäyriä, jotka tunnetaan paremmin englanninkielisellä nimellään honey badger. Ilmassa liihottelevat kotkat myös piinaavat pelaajaa. Kimeä kirkaisu tarkoittaa jo sitä, että kynnet ovat nopeasti pelaajan käsivarressa kiinni. Jokaista petoa kohti pitää olla myös laaja määrä metsästettäviä. Tutusti peli myös rohkaisee metsästämään eläimiä ja sitä kautta parantamaan erilaisia tarvikkeita. Huvittavimpia kohtaamisia pelissä oli tapaus jolloin kiipeillessäni kallionkielekkeelle olikin vastassa äkäinen leopardi, joka ei ottanut minua hyvin vastaan. Tästä seurasi nopea paluumatka maan kamaralle. Pelin yksi mahtavimmista uudistuksista on norsun käyttäminen kulkuvälineenä ja totaalisena tappokoneena. Yksi ensimmäisistä mahdollisista taidoista, jonka Ajay voi oppia, on norsulla ratsastaminen. Pelaajalle lyödään käsiin yli 5000 kilon muurinmurtaja, joka kykenee heittelemään kärsällään autoja ja vihollisia ympäri seiniä. Norsulla ovesta sisään ja viholliset juoksevat jo toiseen suuntaan tuhovoiman alta.
Born to be Wild
Kulkupelit ovat hyvin samankaltaisia kuin vuoden 2012 vastineessa. Löytyy erikokoisia ja -muotoisia autoja aina isoista kuormureista normaalimpaan pickuppiin ja ensisilmäyksellä huvittavan näköiseen tuk-tukkiin. Suurin parannus on kuitenkin jeesusteipillä kokoonkasatun näköinen Buzzer-minihelikopteri. Buzzerilla pääsee mukavan nopeasti ja helposti liitelemään pidempiä matkoja ilman turhaa kiertelyä ja kaartelua teitä pitkin. Riippuliitimet, liitopuku ja laskuvarjot tulevat myös kovaan tarpeeseen juurikin suurien korkeuserojen takia.
Aseita löytyy joka lähtöön, ja jokainen voikin valita omaan pelityyliinsä sopivat varusteet. Toiset suosivat paljon hiipivämpää pelitapaa tiputellen vastustajia laskelmoiden yksitellen, toisille sopii taas paremmin rynnätä etuovesta sisään teilaten kaikki liekinheittimillä tai räjähteillä. Tuttuun tapaan Far Cry tarjoaa myös erikoisaseita, joita pystyy avaamaan ostettavaksi tekemällä erilaisia haasteita. Vanhaan tuttuun tapaan pelissä myös kiipeillään radiotorneihin tuhoamaan propagandakoneistoa ja samalla avaamaan pelikarttaa. Tornit ovat usein vihollisjoukkojen miehittämiä, ja ylöskipuaminen on aina pieni pähkinä purtavaksi oikeaa reittiä etsittäessä. Vihollisten tukikohtien, outpostien, tuhoaminen lisää pelaajalle turvataloja ja samalla tallennuspaikkoja ympäri karttaa.
“What gun would Jesus use?”
Pelin hahmot ovat tuttua Ubisoft-laatua. Far Cryssa on aina seikkaillut mitä hulvattomimpia hahmoja, eikä Kyratin kavalkadi tee poikkeusta. Löytyy viitteitä edellisosiin ja hahmot ovat täynnä mustaa huumoria. Pääpahis Pagan Min on äärimmäisessä ilkeydessään mielenkiintoinen tapaus, mutta jää valitettavasti todella pieneen osaan. Mielellään olisi nähnyt hänen kuninkaallisuuttaan enemmänkin, ja nähnyt olisiko hänestä ollut haastamaan Far Cry 3:n ylistettyä ja arvostettua Vaas Montenegroa. Ajayta lähellä olevat kontaktit ovat myös vähintäänkin persoonallisia. Ajay saa tehtäviä muun muassa afrikkalaiselta papilta Longinukselta, joka on kotoisin määrittelemättömästä keski-afrikkalaisesta valtiosta jossa Far Cryn toinen osa tapahtui. Kristillisiä fraaseja lainaileva pappi on myös samalla paikallinen asevälittäjä, joka metsästää veritimantteja ympäri Kyratia, usein lähettäen Ajayn matkalle. Ei Far Cryta ilman huumeisiin liittyviä tehtäviä. Meno menee varsin sekavaksi kun Ajay törmää matkoillaan Yogiin ja Reggieen, joiden tehtävät yleensä johtavat psykedeelisiin trippeihin. Ensimmäistä kertaa Far Cryta pelaaville kokemus on varmasti vähintääkin hämmentävä, mutta vanhoille konkareille tämä aiheuttaa lähinnä naurunsekaisen tunteen.
Ajay Ghalesta tulee nopeasti supersotilas vaikka tarina ei kerro että hahmolla olisi taustalla mitään kokemusta aseista, räjähteistä tai sissisodasta, ja se jää hieman häiritsemään. Pelaaja kerää kehityspisteitä, joilla pystyy antamaan päähahmolle erilaisia kykyjä. Skill Treessä on kaksi eri puolta: Tiikeri, jolla parannetaan hahmon aseenkäsittelyä ja hyökkäysvariaatioita. Toinen puoli on Elefantti, millä parannetaan Ajayn kestävyyttä taistelussa ja muita defensiivisempiä taitoja.
Guns for Hire
Uusin Far Cry tuo vihdoinkin co-opin peliin, ainakin osittain. Pelaaja pystyy kutsumaan peliin kenet tahansa kaverin vain muutamaa nappulaa painamalla. Ikävä kyllä, co-op-kokemus ei ole täydellinen. Yhteistyö toimii aivan täysin samalla lailla kuin yksinpelikin, poislukien sen, että kaksin ei pysty etenemään tarinassa tai tekemään tarinaan liittyviä tehtäviä. Kaverin kanssa voi kyllä vallata outposteja, vaikeampia linnakeita tai muuten vaan häröillä ympäri laajaa kartta-aluetta. Toinen pelaaja liittyy peliin aina Hurk-nimisen hahmon muodossa, joka on tuttu jo Far Cry 3:n lisämateriaaleista.
Moninpelissä pelaaja lyödään 5v5-peleihin räiskimään toisiaan vastaan. Toinen puoli koostuu tämän päivän kyratilaisista sotilaista ja toinen puoli on Shangri-Lasta tuttuja Rakshasa-sotureita, joilla on ylimaailmallisia voimia. Peliä on tasoitettu siltä osin että Rakshasat eivät voi käyttää tuliaseita, mutta omaavat jousipyssyt ja taidon kutsua eläimiä taistelemaan omalle puolelleen. Pelimuotoja ovat Demon Mask, Far Cryn vastine lipunryöstölle, Outpost, jossa Golden Path -soturit puolustavat aluetta Rakshasaa vastaan ja Propaganda, joka on omanlainen variaatio Demolition-tyyppisestä pelimuodosta. Propagandassa Rakshasat puolustavat kolmea kohdetta, joita toinen puolisko yrittää tuhota pommeilla.
Should I Stay or Should I Go?
Loppukaneettina on pakko sanoa että Far Cry on tehnyt sen taas. Vaikka hyppy kolmososan ja nelosen välillä on pieni, löytyy mielenkiintoista pelattavaa kymmenien tuntien edestä. Ensimmäinen reaktio oli, että peli on täysi kopio edellisosasta. Eikä tämä ole väärä olettamus, pintapuolisesti peli on kuin Far Cry 3.5. Pelissä on sopivasti vanhaa ja uutta sekaisin. Täydellinen tapaus Far Cry 4 ei ole, ja muutama ubisoftmainen bugi on päässyt hiipimään peliin. Pelin laajuus on sen vahvuus vaikka se ei aivan yllä niihin sfääreihin, kuin muut vastaavat hiekkalaatikkopelit. Jos piti Far Cry 3:sta loistavana pelinä, ei tule pettymään uuteen painokseen.