Halo 3: ODST

Kirjoittanut: Livegamers

21.09.2009

Halo-saaga jatkuu jälleen. On aika pelastaa maailma pahojen avaruusmuukalaisten hyökkäykseltä. Tällä kertaa suosikkisupersotilaamme Master Chief taistelee läpi New Mombasan urbaanin betoniviidakon… hetkinen, juuri saamiemme tietojen mukaan uudessa Halossa ei seikkailekkaan spartalainen John 117, vaan jokin joukko tavallisia solttuja. Jaa, se ei ole oikeastaan edes kunnon jatkoa, vaan sijoittuu Halo 2:n ja 3:n taustameininkeihin. Ja mitä, eikä edes ihmiskunnan kohtalo ole vaakalaudalla! Mikäs ihmeen Halo-peli se semmoinen on?
Ok, otetaan pitkä sisäänhengitys. Lisälevyn lähtökohdista startannut Halo 3: ODST on sitä tuttua ja turvallista laatua, mitä Bungien pelistudiolta osataan jo odottaa. Vaikka muinaisiin rengasmaailmoihin tai spartalaisiin ei ole viittaustakaan, toimii Halo 3:n pelimoottorin päälle rakennettu ODST täydellisessä synkassa pelisarjan tutun pelattavuuden kanssa. Virkistävästi kehittäjät ovat jopa uskaltaneet tuoda mukaan hieman uusia ideoita vanhaa kaavaa piristämään.

Nice of you to drop by

Pelin pääosassa olevissa Orbital Drop Shock Troopereissa ei sentään ole kyse mistään perusmerijalkaväensotilaista. Laskuvarjojääkärien tapaan ODST:t pudotetaan vihollislinjojen taakse, mutta ei suinkaan lentokoneesta, vaan planeetan kiertoradalta yhden seisottavissa maihinnousukapseleissa. Tarina käynnistyy Halo 2:n mainingeissa, kun linjojen läpi maahan tunkeutunut Covenantin risteilijä on tekemässä tuhojaan New Mombasan kaupungille. Risteilijään hyökkäämisellä alkanut tehtävä menee reisille heti kättelyssä ja pelaajan tehtäväksi jää koota hajaantuneen joukkueen rippeet pelikentältä ja selvitä hengissä ulos kaupungista. Aivan helposti se ei ole tehtävissä, sillä kohtalo (lue: naiset) heittää kierrepalloja juoneen minkä kerkeää.

Alussa pelaaja saa ohjatakseen joukkueen uusimman jäsenen, joka on nimetty yksinkertaisesti Rookieksi. Ensimmäinen tehtävä ei mene aivan putkeen. Laskeutumiställin seurauksenä mies jää tutimaan kapseliinsa tunneiksi. Yön laskeutuessa pelaajan pitääkin selvittää, mitä kadotettujen tuntien aikana on tapahtunut. New Mombasan kaupungin keskusta toimii lähtöalueena ja keskushubina tuleville tehtäville. Rookien löytäessä johtolangan tiimiläistensä kohtalosta siirtyy peli takaumaan. Pelaaja pääsee näin eri jäsenten saappaissa ottamaan osaa ja näkemään miten taistelut kaupungissa etenivät. Muutaman ensimmäisen tehtävän jälkeen johtolangat näkyvät myös kartassa ja pelaaja voi puolivapaasti valita minkä takauman haluaa suorittaa seuraavaksi. Halo 3: ODST onkin selvästi tähän mennessä epälineaarisin Halo-seikkailu. Muutos ei ole valtava, mutta tekee juonen etenemistä mielenkiintoisemman ja vähemmän putkijuoksumaisen kuin aiemmissa Haloissa.

Sädekehä ja tulikärpänen

Takaumien avulla kuva päivän tapahtumista alkaa pala palalta muodostua. Uudenlainen kerronta toimii loistavasti ja tekee ODST:stä ilahduttavan tunnelmallisen ja tv-sarjamaisen. Jännittävää fiilistä tukee täydellisesti myös pelin audiovisuaalinen anti. Öinen kaupunki vihollisen vallassa yhdistettynä yksinäisen taistelijan etenemiseen yönäkölasien kanssa katuvalojen hohteessa saa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Musiikkipuolella ei kuulla ikonista Halo-teemaa, mutta muuten nuotit säestävät toimintaa ja hiiviskelyä harmonisesti. Laatu kuuluu myös ääninäyttelyssä. Mukana ääninä ovat muun muassa scifi–TV-sarjoista tutut Nathan Fillion, Adam Baldwin sekä Tricia Helfer. Fireflyn fanit ovat fiiliksissä, sillä Nathan Fillionin työ ryhmänjohtaja Buckin äänenä on käytännössä sama kuin TV-sarjan Malcolm Raynoldsina – aina maneereista ulkomuotoon asti.

Miinuksena pelin ympäristöissä ei ole merkittävää vaihtelua. Kaikki toiminta tapahtuu kaupungissa, joten autioituneet kadut tulevat vähän turhankin tutuiksi. Onneksi välillä pääsee kunnolla päästelemään Warthogilla muun muassa kaupungin reuna-alueilla. Tuttuun tapaan lähes jokaisella ajoneuvolla rellestämisellä on osuus pelissä, eivätkä ne takuulla jätä kylmäksi.

Always outnumbered, never outgunned

OSDT:läisiä ei ole varustettu spartalaisten superhaarniskoita, joten hiiviskely tai tarkemmin taistelujen valitseminen nousee pelissä uudenlaiseen osaan. Pelihahmo ei kestä montaa osumaa ja usein onkin paljon fiksumpaa livahtaa varjoissa vihollisten ohi kuin kohdata heidät avoimessa taistelussa. Silloinkin kun taistelua ei voi välttää, kannattaa usein vain neutralisoida lähimmät uhat ja paeta piiloon seuraavalle alueelle. Sissi-iskuissa auttaa uusi hiljennetty versio SMG-konepistoolista, jolloin nopeat hyökit voi tehdä ilman täyshälyä. Ykkös-Halon energiapalkki tekee ODST:ssä paluun, joten terveydestä on syytä pitää tarkkaa huolta. Suojan kaltaisesti latautuva stamina ottaa aina ensin vahinkoa ennen kuin elinvoimaa alkaa menettää. Pysyvää hoitoa haavoihin saa kuitenkin vain kaupungin automaattiaensiapuasemilta ja ensiapupakkauksista.

Yksinpelikampanjalle kertyy pituutta vaikeustasosta riippuen noin 6-8 tuntia, mikä käsittää kymmenen takaumien ja Rookien itse suorittamia tehtäviä. Muutama lisätehtävä olisi vielä ollut tervetullut. Varsinkin loppukliimaksi jättää onton tunteen. Lopputekstit paukahtavat ilmoille aivan yllättäen kun luulisi loppuhuipennuksen vielä olevan käsillä. Halo-veteraanien kannattaakin ehdottomasti aloittaa pelaaminen vähintään Heroic-asteelta. Normaalilla vaikeusasteella peli on päättömän helppo, mutta Legendary antaa jälleen kunnon vastuksen ja todellisen epätoivoisen eloonjäämistaistelun tunteen. Lisätehtäväksi yksinpeliin on ympäri kaupunkia kätketty 30 audiologia erilaisiin päätteisiin ja laitteisiin. Audionauhoihin kätkeytyy rinnakkainen tarina siitä mitä tapahtui erään nuoren naisen elämässä hyökkäyksen sattuessa. Hieman ennalta-arvattava tarina nivoutuu loppua kohden yhteen ODST:n edesottamusten kanssa ja syventää kiitettävästi juonen koukeroita.

Pehmeä pudotus

Halo 3: ODST on kahdella DVD-levyllä. Ensimmäiseltä löytyvät pelin kampanja sekä uusi ennakolta paljon hypetetty Firefight-pelimuoto. Toiselta levyllä puolestaan löytyy täysi Halo 3:n moninpeli kaikkine lisäkarttoineen. Kakkoslevy on toki kiva lisä uusille pelaajille, mutta vanhoille haloilijoille se ei tarjoa lisäarvoa.

Firefightissa ideana on selvitä 1–4 pelaajan voimin alati koventuvien Covenant-aaltojen hyökkäysestä. Jotta haaste olisi taattu, jokaisen kierroksen jälkeen homma vaikeutuu vihollisten vaikeutta lisäävien kallojen aktivoituessa. Gears of War 2:n Horde-pelimuotoon tutustuneet tietävät heti missä mennään.

Halo 3: ODST:tä painaa epäilemättä lisälevyn leima. Tietty terve skeptisyys on aina hyvä olla mukana, mutta en yrittämälläkään oikein keksi suuria valituksen aiheita. Pituus on varmasti se merkittävin, sillä pelkän yksinpelin puolesta ODST:n sisältö jäisi katastrofaalisen laihaksi. Minulle kuitenkin co-op niin kampanjassa (1-4 pelaajaa) kuin Firefightissakin pelastaa päivän. ”Tulitaistelun” hektiset mittelöt kaveriporukan kanssa ovat peliviihdettä parhaimmillaan ja lisäävät tuntikaupalla peliaikaa. Muiden kuin Halo-fanien ei välttämättä kannata hankkia ODST:tä pelkän yksinpelin vuoksi. Jos puolestaan kotoa tai Liven kaverilistalta löytyy samanhenkistä porukkaa, on ODST ehdottomasti hintansa arvoinen sijoitus.