Kaikessa hiljaisuudessaan julkaistu Inversion on Saber Interactiven kehittämä ja Namco Bandai Gamesin julkaisema kolmannen persoonan räiskintä, joka perustuu tuttuun ”suojasta suojaan” -taistelumekaniikkaan. Peli yrittää kuitenkin erottua kyseisen genren massasta tuomalla mukaan hajoavat ympäristöt ja painovoimanmuutokset. Livegamers sai tehtäväkseen ottaa selvää, onko kyseessä niin sanottu ”Sleeper hit” vai tarkoituksella pimentoon jätetty alisuoriutuja.
Kun elämä kääntyy päälaelleen…
Inversionin tarina kuvaa maailmanloppuskenaarion, jossa Lutadoreiksi kutsuttavat valloittajat pistävät koko ihmiskunnan polvilleen alta aikayksikön. Painovoimanlakeja manipuloivan teknologian – gravlinkin – avulla vihamieliset valloittajat kääntävät maapallon ympäristöt ylösalaisin ja alasylöisin, kunnes jäljellä on enää vain raunioita ja tuhkaa. Tuhoisasta valloituksesta selviytyneet aikuiset orjuutetaan pakkotyöhön, kun taas maan lapsille Lutadoreille tuntuu olevan joku tärkeämpi käyttötarkoitus.
Pelaaja astuu Vanguard-kaupungin poliisivoimiin kuuluvan Davis Russelin kenkiin. Russell menettää vaimonsa ja lapsensa invaasion aikana, mutta hänet itsensä vangitaan ja viedään mystiselle kaivokselle pakkotyöhön. Kahleet eivät kuitenkaan kauan pitele tätä sankaria, vaan mies onnistuu pakenemaan työleiriltä ja lähtee selvittämään, mihin kaikki maan lapset ovat kadonneet – päämotiivina tietysti oman lapsen löytäminen. Yksin tätä itsemurhatehtävää ei kuitenkaan tarvitse lähteä suorittamaan, vaan tarinan alusta asti mukana kulkee Russelin uskollinen poliisipartneri Leo Delgado. Aluksi varsin geneeriseltä tuntuva tarina paranee loppua kohden.
Gears of Inversion
Varsinaisen pelin lähdettyä käyntiin pelaajalle iskee järisyttävä déjà vu -tunne; Inversion nimittäin kopio häpeilettömästi Xboxin lippulaivapelilä – Gears of Waria – lähes joka osa-alueella. Ikävä kyllä pelimekaaninen kopiointi ei ole kuitenkaan onnistunut läheskään niin hyvin kuin visuaalisen tyylin kopiointi. Hahmon ohjaaminen ja tähtääminen on erittäin kankeaa, ja pelaajalla kestää kauan ennen kuin sulava liikkuminen ja vihollisten lahtaaminen alkaa onnistua. Kankeiden kontrollien ja laiskasti käyntiin lähtevän tarinan alta löytyy kuitenkin lopulta kelpo räiskintä, joka onnistuu ajoittain luomaan viihdyttäviäkin toimintakohtauksia.
Inversionin parhaimmaksi anniksi nousevat tilanteet, joissa pelaaja pääsee seikkailemaan painovoimattomassa tilassa, sekä tasot joissa painovoiman suuntaa vaihdellaan siihen tahtiin, että pelaaja menettää lopulta suuntavaistonsa täysin. Kyseessä ei ole kuitenkaan pelkkä passiivinen peliominaisuus, vaan pelaajalle tarjotaan myös rahkeet kyseisen teknologian hyödyntämiseen. Gravlink-aseen avulla pelaaja pystyy luomaan pieniä alueita, joissa painovoima joko lisääntyy tai vähenee. Tällä tavoin piilossa olevat viholliset saa kätevästi nostettua suojiensa turvista leijumaan suoraan tulilinjalle tai päinvastoin luhistettua maankamaraan kiinni, kun painovoima käy liian raskaaksi jopa oman ruhon kantamiseen. Gravlink-aseesta on hyötyä myös silloin, kun tavanomaisten aseiden panokset hupenevat: painovoimaa keventämällä pystyy esimerkiksi nostamaan ympäristössä olevia esineitä ilmaan ja sinkoamaan niitä kohti vihollisia.
Visuaalisesti Inversion kulkee kultaista keskitietä – se ei tarjoa mitään makeinta silmänkarkkia mutta ei myöskään aiheuta pahoinvointia. Sahalaitaa on näkyvissä alusta loppuun, ja peliä hallitsee tietynlainen sameus, mutta ajoittain massiiviset maisemat leijuvine ympäristöineen onnistuvat yllättämään kauneudellaan. Inversionin toinen myyntivaltti painovoimakikkailun ohella ovat hajoavat ympäristöt, jotka tuovat mukavaa piristystä taistelutilanteisiin, kun pelaaja ei voi pysyä yhden suojan takana liian kauan. Battlefieldin tasoista hajoavaisuutta on kuitenkin turha odottaa, sillä suurimmat ympäristötuhot tapahtuvat selvästi skriptatuissa kohdissa.
Inversionin äänimaailma puolestaan aiheuttaa suurta hämmennystä aluksi: dialogi, musiikki ja ambient-äänet tuntuivat olevan täysin epätasapainossa. Tämä loi turhaa sekavuutta varsinkin suuriin taistelutilanteisiin, kun äänet tuntuivat sekoittuvan sekavaksi mössöksi. Pelin suurin kompastuskivi äänipuolella löytyy kuitenkin aseiden äänistä, jotka muistuttavat enemmänkin hernepyssyjen suhinaa, kuin todellisten aseiden miehistä pauketta. Ääninäyttely on kauttaaltaan juuri sellaista kuin tämän tyyppiseltä peliltä voisi olettaa: miehistä machoilua ja uhittelua, josta puuttuu kuitenkin sellainen uskottavuus, jonka ansiosta yksinkertaisimmatkaan tunteenpurkaukset välittyisivät pelaajalle toivotulla tavalla.
Keskinkertaista kesähupia
Yksinpelikampanjan lisäksi Inversion sisältää yhteistyöpelitilan Liven välityksellä, mikä mahdollistaa koko kampanjan läpipelaamisen ystävän avustuksella. Tämän lisäksi peliin on vielä ahdettu mukaan kilpailullinen moninpeli, joka sisältää kaikki perinteisimmät pelimuodot joukkuepohjaisista tappohipoista lipunryöstöön. Ikävä kyllä en pysty hirveästi moninpeliä kommentoimaan, sillä useamman yrityksen tuloksena tarjolla oli vain tyhjiä servereitä.
Lopullista tuomiota langettaessa Inversionin suurimaksi synniksi paljastuu sen kunnianhimottomuus – tai resurssien loppuun kuihtuminen: kaikki perusainekset loistavaan räiskintään löytyvät sopasta, mutta viimeistely on vain jäänyt puolitiehen. Pelin päätyttyä jää pelaajalle väkisinkin sellainen olo, että painovoiman manipulaatiolla olisi voinut leikitellä enemmänkin – nykyisellään pelissä on liikaa putkimaista tusinaräiskintää, eikä sitä voi suositella noukittavaksi kuin sieltä surullisen kuuluisasta alelaarista. Näiden synkkien mietteiden päätteeksi haluan kuitenkin painottaa, että jos satut olemaan coop-intoilija ja omistat samanhenkisen ystävän, niin Inversion on ehdottomasti katsastamisen arvoinen kimppakiva.
Inversionin julkaisutraileri: