2XL Gamesin tekemä Jeremy McGrath’s Offroad yrittää iskeä Live Arcaden autopelitarjontaan offroad-teemalla ja ”roolipelielementeillä”. Molemmat ovat toki hyviä valtteja autopelifaneille, mutta pelkillä gimmickeillä ei fanaatikkoja miellytetä. Huom! Peli ei ole vielä toistaiseksi ilmestynyt Suomen Xbox Live Kauppapaikalla.
Hiekkaa ohjaamossa
Peli on sinänsä lupaava. Yksinpelissä on pelimuodoista tarjolla vain arcade- ja uramoodit, mutta molemmissa on heti alkuun kiitettävästi variaatiota. Ratoja on kymmeniä ja autoja löytyy viidestä eri luokasta. Kaikkia autoja pystyy vielä muokkaamaan jousitukseltaan – mikä vaikuttaa auton vauhtiin – sekä neljässä eri kategoriassa: kiihtyvyydessä, vauhdissa, jarrutuksessa ja auton käyttäytymisessä. Muokkaaminen tapahtuu kisoista saatavilla pisteillä.
Kun peliin pääsee sisään, huomaa muokattavuuden olevan vain kosmetiikkaa. Autot käyttäytyvät aivan samalla tavalla, olivat ne sitten offroad-kirppuja tai ralliautoja. Mutkiin voi mennä perä edellä ja kaasu pohjassa ilman mitään pelkoa auton hallinnan pettämisestä. Suorituspisteetkään eivät tehneet nähtävää eroa autojen käyttäytymiseen.
Uramoodissa pelin helppous kostautuu kaikista eniten. Kisat alkavat äkkiä toistamaan itseään, kun ohjattavuus on autolla kuin autolla täysin sama, eivätkä tekoälyn ohjaamat autot haasta yhtään sen enempää. Turhautuminen pikemminkin vain pahenee pelin edetessä, kun kisat ovat entistä pidempiä ja sooloajelut pitenevät. Vastustajiin nimittäin pystyy pahimmillaan tekemään kymmenien sekuntien kauloja parilla kierroksella.
Nettimoninpelikin on luonnollisesti mukana ja tukee kahdeksan pelaajan virtuaalirälläilyjä. Moninpelimuotoja on vain yksi eli kilpa-ajo kavereiden kesken. Sekään ei eroa periaatteessa mitenkään yksinpelistä. Hyvillä suorituksilla saa kokemuspisteitä, joita voi käyttää auton suorituskyvyn parantamiseen. Moninpelissä kokemuspisteet sentään ovat eduksi, koska noviisina saa katsella perävaloja hyvin äkkiä kokeneempia kuljettajia vastaan.
Hiekkaa silmillä
Jos helppoudesta haluaa etsiä hyviä puolia, niin ainakin Jeremy McGrath’s Offroad on todella helppo oppia. Oppimiskäyrää ei juuri ole, koska jopa autopelinoviisi pystyisi hallitsemaan pelin autoja. Niitä kun on täysin mahdotonta saada lähtemään lapasesta. Kisatkaan eivät ole ainakaan liian pitkiä, vaan parin kierroksen kisat on hoidettu yleensä alle viiteen minuuttiin.
Audiovisuaalisesti peli on myös melko vaatimaton. Framerate pysyy sentään jatkuvasti 60:ssä, mutta sillekin on syynsä – grafiikka kun ei silmiä häikäise. Autojen ja ratojen tekstuurit ovat pehmeitä ja pahimmillaan todella suttuisia, eikä ratojen ympäristökään häikäise 2D-puineen ja -puskineen. Autojen äänet ovat monotonisia, eivätkä järin realistisia. Vaihteiden vaihto kuulostaa lähinnä siltä, että moottori, joka kuulostaa itikan ininältä, laitettaisiin hetkeksi kokonaan pois päältä. Moninpeli sentään toimii moitteettomasti, vaikka peliseuran löytäminen onkin melkoisen tuskaista.
Hiekkamonttuun ilman nelivetoa
Jeremy McGrath’s Offroad ei ole kummoinen autopeli, mutta puutteistaan huolimatta se ei ole sysihuono. Siihen on helppo tarttua ja sitä pelatessa on välillä jopa ihan hauskaa. Kokeneemmalle pelaajalle toistavuus ja helppous käyvät äkkiä risomaan, eikä pelille voi luvata kovin pitkää ikää. Uramoodinkin läpäisee muutamalla tunnin pelisessiolla, eikä arcademoodikaan ikää lisää. Graafisestikin häikäisevämpiä pelejä löytää Live Arcadesta helposti.