L.A Rush on epäsuora jatko-osa San Francisco Rush -pelisarjalle, mikä on tuttu vuosien takaa N64:lta sekä Dreamcastilta. Peli lainaa ideoita suoraan GTA-pelisarjasta sekä Burnouteista. Täysin mallinnettu Los Angeles, 35 lisensseillä varustettua autoa viritysmahdollisuuksilla ja musiikkia suoraan MTV:ltä antavat tälle pelille herkulliset lähtökohdat.
Tuunaa, aja ja tutki
Peli on jaoteltu varsin tavanomaisesti uratilaan, yksittäisiin katukilpailuihin, kahden pelaajan moninpeliin sekä LIVE-peleihin. Kantavana voimana toimii uratila, jossa elokuvamaisilla pätkillä viedään Beverly Hillsin revastelevan nuorukaisen racing-uraa eteenpäin. Häneltä on varastettu kaikki autot lukuunottamatta yhtä Mitsubishiä, joka on jäänyt pihaan. Pelaajan tehtävänä on hankkia autot takaisin keinolla millä hyvänä, samalla tutustuen legendaariseen West Coast Customsin porukkaan. WCC on tullut tutuksi televisiokanava MTV:ltä ohjelmasta ”Pimp my ride”; jonka idea lyhykäisyydessään on tehdä highwayllä näkyvistä romukasoista kromilla kiiltäviä tuningkärryjä kaikilla hienouksilla. Pelin sisältönä toimivat erilaiset tehtävät. On katukisoja, joissa on tarkoitus ajaa kilpaa liikenteen seassa paria tekoälykuskia vastaan, tavoitteena rahan hankkiminen. Kisatyyppejä on pari erilaista, niiden kaikkien ollessa hyvin samankaltaisia. Tavoite on aina hankkia rahaa, uusia autoja ja kunniaa. Rahalle löytyy hyvin vähän käyttökohteita. Ne menevät joko uusien kisojen osallistumismaksuihin tai West Coast Customsin pojille, jotka laittavat autosi kiiltävämpään kuntoon. Harmittavasti lopputulokseen ei pääse vaikuttamaan itse yhtään. Tämähän on TV-sarjan hengen mukaista, mutta peliin olisi toivonut hieman vapauksia.
Tuntumaa – onko sitä?
Erikoisin asia pelissä on ohjaustuntuma. Tai siis sitä ei ole. Autot reagoivat aivan järjettömästi ohjaimen komentoihin. Vaikka pelissä on vauhdintunnetta, niin mikään tuntumassa ei viittaa autolla ajamiseen, lukuunottamatta kuvassa kiitävää autoa. Asiaa ei lainkaan helpota turhan paljon liikkuva kamera, joka on jäljessä pelaajan liikkeistä sekuntikaupalla. Autojen erot ovat hyvin pieniä, sillä mikään niistä ei tunnu kovin hyvältä ja ennakoitavuus mitä tapahtuu, kun jarrun painaa pohjaan, on täysi nolla. Kisoissa ongelmat korostuvat, sillä liikenteen seassa puikkelehtiessa olisi toivottavaa, että auto reagoisi samalla lailla aina kun painaa kaasua tai kääntää autoa vasemmalle täysin samasta nopeudesta. Ajamisesta tulee näin varsin turhauttavaa ja pidemmän päälle suorastaan typerän tuntuista. Ajomallinnus on osa-alue, jossa peli menee metsään ja kunnolla. Tälle ei valitettavasti löydy paikkaajaa, sillä muita ajoneuvoja kuin autoja ei pelissä ole ja jopa autosta poistuminen on mahdotonta oman autotallin ulkopuolella.
Näyttävää ja tuttua
Pelin ennakkoon eniten mainostettu asia on laaja Los Angelesin kaupunki lähes kokonaan mallinnettuna. Kaupunki näyttää hienolta tuttuine maanmerkkeineen ja täytyy nostaa hattua pelin kehittäjille, sillä jokainen kumpu ja talo on hyvin lähellä niiden todellista sijaintia. Pelissä voi vapaasti kaahailla tehtävien välillä kaupungissa ja peli on erinomainen tapa tutustua vaikkapa tulevaan matkakohteeseen sekä tuttuihin paikkoihin LAXin-lentokentästä Beverly Hillsin luxusasuntohin. On vain hieman harmi, että osa alueista on suljettu, sillä korkeat betoniaidat sun muut ovat mahdottomia ylittää ja näin täysin avoimesta peliympäristöstä tulee lopulta varsin rajattu. Myös kävelemisen puute on negatiivinen asia, sillä monia paikkoja olisi mukavampi tutkia jalkaisin. Itse autot on mallinnettu suhteellisen hyvin ja ne näyttävät varsin realistisilta. Sen sijaan niiden toimivuus on tuttuun tapaan varsin alhainen, sillä vaikka kuinka yrittäisi tolkuttaa itselleen, että ajelet ökypiireistä tutulla Hummerilla, niin tunne ei ole lähelläkään sitä mitä muut pelisarjat pystyvät tarjoamaan. Pelin nopeus on hyvä ja muutamia efektejä on hienoa katsella pari kertaa. Näihin kuuluvat muun muassa kolarihidastukset. Harmittavasti jokaisen kolarin jälkeen tapahtuu jotain kummallista; saat allesi uuden auton kuin taikaiskusta – ja meno jatkuu. Ei näin!
Rap in LA
Musiikkipuoli pelissä on suoraan MTV:n lisenssilistasta. Painotus on selvästi Rap-tyyliin ja tämä osittain sopii pelin juoneen. Musiikki alkaa kuitenkin jo tunnin pelaamisen jälkeen toistamaan itseään ja on suorastaan nautittavaa päästä siitä eroon. Alamaailman Rap-meininkiin kuuluvat myös pelin poliisit, jotka ovat huonoja kopioita Grand Theft Auto -peleistä. Poliisien virka on lähes olematon ja heidän tekoälynsä täysi nolla. Typeriä kommentteja laukovien ja järjettömästi kaahavien poliisien lisäksi tilannetta vaikeuttaa myös autojen ilmestyminen kuin tyhjästä.
Yrittää vakavasti, mutta jää kauas
Peli yrittää selvästi olla esikuviensa kaltainen, kaatuen kuitenkin pariin jo aiemmin mainittuun virheeseen. Ne voisi vielä sallia, mutta pieniä mokia tuntuu olevan liian useassa paikassa, kuten esimerkiksi kuminauhatekoälyssä ja parissa todella ikävässä grafiikkabugissa. Viimeistään tämän jälkeen pelaajalta kuin pelaajalta palavat hermot. Pelissä ei ole ennennäkemätöntä sisältöä, eikä moninpeli yhdellä koneella tai arvostelukappaleessa toimimaton Live-monipeli sitä pelasta. Täysin toivoton tapaus peli ei kuitenkaan ole, sillä kaupunki on mukavasti tehty ja on mukava silloin tällöin palata katsomaan LA:n maisemia, välittämättä itse kilpailuista tai onnettomasta ajomallinnuksesta.