Left 4 Dead 2

Kirjoittanut: Livegamers

07.12.2009

Vuosi sitten Half-Life -peleistä tunnettu Valve pelkisti zombimaailmanlopun siihen olennaiseen: muutama selviytyjä, jokunen ase ja massoittain zombeja. Neljän pelaajan yhteistyötä painottanut räiskintä oli hyvin kiivasta ja hauskaa, mutta ei kuitenkaan tarjonnut oikeastaan mitään yksinäiselle pelaajalle. Left 4 Dead 2 ei harhaudu edellisen osan viitoittamalta tieltä, vaan tuntuu enemmän vuosipäivitykseltä kuin täysiveriseltä jatko-osalta.
Viisi leffaa ja neljä selviytyjää

Left 4 Dead tarjoili neljä erillistä kampanjaa, jotka kaikki kertoivat saman tarinan: neljä onnekasta (tai epäonnekasta) virukselta säästynyttä ihmistä taistelee läpi loppumattomilta tuntuvien zombilaumojen kohti pelastautumispaikkaa, josta vene, auto tai helikopteri noukkii heidät turvaan. Esitystapa oli lainattu suoraan klassisista zombielokuvista ja siksi peli puhuikin nasevasti neljästä erillisestä ”leffasta”.

Left 4 Dead 2 kertoo viisi leffaa, joilla on tällä kertaa löyhä yhteys toisiinsa. Kampanjat ovat myös vaihtelevampia ja yhden läpäisyyn saa kulumaan aikaa tunnin verran. Ilahduttava uudistus on, että keskenään sanailevat selviytyjät ovat tällä kertaa paljon persoonallisempia: vähäpuheisia sankareita ei muista kukaan ja joukosta erottuukin hyvin nopeasti suulas Ellis, jonka vahvasta punaniska-aksentista ei voi erehtyä.

Muuttuva maailmanloppu

Alkuperäinen Left 4 Dead esitteli käsitteen tekoälyohjaaja, jonka avulla peli tuotti selviytyjien tielle joka kerralla hieman erilaisia vastuksia. Tämä yhdistettynä jatko-osan vaihtuviin maisemiin ja uusiin erikois-zombeihin auttaa pitämään toiminnan tuoreena sen aikaa kuin sitä kestää. Kentät ovat myös selvästi avoimempia kuin aiemmin, joten puisto, tivoli ja suo tuntuvat ja näyttävät enemmän esikuviltaan.

Uusia vakavammin sairastuneita erikoiszombeja on neljä kappaletta. Apinamainen Jockey (eli tuttavallisesti Jokke) loikkaa nopeasti pahaa-aavistamattoman selviytyjän päälle ja ohjaa tämän kohti turmiotaan. Suurisuinen Spitter sylkee maahan lätäköksi kerääntyvää happoa, jonka yli ei kannata kävellä. Jenkkifutaajalta näyttävä Charger pystyy tarvittaessa puskemaan kaikki selviytyjät kumoon Tankin elkein, ja Lady Boomer on feminiininen versio tutusta sappea oksentavasta Boomerista. Tavallisissakin zombeissa on tällä kertaa enemmän vaihtelua, mutta varsinaista uutta kuvaan tuo suosta hyökkäävä Mudder.

Tuhon työkalut

Mitä olisikaan maailmanloppu ilman tyydyttäviä työkaluja siitä selviytymiseksi? Tällä kertaa erilaisia ampuma-aseita on enemmän, mutta silti ne kaikki tuntuvat ja kuulostavat samalta kuin aiemminkin. Parrasvalojen huomio kiinnittyykin uusiin lyömäaseisiin: mikään ei ole tyydyttävämpää kuin lätkiä zombeja kalloon paistinpannulla, poliisipatukalla, palokirveellä tai vaikka moottorisahalla. Jokaisella kättä pidemmällä huitominen myös kuulostaa osuessaan erilaiselta, joten on helppo pelata hymyssä suin pitkiä aikoja pelkästään moottorisahaa ja paistinpannua vuorottelemalla.

Aseiden lisääntyneestä määrästä huolimatta neljän selviytyjän välinen yhteistyö on edelleen avain voittoon, sillä vaikeustasoa on nostettu alkuperäisestä. Nyt Easy-vaikeustaso tuntuu samalta kuin edellisen osan Normal.

Keskellä päivää selviytyen

Ikääntyvä Source-moottori panee edelleen parastaan ja grafiikka on kauttaaltaan laadukasta. Pienempinä aaltoina kimppuun käyvät zombit eivät saa ruudunpäivitystä nikottelemaan juuri koskaan, vaikka pelialueet ovat aiempaa avoimempia ja värikkäämpiä. Kenttäsuunnittelu on tuttua putkea, mutta pelkän eteenpäin puskemisen sijasta joutuu välillä palaamaan takaisin ja muutenkin hieman miettimään, mihin sitä olikaan menossa.

Äänitehosteet ovat pitkälti ennallaan lukuun ottamatta lyömäaseiden ääniä. Yllättäen musiikki on kokenut suurimman muutoksen: pahimman hyökkäyksen aikana korviin tunkeutuva lurittelu on tilanteeseen niin sopimatonta, että sen groteskius alkaa nopeasti naurattaa. Mikä olisikaan parempaa kuin rentouttava ostoskeskusmusiikki kesken hikisen selviytymistaistelun?

Live miehen tiellä pitää

Left 4 Dead ei ole koskaan soveltunut yksin pelaavalle, joten moninpelimahdollisuudet ovat jatko-osassa erittäin runsaat. Jaetulla ruudulla pelaaminen onnistuu kaksistaan ja kaikki viisi kampanjaa voi kokea neljän hengen (tutulla) porukalla. Mukaan voi kutsua myös satunnaispelaajia Liven kautta, ja jos he eivät osaa asiaansa, niin enemmistö pystyy äänestämään yhteistyökyvyttömän pelaajan ulos selviytymistaistelusta.

Realism on mielenkiintoinen uusi pelitapa todellisille hardcore-selviytyjille. Kanssapelaajien ääriviivat eivät enää piirry näkyviin seinien lävitse, mikä tekee yhdessä pysymisestä entistäkin tärkeämpää. Kuolleet myös pysyvät kuolleina, ellei heitä erikseen herätetä henkiin defibrillaattorilla. Elvytyslaite korvaa lääkelaukun, joten tavaroiden jakaminen viisaasti koko tiimin kesken on tärkeää, mikäli mielii selvitä hengissä. Tähtäämiseen täytyy kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, sillä zombit kuolevat pääasiassa vain pääosumista (aivan kuten oikeassakin elämässä). Realism-pelimuotoa ei kannata edes harkita pelaavansa ilman tiukassa tiimissä pelaavia kavereita.

Survival esiteltiin ladattavana lisäosana alkuperäiseen peliin ja pelimuoto tekee paluun jatko-osassa. Tarkoituksena on linnoittautua pienelle alueelle ja pysyä hengissä kolmen kaverin kanssa mahdollisimman pitkään. Survival-matsit ovat erittäin nopeita, sillä jo neljän minuutin selviytymisestä palkitaan ja kymmenen minuutin rajapyykin saavuttava voi jo paukutella henkseleitä suorituksellaan.

Versus asettaa neljä pelaajaa selviytyjiksi ja toiset neljä erikois-zombeiksi. Tarkoituksena on pelata läpi yksi kokonainen kampanja, jonka aikana zombipelaajat koettavat kaikin tavoin estää selviytyjien etenemistä. Onnistuakseen pelimuoto vaatii runsaasti aikaa ja ennen kaikkea koordinoidusti yhteen pelaavan neljän hengen tiimin: yksin harhaileva selviytyjä pistetään armotta kylmäksi jo alkumetreillä. Versusta pystyy pelaamaan jokaisella viidellä kampanjalla.

Scavenge on mielenkiintoinen muunnelma Versuksen ja Survivalin välillä. Neljä selviytyjää pyrkii täyttämään kanistereilla kentän keskellä olevan koneen bensatankin ja erikois-zombeilla pelaava vastapuoli koettaa estää moiset aikeet. Versuksen tunnelma ja vaatimus yhteistyöstä ovat tallella, mutta ottelut ovat huomattavasti lyhyempiä. Tulevaisuudessa ihmiset pelannevat enemmän juuri Scavengea sen vuoksi, ettei yhteen matsiin tarvitse käyttää yli tuntia aikaa.

Vuosipäivityksen tuntu

Left 4 Dead 2 on sitä, mitä edellisen osan olisi pitänyt olla. Peli tuntuu selkeästi enemmän vuosipäivitykseltä kuin täysiveriseltä jatko-osalta. Aiempaan osaan tutustumattomien kannattaa ehdottomasti napata hyllystä mieluummin jatko-osa, koska tarinallisesti L4D:t eivät liity toisiinsa mitenkään. Alkuperäisen Left 4 Deadin puhki pelanneita suositellaan odottamaan hinnanalennusta. Yksin pelaavalle sen sijaan ei voi suositella pelisarjaa lainkaan.

Lataa siis katkaistu haulikko ja ota kaveri mukaan (toisen kerran): teidät ja pelastumisen erottaa vain muutama tuhat zombia.