Kumma kyllä Final Fantasy pelisarja on pysynyt kivenkovaan Sonyn yksinoikeutena jo vuosikausia. Square-Enixin pelejä, lukuun ottamatta XI:ä, ei olla nähty lainkaan Xbox-rintamalla. Microsoftilla ei olla kuitenkaan täysin unten mailla. Kun Final Fantasyn luoja Hironobu Sakaguchi lähti Squaresta perustamaan uutta pelifirmaa, MS astui mukaan kuvioihin tukemalla uutta pelistudiota taloudellisesti. Firman nimeksi tuli Mistwalker, ja yhtiöiden yhteistyön hedelmät ovat alkaneet vasta hiljattain kypsyä. Mistwalkerin ensimmäinen peli Blue Dragon sai kyllä kohtalaisen hyvän vastaanoton. Sininen Lohari oli värikäs perinteisen japanilainen roolipeligenren edustaja, joka monien länsimaisten pelaajien mielestä kärsi matalasta vaikeusasteesta ja liian lapsekkaasta ulkoasusta. Nyt parin vuoden odotuksen jälkeen on Sakaguchin Lost Odysseyn aika. Tästä odysseiasta olisi Homeroskin ylpeä.
A Thousand Years of Dreams
Lost Odyssey repäisee ennätyksellisellä neljän DVD-levyn volyymillä. Levyt ovat pakattu äärimmilleen ja Lost Odyssey vyöryy ruudulle ja kajareihin sellaisella tunteella ja tunnelmalla, että heikompia hirvittää. Jättitunnustus täytyy antaa pelin audiovisuaaliselle toteutukselle. Lost Odysseyn esitys on loistava, mutta peli ylittää odotukset musiikeissa. Ensimmäisestä nuotista lähtien maestro Nobuo Uematsun musiikit toimivat läpitunkevasti välittäen pelin tunnelman syvälle pelaajan takaraivoon. Visuaalisella puolella ei jäädä pahasti jälkeen. Lost Odysseyn maailma on sykähdyttävän tarkasti kuvattu ja ympäristöt tuntuvat eläväisiltä. Varsinkin välivideot joita pelissä on hulppeasti tekevät suuren vaikutuksen ja paikoitellen saavat kylmät väreet kulkemaan selkäpiitä pitkin. Mikä parasta, visuaalinen puoli pelaa loistavasti yhteen äänimaailman kanssa ja tuottaa pelin hienoon tarinaan todellista lisäarvoa.
Lost Odyssey sijoittuu steam punk sävytteiseen fantasiamaailmaan, jossa magia on ottanut energialähteen roolin. Hauskasti nimetty magiateollinen vallankumous on nostanut kehityksen huimaan nousuun, mutta samalla heittänyt valtioiden voimasuhteet mullistukseen. Lost Odysseyn kiintopiste on Kaim Argonar, mies, joka vaeltanut maita jo tuhansia vuosia silmin nähden kuolemattomana. Hänen muistinsa on pirstaleina, eikä hän itsekään tiedä syytä ikuiselle nuoruudelleen tai voittamattomuudelleen. Hän tyytyy taistelemaan milloin milläkin puolella palkkasotilaana. Lost Odyssey tutustuttaa pelaajan Kaimiin näyttävässä alkuvideossa, jossa Kaim osallistuu kahden sotivan valtion, Uthran ja Gothzan, väliseen suurtaisteluun. Yhteenotto päättyy molempien joukkojen osalta täydelliseen katastrofiin, kun meteori iskeytyy taistelukentälle. Kuin ihmeen kaupalla Kaim selviää joukkotuhosta hengissä. Uthrassa tyrmistyneet valtaapitävät antavat Kaimille tehtävän selvittää liittyikö massiivinen tuho valtion taikaenergialaitos Grand Staffin rakentamiseen. Tästä alkaa pelaajan ja Kaimin matka läpi maailman synkistä luolastoista elämää viliseviin kaupunkeihin. Pelin edetessä Kaimin seuraan liittyy monen näköisiä ja ikäisiä liittolaisia. Kliseiltä ei joka kohdassa onnistuta välttymään, mutta kaiken kaikkiaan hahmokaarti on näennäisessä epätäydellisyydessäänkin onnistunut. Hahmojen tarinat ja motiivit syvenevät koko pelin ajan kiitettävästi eikä ketään jätetä heitteille.
Vaikka muistin menetyksestä kärsivä päähenkilö tuntuu jo enemmän kuin vähän puhki kulutetulta juonikuviolta, toimii se Lost Odysseyssa odottamattoman hyvin. Mielenkiintoisena erona Kaim ei oikeastaan edes toivo tai kaipaa muistojaan takaisin. Toisaalta miksi hän haluaisikaan? Hän tuntee sisimmässään 1000 vuoden elämisen tarkoittavan samalla tuhatta eroa rakkaista ja ystävistä. Lost Odysseyn tarinan pääteemoiksi nousevat menetys, epätoivo ja haikeus, mutta samalla niistä itävä toivo ja rohkeus. Alussa ympäröivän maailman ja Kaimin historia pidetään hyvin hämärän peitossa. Vasta seikkailun hitaasti edetessä maailman ja sen asukkaiden tarinat alkavat avautua pelaajalle samaan tahtiin kuin Kaim kerää kokoon omien muistojensa palapeliä.
Lost Odysseyn suurin valttikortti on upeasti kirjoitettu taustatarina. Varsinaisen pelin tapahtumien juonta voi helposti kritisoida ennalta-arvattavaksi ja yksinkertaiseksi. Silti taustatarinan ansiosta kokonaisuus on liikuttava ja mukaansa tempaava. Pelin taustan on kirjoittanut palkittu japanilainen kirjailija Kiyoshi Shigematsu. Pelin tapahtumien ja dialogin lisäksi Kaimin ja hänen läheistensä tarina selkeytyy 34:ssa tekstinovellissa, jotka avautuvat Kaimin muistin palautuessa tiettyjen tapahtumien aktivoimana. Unitarinoita ei tarvitse lukea välttämättä heti. Osa tarinoista on yllättävän pitkiä ja niiden lukeminen ruudulta vaatii kärsivällisyyttä ja hyvää englannin kielen taitoa. Kaikki pelaajat eivät varmasti lämpene kirjallisen narratiivin lisäämisestä konsolipeliin, mutta tarinat ovat takuuvarmasti vaivannäön arvoisia. Ne luovat niin tiheän kehyskertomuksen pelin tapahtumien ympärille, että pelaajan yhteys Lost Odysseyn tapahtumiin ja henkilöhahmoihin kohoaa aivan uudelle tasolle. Kirjailija Shigematsu on tosiaan osannut asiansa. Kaimin henkilöhahmon syvennys on yksi taidokkaimmista mitä olen peleissä koskaan nähnyt.
Attack, Skill, Spell, Item & Defend
Vaikka alkaa tehdä jo pahaa, niin vertaan Lost Odysseyta vielä kerran FF-sarjaan. Eniten peli muistuttaa nimittäin Final Fantasyn kymmenettä osaa niin tarinalliselta painotukseltaan kuin taistelumekaniikaltaankin. Taistelut käydään perinteiseen tapaan vuoropohjaisina, ja iskuja sekä taikoja jaellaan hahmokohtaisen vikkelyyden perusteella. On turha pettyä siihen, että Lost Odyssey ei tarjoa vallankumouksellisia uudistuksia, sillä vaikka perinteistä pidetään kiinni, on taistelujärjestelmä laatujälkeä.
Piristeenä taisteluihin on lisätty ajoitettu Aim Ring iskumekaniikka. Kaim ja kumppanit voi varustaa erilaisilla sormuksilla, jotka antavat onnistuessaan hyökkäyksille erilaisia ominaisuuksia tai lisävoimia. Onnistuminen vaatii oikeaa ajoitusta. Kun pelihahmo lähtee hyökkäämään, kutistuu ruudulla kehä kohti sisällään olevaa pienempää kehää. Tarkoituksena on pysäyttää kehän liike silloin, kun se on täsmälleen samalla kohdalla. Yksinkertainen lisäys tuo taisteluun sopivasti aktiivisuutta. Taistelun taktisuutta taas nostaa mahdollisuus siirtää hahmoja muodostelmissa etu- ja takarivissä. Eturivin taistelijoiden elämänvoimasta muodostuu Guard Condition niminen energiapalkki. Niin kauan kuin GC-mittarissa on virtaa jäljellä, vähentää sen luoma suoja huomattavasti takarivin hahmojen vastaanottamaa vahinkoa. Muodostelmien lisäksi Lost Odysseyssa taisteluiden strategiaan vaikuttavat kunnon roolipelin tapaan vihollisten, aseiden ja taikojen elementit, joita oikein valitsemalla voi saavuttaa ratkaisevaa etua kovissakin nujakoissa.
Journey set by fate
Tarinavetoisuuden seurauksena Lost Odyssey on hyvin lineaarinen. Pelimaailmaa ei pääse tutkimaan vapaasti, ja alueiden välillä liikutaan FFX:n tapaan karttaruudun välityksellä. Vasta pelin viimeisellä ja laajimmalla levyllä pelaaja päästetään tutkimaan jo tutuksi tulleita paikkoja uudestaan sivutehtävien ja ohitettujen esineiden perässä. Peli tarjoaa myös sopivassa suhteessa erilaisia pulmia, mutta pääpaino pelillä on kuitenkin tarinassa puzzlet ovat lähinnä mausteita Lost Odysseyn sopassa. Sivutehtäviä avautuu pelin edetessä pikkuhiljaa ja ilahduttavasti ne eivät aina ole täysin ilmiselviä. Sivutehtävissä on useimmiten kyse erilaisten aarteiden etsimisestä, ihmisten ongelmien ratkomisesta ja pääseepä sitä pelaamaan pieniä musiikillisia pulmanratkontapelejäkin. Sivutehtävien taisteluissa löytyy lisäksi kunnon asennetta ja pelin voimakkaimmat hirviöt tarjoavat rpg-veteraaneillekin kunnon haasteen.
Muutenkin Lost Odyssey asettaa vaikeustason asialliselle tasolle. Haastetta riittää sopivasti vaikka ajoittain vaikeustaso ailahteleekin läpijuoksun ja tyrmäävän välillä. Perusviholliset eivät yleensä aiheuta liiaksi murheita, mutta varsinkin alkupuolen pomotaistelut pistävät pelaajan todella koville. Pomojen kohtaamisissa suin päin taisteluun ryntääminen ilman kunnon strategiaa ja varusteiden valitsemista johtaa varmaan Game Over ruudun tiiraamiseen. Positiivisena asiana grindaus eli samojen vihollisten tappamien yhä uudestaan kokemuspisteiden kartuttamiseksi on tehty turhaksi. Jokaisella alueella on nimittäin vain tietty määrä expoa jaossa, ja sen ehtyessä viholliset palkitsevat voittamisestaan vain yhdellä vaivaisella pisteellä.
Final Odyssey vai Lost Fantasy
Lost Odyssey ei ole sellainen peli, jossa vain piipahdetaan sinne jäädään asumaan. Pelkän pelin läpäisemiseen kuluu helposti yli 60 tuntia ilman sivutehtäviä. Vastinetta rahoille on siis luvassa yllin kyllin. Mielestäni on aivan selvä asia, että Kaimin seurueen seikkailu on parasta japanilaista roolipeliä mitä Xboxilla on tähän asti nähty. Tarina vie mukanaan samalla tavalla kuin hyvä kirja ja Lost Odyssey vaatii kirjan tavoin paneutumista. Kadotettu odysseia ei toki ole mikään täydellinen messiaspeli. Pieniä vikoja joista roolipeleistä pitämätön voi luoda härkäsen löytyy runsaasti. Latausajat ovat paikoitellen pitkiä. Animaatioissa ja ääninäyttelyssä ei aina ole tarpeeksi vaihtelua. Tiettyjen hahmojen persoonallisuus saattaa tuntua ärsyttävän kliseisiltä ja pelihahmojen presentaatio voisi myös olla huomattavasti dynaamisempaa. Olisi mukavaa, että hahmojen ulkonäkö esimerkiksi vaatteiden osalta muuttuisi edes hieman eeppisten myllerrysten melskeissä. Viat ovat kuitenkin pieniä verrattuna pelin vahvuuksiin. Jos Lost Odyssey iskee, niin mitkään graafiset bugit tai ääninäyttelyn ärsyttävyydet eivät hyvää fiilistä hetkauta.
Pikaisella vilkauksella tuntuu, että Lost Odyssey on saanut länsimaisten arvosteluissa kohdalleen hieman epäreilua kritiikkiä. Peli ei edusta innovatiivisuuden kärkeä pelimekaniikassa, mutta se hoitaa kaikki osa-alueet vähintään kiitettävästi. Tarinan ja sen välittämän tunnelman osalta Lost Odyssey loistaa huomattavasti kirkkaammin kuin kilpailijansa. Tosin tietyn pienen brändin puuttumisellakin saattaa myös olla osuutta asiaan. On melko turvallista olettaa, että jos Lost Odysseyn nimen tilalla lukisi Final Fantasy, niin se olisi monissa arvosteluissa saanut reilusti enemmän pisteitä.
Lost Odysseyta voi lämpimästi suositella kaikille Xbox 360:n omistajille, jotka arvostavat hyvää tarinaa ja haluavat 60 eurolleen pelattavaa koko rahan edestä. Puolestaan roolipelifaneille Lost Odysseyn ohittaminen olisi rikossyytteen arvoinen erehdys.